tiistai 14. elokuuta 2018

Kirjoitusbujo

Minut imaistiin viime keväänä mukaan bujobuumiin, eli itsetehtyjen kalentereiden tuunaukseen. Kesti aikansa, että innostus alkoi todenteolla huomioimaan myös kirjoittamisen, mutta nyt olen siinä tilanteessa, että minulla alkaa olla bujoja joka sormelle. Hups.

En varsinaisesti käytä bujoa kirjoittamisen seuraamiseen. Toki siellä on editointilistoja ja hahmoprofiileja, mutta sellaisia raksi ruutuun träkkereitä en ole kirjoittamisen kanssa harrastanut. Kalenteribujossani asetan kuukaudelle usein tavoitteita ja kirjaan päivän aikana tehtyjä asioita ja menoja, mutta huomasin aika nopeasti, että kirjoittamisen mittaaminen sivu- tai sanamäärillä ei oikein inspiroi minua.

En tiedä onko bujokuvista lukijoille sensuurin vuoksi kauheasti iloa, mutta jaan silti muutaman kuvan.

Käytän kirjoitusbujoinani L-koon Nuunaa, vaikka olin sen suhteen aluksin HYVIN skeptinen. Kaverit sitten aivopesivät.

 Kalenteribujossani on myös kirjoittamisajatuksille suunnattuja aukeamia, jonne voi purkaa tuntojaan.

Sensuurin vuoksi näytän vain otsikon. Koukutuin etsystä tilaamiini tyttötarroihin Kiinasta. 

Välillä aukeamat ovat... no, "luovempia" (pro tip: ei kannata puuhastella humalassa). Käsialani on myös parantunut huimasti!

Tällä sivulla on käsiksen introsta lainaus ja sitten...öööö... "tunnelmakuvitusta"? O.o

Ote hahmoprofiilistä projekti P:n bujossa. Harakanvarpaat kuuluvat rikostoverille. ;)

Esimerkkiprofiili projekti P:n bujosta. Nämä ovat hyvin taiteellisia. XD XD

Otava lähetti väliaikatietona, että käsis vaikuttaa lupaavalta ja ehtivät lukea sen vasta elokuussa. Optimistiset kaverini saivat myös samansuuntaisia viestejä ja pitävät tätä hyvänä merkkinä. Pessimisti ei harkkarin kohteliaasta "älkää pommittako meitä kananmunilla, olemme lomalla" viestistä kauheasti liikuttunut. XD

Suosikkihahmollani oli asiaa - koska ei tätä touhua voi liian vakavasti ottaa. ¯\_(ツ)_/¯

Välillä lähden ihan tietoisesti tekemään tunnelmointia käsiksestä (printtaan Pinterest-albumit tyhjäksi).

Olen myös tunnelmoinut logoja, vaikka piirrustustaidot eivät siihen riitä. XD

Avaruudessa kaikki on dramaattisempaa!!! 

Tässä oli kyllä vieraileva taiteilija. Minä liimasin vain tarrat. ^.^

Jos ei voi tulla vakavasti otettavaksi kirjailijaksi, voi aina tulla wakavasti ostettavaksi kirjailijaksi!

Sarjasuunnitelmia ja synopsiksia hedelmäkarkkiväreissä. 

Ja viimeisenä editointilista, joka ei ole hetkeen pietenemässä, koska käsis on rundilla. 


Kuten huomaatte, teen kirjoitusbujoa aika rennolla otteella.  ¯\_(ツ)_/¯

Perinteisiä muistiinpanoja teen yhä blankkoon ruutuvihkoon lyijytäytekynällä. Olen myös alkanut nauhoittaa muistiinpanoja autossa, yleensä siis parkissa, kun minulla ei ole paperia saatavilla. Saan nimittäin usein voimakkaita inspiraatiohetkiä juuri ajaessani. Saatan keksiä tuosta vain monta lausetta suoraa runoa tai tekstiä, jota ei edes tarvitse kauheasti editoida.

Kirjoittajakavereillani on myös bujoja ja kirjoitusbujoja, jotka ovat usein leikekirjamaisempia kokoelmia ideoista sun muusta. Bujojen kierrättäminen koko porukan läpi onkin jo muodostunut aika tyypilliseksi tavaksi aloittaa tapaamiset. Teemme usein myös yhdessä bujoja tai teemme toisillemme aukeamia. Yksi aivan ihana tähän liittyvä tapa on kirjoittaa toisille terveisiä ja kehuja, ihan kuin slämäriaikoina koulussa. Bujoilu siis lisää sosiaalisuutta!

Instagramissa en ole oikeastaan törmännyt suomenkielisiin kirjoittajabujoihin, mikä on harmi, sillä #writingbujo ainakin antaa aika pelkistettyjä tuloksia. No, ainakin kirjoitusbujo tarjoaa mahdollisuuden näperrellä ja mietiskellä omia kirjoja uudesta näkökulmasta.

Sivuhuomautuksena: Novaan lähettämäni lintunovelli pääsi tänä vuonna Top 10:n, mikä oli tavoitteenikin. Yay! Hieman huvittavaa kyllä, että monen muunkin novelleissa oli tänä vuonna lintuteemaa. Mistähän nämä jutut uivat ihmisten aivoihin? O.O'

Sinällään tämä ei ole uusi suuntaus, sillä minulla on aina ollut värikkäitä, kuvitettuja muistivihkoja, joissa on suunnitelmia ja muuta kirjoittamiseen liittyvää sälää. Tämä on ehkä sellainen next level siitä.

Onko lukijoissani muita, jotka ovat hurahtaneet tähän järjettömään harrastukseen?

keskiviikko 1. elokuuta 2018

Minimalistin paluu

Tarkoitus on ollut päivittää blogia monta kertaa kesän aikana, mutta jokin on jumittanut vastaan. Kesän pakollisilta töiltä varastetut minuutit ja tunnit ovat menneet huomaamatta joko kirjoituslehtiön, runoeditoinnin tai bujon parissa. 

Ehkä minua on pidätellyt ajatus siitä, että somessa tulisi aina ollut jotain kerrottavaa ja itsensä tulisi esittää hieman todellisuutta positiivisemmassa valossa? Tai sitten on helpompi elää tahmean kirjoitusrytmin kanssa, kun ongelmia ei tarvitse analysoida liiaksi.

Toisaalta myös blogini luonne on mietityttänyt minua. En usko jatkavani entisenlaisella kirjabloggaus- ja tapahtumareportaasilinjalla ainakaan toistaiseksi.


Mielessä viimeaikoina: onko järkeä kirjoittaa käsin, miksei Johanna Venhon Saaren runoja myydä kirjakaupoissa
ja miten käteen sattuukin välillä juuri oikea kirja? (Lisäksi: kissatarroja ♥) 


Niin mukava kuin mietteitä onkin ollut lukea jälkikäteen ja keskustella niistä, on itselleni ollut aina hyödyllisempää puida kirjoittamistani. Olen lukenut kirjoja hyvin vähän tänä vuonna ja olen muutenkin yrittänyt vähentää tapahtumien "suorittamista", koska huomasin jossain vaiheessa, etten enää nauttinut tapahtumista samalla tavoin kuin ennen.

Minusta oli tullut eräänlainen ulkopuolinen raportoija kokijan sijaan, mikä ei aina ole haitaksi, mutta pidemmän päälle luin kirjoja analysoidakseni niitä ja osallistuin tapahtumiin vain rutistaakseni niistä koko ajan lisää. Lisää tietoa ja kokemuksia ja lisää, lisää, lisää. Tämä terävöityi minulle viime vuonna Worldconissa, johon osallistuin oikeasti huonovointisena ja tein entisenlaiset valtavat muistiinpanot ja purin ne sitten postauksiksi miltei uupuneessa hengessä. Huoh, ei näin.

Jatkossa blogi pyöriikin minimaalisemmalla linjalla.

Etsiskelen bloggaajaääntäni uudelleen ja pohdin, mikä on minulle tärkeää. Olen ylpeä siitä, miten perehtyneesti ja intohimoisesti pidin blogia sen huippuvuosina, mutta tällä hetkellä minun ei yksinkertaisesti ole mahdollista jatkaa yhtä säännöllisellä postausvälillä tai monipuolisella aihekattauksella. Eikä se oikeastaan haittaa minua. Blogimaailmassa on valtavasti hurjan hyviä bloggaajia, jotka nostavat esille mielenkiintoisia kirjoja ja esittelevät spefi- ja kirjamaailman tapahtumia.

Sillä välin minä aion keskittyä enemmän taas kirjoittamiseen. Vaikka se ei sujuisikaan niin kuin piti tässä armottomassa helteessä. :)