lauantai 21. lokakuuta 2017

Varjojen lumoissa

Viime vuoden toukokuussa lähdin kirjoittamaan tarinaa, joka suorastaan purkautui minusta ulos. Koelukukierrosten ja editoinnin jälkeen tarjosin novellia Vaskikirjojen goottilaisten novellien antologiaan. Ilokseni novelli hyväksyttiin ja pääsin työstämään sitä antologian toimittajan, Katri Alatalon, kanssa. Kesällä editointi tuli viimein päätökseensä.

Antologia ilmestyi syyskuussa nimellä Varjojen lumo - suomalaisia goottinovelleja.


Antologia sisältää 12 goottinovellia kotimaisilta kirjoittajilta, sekä Markku Soikkelin esipuheen, joka valottaa gotiikan tyyliä ja perinteitä. Kuvan hurmaava kansi on Julia Savtchenkon käsialaa.

Kauhuromantiikka tutkii ihmismielen pimeitä syövereitä, mielipuolisuutta ja yliluonnollisuutta. Pahaenteinen tunnelma kielii salaisuuksista, jotka ovat pesiytyneet jylhiin ja rappeutuneisiin maisemiin. Tukahdutetut tunteet ja ajatukset kuitenkin pyrkivät päivänvaloon, eivätkä suostu pysymään haudattuina.

Ohessa pieni maistiainen novellistani:

Tuuli kiskoo koivun oksalla roikkuvaa pukupussia ja lävistää minut. On kesäkuun kylmin päivä, ja minun on katsottava pois pihatieltä, koivujen väliin, jonne kannoimme pihakeinun joka vuosi. Se ei ole siinä nyt. Hämmennyn —

(ja sieraimissani on heinänhaju, pihakeinu kitisee
enkä mahdu ääriviivojeni sisään,
nojaan lähemmäs ja suutelen häntä
olen vasta neljäntoista)

Katseeni singahtaa tontinrajan yli talolle, jossa olen juossut poikaa karkuun kuin saaliseläin. Vaikka naapurin pellot on myyty vuosia sitten eikä Tapiolassa asu kuin vieraita, muistan yhä höyhenenkevyen äänen ja sormenpäidemme liikkeen suunnitelmallisuuden.

Pihakeinu-Oona uskoi, että ratamonlehti parantaa kaikki haavat. Aikuinen tietää paremmin. 


Kirjan voi tilata suoraan Vaskikirjoilta tai sitä voi käydä kurkistamassa lähimmässä kirjastossa. Helsingin Kirjamessuille suunnistavat lukijat puolestaan löytävät Vaskirjojen ständin osastolta 7g 124 (levymessuosaston vieressä).

Iso kiitos Vaskikirjoille, Katri Alatalolle ja Pekka Haloselle antologian julkaisemisesta!

maanantai 16. lokakuuta 2017

Unelmien työhuoneessa

Lupailin postausta työhuoneesta jo aikoja sitten, mutta aika on juossut sitkeästi karkuun ja sitten alkoivat sateiset ja synkät päivät, enkä halunnut ottaa kuvia (ja työtilani saattoi olla myös hiukan sotkuinen O.o').

Viikonloppuna kuitenkin onnisti ja tuli ihana auringonpaiste, joten innostuin siivoamaan myös huoneen kunnolla. Tässä siis unelmien työhuone:

Huone on takapihaan päin, joten ikkunasta näkee lähinnä tekemättömät pihatyöt.

Yksi vaatimuksistani työhuoneelle olivat kirjavitriinit, jotta voin lopettaa pölyjen pyyhkimisen.

Työhuoneeseen myös ilmestyi hyvin nopeasti vaaleanpunainen askartelupöytä, jossa olen pääasiassa puuhannut bujoa ja tehnyt muistiinpanoja.

Kauhumetsähenkisen tapetin valitsin itse. Sen viereen sopii loistavasti sanasydän. Pöydällä on tilaustyöruno New Orleansin kapakasta. Toisella pöydällä "omakuva" ja Lemarchandin kuutio.

Haaveilen yhä sähköpöydästä, mutta toistaiseksi työpisteeni on sama. Kaksi reunimmaista hyllyä sentään on tyhjennetty kirkasvalolampun tieltä.

Vitriinistä löytyy mangaa, Stephen King-hylly, kauhuhylly, klassikkohylly, lanuhylly, sarjishylly, kaverikirjahylly, suomispefihylly, taustatutkimuskirjahylly, yksi tyhjä hylly ja ties mitä muuta. 

Askarteluvälineet ovat esillä ja vihot ja muistiinpanovälineet myös.  Ja kotiini tuntuu eksyvän koko ajan vain lisää muratteja ♥   


Viime vuonna luettelin haaveitani työhuoneen suhteen ja nyt on mukava huomata, mitkä haaveet toteutuivat ja mitkä eivät. 

Olen iloinen, että kirjoille on oikeasti tilaa nyt, eikä niitä tarvitsee pinota jokapuolelle. Kaikki kirjani mahtuvat vitriiniin (runokirjat työpisteelle) ja muistivihotkin ovat sopivasti käden ulottuvilla alakaappien sijasta. 

Työpöydän ja -tuolin uusin jossain vaiheessa. Olen päättänyt ostaa sähköpöydän, sillä olen todennut seisomisen todella hyväksi selälleni. Pöytää varten pitäisi kuitenkin ensin säästää. Tarvitsisin myös työtuolin, jossa ei ole käsinojia (saisikohan nykyiset ruuvattua irti?). 

Magneettitauluani en ole kiinnittänyt uudelleen, koska tarkoitus on maalata jossain vaiheessa huoneeseen magneettiseinä. En ole ehtinyt tehdä tätä vielä, mutta onneksi työpisteelle mahtuu yhä kortteja ja talismaaneja. 

Haaveilin alun perin lukunurkkauksesta, mutta olen ainakin toistaiseksi luopunut ajatuksesta. Pidän tilantunteesta yksinkertaisesti liikaa, enkä halua huoneeseen enempää kalusteita. 

Askartelupöytä on varmaan paras ostos, jonka olen huoneeseen tehnyt. Siinä mahtuu viikkaamaan vaatteet, kirjoittamaan käsin, askartelemaan, lukemaan isompia kirjoja ja jättämään lähdekirjallisuutta sopivasti käden ulottuville. 

Oikeastaan ainoa vikatikki huoneessa on kattolamppu, joka on yksinkertaisesti liian himmeä työskentelyyn. "Ankkalamppu" oli suunniteltu mielihalu, vaikka yleensä mietin kalusteissa nimenomaan käytännöllisyyttä. No nyt sitten elän kahden kohdevalon ja kirkasvalolampun turvin pimenevissä syysilloissa. Lampun voisi vaihtaa vaikka heti kirkkaampaan, mutta kun en henno siirtää sitä pois. Se on niin ihana! 

Kaiken kaikkiaan tykkään aivan valtavasti. Täällä on levollista olla. :)