lauantai 29. heinäkuuta 2017

Tekstipäissäni

Lupasin itselleni, että aloitan taas säännöllisen päivitysrytmin, sillä olen kokenut kirjoittamisesta bloggaamisen hyödylliseksi kirjoitusprosessilleni, mutta jonnekin tämä viikko on taas kadonnut. Olen kuitenkin kirjoittanut tällä viikolla kiitettävästi ja projekti P on edistynyt, joten ainakin kirjoittaminen sujuu.

Toki olen myös viettänyt tolkuttomasti aikaa Pinterestissä, mutta en olekaan käynyt siellä pahemmin tänä vuonna. Sitäpaitsi Pinterest on oikeasti tärkeä työkalu kuvausrajoitteiselle kirjoittajalle, saati sitten kirjoittajaparille. Tai no, työparini ei ole kuvausrajoitteinen, mutta Pinterest auttaa kuvallistamaan vaikutelmiamme ja yhdessä päätettyä kuvallisia koodeja, jotka liittyvät tarinan maailmaan ja hahmoihin.

P on varmasti visuaalisin käsis, jota olen kirjoittanut. Normaalisti en nimittäin mieti miltä hahmoni näyttävät. En arkielämässäkään kiinnitä ihmisten ulkonäköön voimakkaasti huomiota. En esim. huomaa onko jonkun paita ryppyinen tai sormessa sormus tai millaiset kengät jalassa. P:n suhteen jokaisella hahmolla on kuitenkin joku visuaalinen juttu, josta heidät pystyy identifioimaan nopeasti. Koodit on pakko pitää, sillä hahmoja on käsiksessä niin tuhottomasti.

Toisaalta on myös kivaa tehdä asioita toisin... ja kuluttaa tuhottomasti aikaa Pinterestissä etsimässä kuvia käsistä, vaatteista, naamoista, hiuksista ja lainauksia kirjoista ja elokuvista (jostain syystä olen viihtynyt Chuck Palahniukin lainausten äärellä. Hups. O.o')

*

Moni kirjoittava tuttava on myös kysellyt minulta TH:sta kuluneen puolen vuoden aikana. Ulospäin varmasti vaikuttaa siltä, että käsis unohtui viime vuoden aikana muiden ongelmien jalkoihin. Näin ei kuitenkaan ole. En kirjoita TH:ta juuri nyt, mutta tämä ei johdu innostuksen puutteesta tai siitä, että käsis olisi hylätty.

Olen muistaakseni maininnut, että päätin aloittaa käsiksen uudelleen alusta erilaisella kertojaratkaisulla, aikatasoilla ja painotuksella. Tämä pätee yhä, mutta en pääse aloittamaan työtäni ennen kuin saan muutaman käsikseen liittyvän dilemman ratkaistua. Sain käsiksestä hurjasti palautetta, jonka perusteella olisi ollut mahdollista editoida kustantamokierroskelpoinen käsis. Palautteet olivat rohkaisevia ja monipuolisia.

Minulle kuitenkin kävi niin, että palauterundin ja käsiksen uudelleenlukemisen aikana löysin siitä itse sellaista subtekstiä, jota en tiennyt käsikseen laittaneeni. Tästä syntyi voimakas ristiriita, joka vaatii joko subtekstin poistamista tai sen nostamista suurempaan rooliin. Ristiriita on aika perustavanlainen, koska se koskee päähenkilön identtiteettiä. Hänen aiottu identtiteettinsä ei oikein istu yhteen tuon toisen tulkinnan kanssa, joka selvästi puhuttelee minua syvemmällä tasolla.

Olen siis pohdiskellut kaikessa rauhassa mitä todellisuudessa haluan kirjoittaa. Halusin kirjoittaa aiheesta X, jonka kanssa minulla on hiukan ollut alusta asti ongelmia, lähinnä kai siksi, etten tiedä haluanko problematisoida aihetta niin voimakkaasti kuin käsiksessä tein. Minulla oli aiheesta myös aika kärjistyneitä johtopäätöksiä, joiden takana en ehkä seiso enää samalla tavalla.

Jos kirjoitankin aiheesta Y, tuntuu käsis heti loogisemmalta, mutta se pudottaa aiheen X pienempään rooliin ja saatan päätyä esittämään aiheen X ja Y sellaisena, että ne liittyvät toisiinsa, vaikka ovat todellisuudessa toisistaan irrallisia asioita.

En usko, että saatte tuosta kauheasti irti, mutta ehkä ymmärrätte dilemmani skaalan. Tämä päätös vaikuttaa ihan kaikkeen käsiksessä.

*

Taidan olla kallistumassa vaihtoehtoon Y, mutta irrottaumiseni vanhasta käsiksestä ja sen ratkaisuista on hidasta. Kun aloitan TH2:n, se on melkein AU-tarina edellisestä. Isoja muutoksia. Tyylillisesti ja hahmojen suhteen. Perhosvaikutuksen myötä monet hahmot saavat enemmän sivutilaa ja näkkiksiä todennäköisesti putoaa pois. Erään hahmon luonne muuttuu aikalailla, toisen kohtalo käsiksessä taitaa myös kääntyä.

Jos X ei olekaan koko jutun pointti, ei minun tarvitse venyttää käsiksen loppuratkaisua, jotta voin näyttää X:n realistisia vaikutuksia. Y on hienovaraisempaa. Koko vanha loppuni taitaa pyyhkiytyä pois.

Miten kukaan pysyy selväjärkisenä tällaisen kameleonttimaisen käsiksen kanssa? Ainoa lohtuni on Maria Peuran kirja Antaumuksella keskeneräinen, jossa hän paljasti kirjoittaneensä yhden romaaninsa kolmesti uusiksi.

Olen unelmoinut sellaisista suoraviivaisista käsiksistä, jotka ovat raakaversion jälkeen yhdellä editoinnilla valmiita. Mutta en osaa kirjoittaa niin. Minä teen kehyksiä, myllerrän niiden sisään jääneen tekstin, rikon kehykset ja myllerrän taas. Teen kollaasia uudelleen ja uudelleen.

Onneksi olen editointimasokisti, joka rakastaa tekstikerrostumia.

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Uusia rivejä

Muutto on ohi. Tavarat hakevat vielä paikkaansa, mutta kirjat ovat päässeet hyllyihinsä (miten omistan näin paljon kirjoja?!). Työpaikka on vaihtunut ja tekeminen hiukan jo tasaantunut. Arki soljuu eteenpäin uusissa uomissaan.

Tärkeintä onkin se, että kirjoittaminen on jatkunut.

Pietarin verikirkon syövereissä

Olen yllättynyt siitä, miten rutiinit on joka kerta haettava uusiksi, kun pitää pidemmän tauon. En ole oikein koskaan osannut vain jatkaa kirjoittamista, vaan minun on uppoudutava takaisin tarinan maailmaan, yleensä lukemalla käsis uusiksi, jotta ikään kuin saisin taas kiinni siitä poltteesta ja pakosta, joka minua ajaa kirjoittaessani. Kummallista miten sellaisen voi unohtaa?

Uusi ympäristö vaatii kyllä totuttelua. Minulla on viimein työhuone, jossa on vain minä, kirjat ja työpiste. Etsin yhä tavaroiden paikkaa ja ahdistun sekasorrosta. Haaveilen suuremmasta työpöydästä ja mietin minne laitan runokirjat ja valokuvat ja askartelujutut ja mitkä talismaanit tarvitsen lähelleni, jotta kirjoittaminen sujuu.

Haaveilen myös verhoista. On kauheaa kirjoittaa yökohtauksia kirkkaassa kesävalossa! O.O

Olin editoinut kevättä pitkin lintunovellia, joka oli tarkoitus lähettää Novaan, mutta kesäkuu oli niin kiireistä aikaa, että jätin novellin vielä tekeytymään. Ehkä keksin uuden kilpailun joku hetki.

Goottinovellin editointikin on viimein päättynyt ja Varjojen lumo- antologia ilmestyy syyskuussa. Odotan sitä jännityksellä!

Pääasiassa olenkin nyt keskittynyt projekti P:n, sillä sen aikatauluttaminen kahdelle kirjoittajalle on sooloprojekteja hankampaa. Tarkoitus olisi saada ensimmäinen raakaversio koelukijoille kesän loppuun mennessä. Tähän liittyen lähdimme rikoskumppanini kanssa alkukuusta muutaman päivän Pietarin reissulle, eräänlaisille kirjoittajatreffeille. Vieras maa ja pieni matkaseurue toimikin todella hyvin, sillä puhuimme käsiksestä koko ajan.

Fabergé-museossa

Kävimme tyypillisissä turistipaikoissa, kuten uskomattoman kauniissa Verikirkossa, Fabergé-museossa, Anna Ahmatova-museossa ja Ermitaasin liepeillä (emme päässeet sisälle asti, sillä katsoimme aukioloajat väärin) ihastelemassa rakennuksia ja kulttuuriaarteita. Pietarissa oli myös paljon kirjakauppoja, joita kiertelimme etsimässä lapsille suunnattuja aakkosten kirjoitusoppaita, venäläisiä satukirjoja, muistivihkoja ja minun tapauksessani bullet journal-tarvikkeita, joita ei Suomesta vielä saa (kuten Faber Castell-kyniä ja laajempaa värivalikoimaa Leuchtturm1917 kirjoihin). 

On yllättävän hedelmällistä lähteä paikkaan, jossa on täysin irti arjesta ja sen ihmisistä. Erilainen kulttuuri aiheutti meissä jatkuvia mikroinspiraatioita, kuten kadulla vastaankävellyt mies, jonka kantamuksesta syntyi anekdootti kirjaan. Meillä oli myös harvinainen tilaisuus viettää aikaa kaksin, sillä asumme eri puolella Suomea ja kommunikoimme pääasiassa Whatsappissa. 

Ja olipa reissu tärkeä irtiotto talokuvioistanikin. Olin juuri viikkoa aikaisemmin saanut muutettua ja hukumme edelleen muuttolaatikoihin, joten ulkomaanmatka irrotti mukavasti siitä. Joimme makeaa viiniä hotellilla ja skumppaa junassa, söimme hyvin ja nauroimme koko ajan. 

Anna Ahmatova-museossa

Laadimme myös paluumatkalla junassa tarkemman editointisuunnitelman, jonka mukaisesti olisi tarkoitus edetä. Saimme nimettyä hahmon, jolta on puuttunut nimi kohta vuoden päivät, ja hommasimme molemmat projektille pyhitetyt muistikirjat reissulta (sain siis tekosyyn ostaa uuden Leuchtturmin XD). 

Luulen että postaan kirjoittamisbujosta joku kerta, kunhan pääsen siihen enemmän sisällle ja keksin jaettavaksi tavaraa, jota voi näyttää bloginkin puolella. Toistaiseksi olen kirjannut sinne vain spoilereita. O.O Bujossa olisi tarkoitus seurailla kirjoittamista, tehdä suunnitelmia, listata kirjasoittolistat eli käsistä inspiroineet leffat, kirjat ja pelit, raapustella lyhyitä tekstejä, runoja ja anekdootteja, listata lähdekirjat tms., kirjoittaa ylös ideoita, laittaa ylös aikataulut koeluvulle ja loppuvaiheessa kustantamot, joille käsis lähtee. 

Tarkoitus oli myös saada instagramiin kuva Starbucks-kupeista, joissa on hahmojemme nimet, mutta tämä ei onnistunut, kun sanoimme vahingossa molemmat saman nimen kassalla. :) 

Reissulta tarttui tietenkin mukaan jos jonkinmoista tuliaista ja talismaania, koska rakastan asioiden hypistelyä. Näistä kuitenkin lisää jokin toinen kerta. ;)

Olen muuten rantautunut instagramiin @salainenelama, jota päivittelen varmaan blogia usemmin. Instagramini ei ole pelkästään kirjoittamiseen liittyvä, mutta jos kuvalliset kuulumiset sekalaisista harrastuksista kiinnostavat... Pääasissa siellä taitaa olla bujoa ja taloa tällä hetkellä. 

Mutta onpa mukava olla täällä taas!