maanantai 12. syyskuuta 2016

Kirouksista

Ei, en ole kuollut. Blogitaukoni syy on selvästi dramaattisempi: Minut kirottiin kesällä.

 Kirottu kortti: sadistien ystäville.

Varoitus: Mikäli joskus päätät lähettää ystävällesi kirotun kortin vitsinä, unohda ajatus saman tien. Älä osta korttia ja yliviivaa hassuja kiroussanoja ja laita korttia matkaan. Älä leikittele toisen ihmisen kohtalolla.

Kirjoittavilla ystävilläni on siis kieroutunut huumorintaju (epäilen että he olivat humalassa). Yritys korjata kirous jälkikäteen pop-up runoilijoiden kirjoittamalla loitsurunolla ja Jinx Removing kynttiläsetillä ei ihan riittänyt. Kirous oli jo ottanut oman elämänsä.

Seuraavan kuukauden aikana olin kaksi viikkoa tappavassa flunssassa, yhteinen mökkireissumme osui hirmumyrskyn tielle ja saimme nauttia rentoutumisen sijaan sähkökatkoksesta, läppärini akku hajosi ja on ollut korjattavana jo viikon (ei hajua milloin saan läppärini takaisin) ja minulla on ollut muutakin energiaasyövää pikkuongelmaa töissä ja kotona.

Jälkikäteen on helppoa diagnosoida, että kaiken täytyy johtua tuosta kortista. 

Älkää suhtautuko kirouksiin kevyesti!

Mutta siis ihan tosissaan, on ollut aika kummallinen kuukausi. Työkuvioni ovat (luojan kiitos) hiukan vaihtuneet, en ole lukenut kirjan kirjaa yli kuukauteen (fanfikkejä sitäkin enemmän), TH on ollut edelleen hyllyllä (pääkoppani alkaa olla sen suhteen jo paremmassa kuosissa), Projekti P:n ensimmäinen versio on melkein valmis (!!!), aloin opiskelemaan venäjää ja olen ilmeisesti päätynyt jotenkin virittelemään talokauppoja (oikea takapiha, oikea työhuone!). 

Läppärin akun kuolema ja tappoflunssa ovat hidastaneet kirjoittamistani ja näyttääkin todennäköiseltä, että teen superkirjoitusviikkoja sitten Espanjassa, kun lähdemme lokakuussa reissuun. Tutkailin eilen pitkästä aikaa goottinovelliani ja haluan laittaa sen suurilta osin uusiksi. Toivottavasti ehdin vielä!

On kai ihan terveellistä tehdä välillä muutakin kuin kirjoittaa ja lukea. Minulla on kuitenkin ikävä sanoja. Minulla on ikävä runokuvia ja kaikkea kirjallista. Blogejakin olen lukenut huonosti ilman läppäriä, puhelin ei oikein miellytä minua niiden lukemiseen. 

Mutta olen yhä elossa! Sekin on jotain?