tiistai 5. heinäkuuta 2016

Finncon '16 - "Valitse vanhempasi viisaasti" ja muita neuvoja (osa 2)

Onneksi sunnuntai oli hieman viileämpi päivä kuin lauantai. Kyllä hiki edelleen virtasi kierrellessä, mutta kuumuus oli huomattavasti siedettävämpää. Sunnuntain paneelit olivat hiukan vieraampia, joten pallottelin enemmän ohjelmien välillä ja menin vähän arvalla kuuntelemaan, mikä ei ollut lainkaan huono strategia.

Finncon jatkui siis sunnuntaina osaltani oheisesti:

11:00 - 12:00 Trans representation in Science Fiction and Fantasy
14:00 - 15:00 Music in Science Fiction and Fantasy: Bowie & Prince

Kävin myös Morren Fantastisessa Sparrauksessa. :)

(vas) Cheryl Morgan & Suzanne van Rooyen

11:00 - 12:00 Trans representation in Science Fiction and Fantasy

Morgan ja Van Rooyen olivat minulle etukäteen tuttuja 2014 Finnconin LGBT-paneelista, joten tiesin saavani tiukkaa asiaa selkeässä paketissa. Suomenkielinen termistö tosin saattaa olla minulla kateissa, joten toivottavasti käännöksistä saa selvää. Morgan ja Rooyen tarjoavat hyvän näkökulman seksuaali-ja sukupuolivähemmistöjen maailmaan: Morgan on transnainen ja Rooyen muunsukupuolinen eli genderqueer. Morgan huomautti heti alkuun, että he käyttävät trans-sanaa tässä keskustelussa yleisterminä. 

Morgan on iloinen on siitä, että kirjallisuus on monipuolistunut vuosien varrella. Aiemmin keskustelu pyöri pitkälti sen ympärillä, miten transhahmot on kirjoitettu väärin, kun nykyisin representaatiota alkaa olla jo sen verran, ettei hän itsekään ole aina kartalla kaikista kirjoista. Moni kirjailija myös kirjoittaa transhahmoista hyvin, eli ei jaa väärää tietoa, levitä haitallisia stereotypioita tai esitä transhahmoja yksiulotteisina.

Van Rooyen on myös huomannut transhahmojen lisääntyneen kirjallisuudessa, etenkin sivuhahmojen kohdalla. Suuri osa representaatiosta tosin keskittyy binäärisiin hahmoihin, eli heidän sukupuoli-identtiteettinsä on selkeästi jommassakummassa päässä mies-nainen akselilla. Toisaalta hän arvelee tämän johtuvan siitä, että hän lukee paljon nuorten kirjoja (koska on itsekin nuortenkirjailija) ja nuorille tuntuu olevan tärkeää jaotella asiat selkeästi ja laittaa ne omiin lokeroihinsa. Nuorten maailma on aika ehdoton paikka, joten hän on erityisen ilahtunut, kun kirjoissa ei tehdäkään selkeää ratkaisua suuntaan tai toiseen. Jotkut ihmiset ja hahmot vain ovat olemassa jossain kohti sukupuolijanaa.

Esimerkkinä kirjoista, jotka ovat näennäisesti transpositiivisia, Morgan kertoo kirjasta, jossa lapsien sukupuoli testataan ja jos huomataan, ettei heidän fyysinen kehonsa vastaa "oikeaa sukupuolta", laitetaan lapset sukupuolenkorjausleikkaukseen. He eivät siis saa itse valita, vaan heidät pakotetaan seuraamaan yhteisön päätöstä. Morgania tämä muistutti anti-transpropagandasta, jonka mukaan lapset pakotetaan sukupuolenkorjaukseen lääkärien toimesta, mikäli he eivät koe kehoaan ja sukupuoltaan oikeaksi.

Van Rooyen mainitsee, että samassa kirjassa lapsilla on "sukupuoliopetusta", josta voi saada hylätyn arvosanan. Eli tässä maailmassa on olemassa "oikea tapa" olla nainen tai mies ja muuta ei suvaita. Ne nuoret, jotka eivät istu kaksinapaiseen mies-nainenjakoon, saattavat kadota täysin maailmassa. Ei-halutut elementit siis eivät ole yksinkertaisesti olemassa. :(

(En saanut kirjan nimeä ylös, enkä nähnyt sitä Morganin lukulistallakaan, ikävä kyllä.)

Vaskikirjojen myyntipöydällä Katri Alatalon komea novellikokoelma.

Sukupuoltaan synnynnäisen sukupuolensa mukaisesti ilmaisevat ihmiset eli cis-sukupuoliset (heidän vastakohtanaan siis transsukupuoliset) kohtaavat usein ongelmia, kun he lähtevät kirjoittamaan transhahmoista. Morgan mainitsee, että osa kirjailijoista on yhteydessä translukijoihin tai -kirjoittajiin ja saa näin työhönsä oikeasti kriittisen näkökulman. 

Van Rooyen komppaa ajatusta "sensitivity readingeistä", joissa koelukija tutkii tekstiä nimenomaan seksuaali-ja sukupuolivähemmistöjen näkökulmasta. Hän on ollut itsekin lukemassa käsikirjoituksia tällä ajatuksella ja kokenut pettymyksiä. Eräs genderqueer-hahmosta kertova teksti kertoikin oikeasti cis-hahmon järkytyksestä, kun hänen läheisensä paljastui transsukupuoliseksi. Paljastuminen tapahtui nimenomaan shokeeraamalla (shock reveal), jolloin tilanne esitettiin pelottavana, outona ja transhahmon sijaan keskityttiin sivuhahmon tunteisiin. Eli todellisuudessa cis-kirjailija halusikin kertoa oman kokemuksensa, ei transhahmon. Shokkipaljastukset ovat yksi problematiivisimmista transhahmoihin liittyvistä juonikuvioista. 

Cis-kirjoittajien transtarinat tuppaavat olemaan myös siirtymävaihe eli transitiokeskeisiä (transition). Tarinoissa siis keskitytään siihen, miten transhahmot eroavat muista ihmisistä eivätkä sovi luonnollisesti yhteisöönsä. Molemmat kirjailijat toivoisivatkin tähän muutosta. Transhahmot ovat yhtä mielenkiintoisia siirtymävaiheen ulkopuolellakin, kun heidän sukupuolensa ilmaisu on vakiintunut, eikä sitä salata muilta. Van Rooyenilla oli mielessä fantastinen artikkeli, jossa neuvotaan cis-kirjoittajia transhahmojen kirjoittamisessa. Hän aikoi kaivaa linkin esiin blogiinsa/twitteriin jossain vaiheessa. 

Kaksikko suositteli erityisesti Seannan McGuiren kirjaa Every Heart a Doorway, jossa lapset katoavat maailmastamme Ihmemaata muistuttaviin taikamaailmojen ja tarvitsevat apua palatessaan niistä takaisin omaan maailmaamme. Kirjan päähenkilöihin kuuluu mm. aseksuaali mutta ei aromanttinen hahmo (eli hahmo ei koe seksuaalista vetovoimaa muihin hahmoihin, mutta voi rakastua ja kokea romanttista vetovoimaa) ja transhahmo. 

Morgan otti esille myös sen, että ihmiset antavat huonon representaation helposti anteeksi sillä perusteella, että "transihmisiä on ollut vasta vähän aikaa", mikä täysin absurdi ja epätosi väite! Transihmisiä on ollut olemassa kautta historian ja heitä on myös ollut fiktiossa, joskin heitä on pääasiassa tulkittu cis-hahmoiksi. Esimerkkinä Morgan käytti Shakespearen näytelmää Myrskyä, jonka tuulenhenki Ariel ei ole binäärihahmo. Myrskystä onkin tehty 2010 Julie Taymorin elokuvasovitus, jossa naispuolista Prosperoa esittää Helen Mirren. 

 Sir Roin myyntipöydällä jälleen kaikkea loputtoman ihanaaaa. 

Panelistit mainitsivat Netflixin Sense8-sarjan hyvin transpositiiviseksi ja toimivaksi paketiksi (ja jäivät uneksimaan sateenkaaridildoista?). Van Rooyen mainitsi myös Penny Dreadful-sarjan, joka esitteli 2. kaudella transhahmon. Alussa hahmo vaikutti hyvin lupaavalta ja tätä kohdeltiin hyvin, mutta pieleen mentiin loppujen lopuksi. Hollywoodissa on inhottavan yleistä, että transhahmojen tarinat ovat traagisia ja ahdistavia. Morganin inhokkitrooppeja on se, miten hyvin esitetyt transnaishahmot pakotetaan jossain vaiheessa juonta ilmaisemaan itseään jälleen miehinä.

Yleisöstä tuli kysymys koskien transfetissejä. Esimerkiksi pornoala esineellistää ja seksualisoi transihmisiä jonkinlaisena rankempana vaihtoehtona jatkuvasti uusia virikkeitä etsiville pornonkatselijoille. Morganin mukaan lääkärit kehottivatkin joskus transsukupuolisia välttämään seurustelua transitiovaiheessa, sillä he todennäköisesti tapaisivat vain ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneet heistä "vääristä syistä". Van Rooyen on sitä mieltä, että fetisoinnin ja seksipositiivisuuden välillä aika ohut raja. Transihmisiä esitetään usein mediassa alasti ja heidät "paljastetaan" shokeeravilla tavoilla katsojille.

Panelistit puhuivat myös hieman intersukupuolisuudesta, eli ihmisistä joiden sukupuolta ei voida aina määritellä sukupuoliominaisuuksien perustella (keho voi olla esim. ulkoisesti naisellinen, mutta henkilöllä on XY-kromonosomit). Van Rooyen ei lähtisi heti rinnastamaan intersukupuolisuuden selviämistä (discovery) transsukupuolisten transitioon. Transiohan oli yleinen ja jonkin verran kulunutkin aihe transtarinoissa, kun taas intersukupuolisuuden selviäminen hahmolle ja uuden identiteetin luominen ei ole. Intersukupuolisuudesta kertovien tarinoiden ongelmana on enemmän juuri shock reveal, jossa hahmon sukupuoli paljastetaan nöyryyttävällä ja julmalla tavalla ja kerronta keskittyy siihen miten epäluonnollista intersukupuolisuus on.  

Morganin mukaan kaikki ei kuitenkaan riipu kirjoittajasta, vaan kustantamoilla on paljon valtaa sen suhteen, miten transhahmoja käsitellään ja mitkä tarinat päätyvät julkaistaviksi. Tällä hetkellä moni kustantamo on hypännyt "transtrendin" kelkkaan ja etsii kirjoja, jotka "selittävät transsukupuolisuutta" lukijoille. Van Rooyen kiteyttää tämän hyvin: moni kustantamo haluaa representaatiota ja transhahmoja, mutta he eivät halua hyvää representaatiota, vaan kiintiöhahmoja todisteeksi monimuotoisuudestaan.

Ohessa Cheryl Morganin Trans panel reading list, josta voi bongata hyviä (ja huonoja) esimerkkejä kirjoista, joissa on transhahmoja.

Foxfire Courtin myyntipöydällä mm. Raistlinin tehtäväkirja XD

Pidin tässä vaiheessa jo taukoa ja kiertelin myyntipöytiä, joista hommasin mm. Anne Leinosen Vaskinainen kirjan. Sain siihen myöhemmin myös signeerauksen kirjailijalta. 

Tarkoitus oli mennä kuuntelemaan Leinosen kunniavieraspuhettakin, mutta eksyin kahville Afenin ja Namin kanssa (joita saatoin "stalkata" pitkin conia - minulla kun on paha tapa tulla kiskomaan hihasta, kun tunnistan bloggarin). Kiitos kahviseurasta!

Leinosen kunniavieraspuhe on kuitenkin luettavissa hänen blogissaan, Toimittajan spekulatiivisessa lokikirjassa. :)
(vas) Cheryl Morgan, Catherynne M. Valente, Suzanne van Rooyen ja J.Pekka Mäkelä

14:00 - 15:00 Music in Science Fiction and Fantasy: Bowie & Prince

Päädyin tähän paneeliin vahingossa. Tarkoitus oli seurata grimdark fantasia-paneelia, mutta huone oli vaihtunut ja siitä ilmoitettiin, kun olin jo istunut alas. Sitten alkoi soida - mikäs muukaan - kuin Bowien "Starman" ja panelistit ja yleisö alkoivat laulaa mukana ja tehdä laineita... ja siihen jymähdin. Tiesin että tulee hyvä paneeli. :)

David Bowie teki useita scifi konseptialbumeja ja otti useita toismaailmallisia ja androgyynejä roolihahmoja uransa aikana. Morgan tunnustaa, että Bowie oli tärkeä osa hänen nuoruuttaan. J.Pekka Mäkelä tutustui Bowieen jo 10-vuotiaana saatuaan Ziggy Stardust and the Spiders from Mars kasetin syntymäpäivälahjaksi, ja Valente kertoo myös kuunnelleensa Bowieta paljon. Oikeastaan vain Van Rooyen löysi Bowien vasta aikuisiällä.

Valentea kiehtovat Bowiessa tämän upeat musiikkivideot, jotka muistuttavat pikemminkin lyhytelokuvia. Esimerkiksi Bowien viimeisen albumin Black Starin nimikkoraidan musavideo on aivan huikea: vainoava musiikki yhdistettynä avaruusmaisemaan, jossa Bowien alku-uralta tutun Major Tomin kallosta on tullut palvottava esine. Koko albumi on kuin scifi kirja. Bowie oli aina kukin roolihahmoistaan täydellisesti, hän ei jättänyt eläytymistään puolitiehen.   

Van Rooyen tunnustaa, ettei hän alun perin tiennyt David Bowien ja Ziggy Stardustin olevan sama henkilö. Kun hän keksi heidän välisen yhteytensä, oli kokemus tajunnanräjäyttävä (myös hänen mikkinsä reagoi tähän). Van Rooyen on musiikin opettaja ja hän tunsi lapsuudessaan lähinnä klassisen musiikin tiukan, matemaattisen ja kurinalaisen maailman. Bowien myötä musiikistakin tuli tarinankerrontaa. Van Rooyen käyttääkin Bowieta opetuksessaan esimerkkinä musiikin transformatiivisesta luonteesta.

Virallinen con-kuvittaja Taina Koskinen eli Myrntai oli myös messissä.

Mäkelä kuuli ensin Bowien musiikin ja näki sitten vasta artistin itsensä. Bowie oli hänelle "jotain muuta", "ei mies eikä nainen". Morgan näytti yleisölle tässä vaiheessa Bowien Man who sold the world levyn UK:ssa julkaistun kannen, jossa Bowie poseeraa pitkin kiharin hiuksin mekossa. Tällä oli suuri vaikutus 70-luvulla elävälle transtytölle. 

Valente on suuri Labyrintti-fani (Bowien 1986 fantasiaelokuva, jossa laulaja esittää Peikkokuningas Jarethia). Jopa hänen täysin tavallinen äitipuolensa tunnustautui aikanaan Bowie-faniksi ja tutustutti Valenten Bowien musiikkiin, kun he näkivät elokuvan ensimmäistä kertaa. Bowie oli ainutlaatuinen kanava sukupuolinormien ulkopuolisten identiteettien ymmärtämiseen, hän tavoitti jopa ne ihmiset, jotka eivät muuten olleet kiinnostuneita androgyniyydestä.

Valente muistaa hyvin äitipuolensa kysymyksen, "Is he look like a man or a woman?", johon Valente ei osannut vastata. Äitipuolen vastaus empimiseen oli vain, "Good."

Van Rooyen löysi Labyrintin yliopistossa ja sai jonkinasteisen valaistumisen (gender revelation) Bowien hahmosta. Van Rooyen koki ahdistusta ja masennusta, eikä ollut tyytyväinen sukupuoleensa teini-ikäisenä (eli koki sukupuoli-dysforiaa). Siksi Bowie olikin genderqueerille nuorelle tärkeä hahmo. Van Rooyen huumaantui laulajan esityksestä Jarethina ja koki yhteyden tähän.

Ihana spefikirppis, josta tein löytöjä!

Panelistit puhuivat myös lyhyesti Princestä. Morganin mukaan "kaikki pitävät Princeä avaruusolentona, vaikka hänen tuotantonsa ei ollutkaan kovin scifivaikutteista". Van Rooyen piti Princeä aina oudompana kuin Bowieta, etenkin kun kasvoi apartheidin jälkeisessä Etelä-Afrikassa. 

Valenten mukaan Prince teki amerikkalaisten olon hyvin epämukavaksi. Bowien erikoisuuden saattoi selittää sillä, että Bowie oli brittiläinen, mutta Prince tuli omalta mantereelta ja naapurustosta. Prince tihkui seksiä ja naisellisuutta ja häiritsi amerikkalaisten perinteistä käsitystä maskuliinisuudesta. Morgan on samaa mieltä siitä, että Princen laulut kertovat kaikki seksistä. Mäkelän mielestä Prince ei ollut selkeästi feminiininen tai maskuliininen.

Morgan mainitsee, että Princelläkin oli scifi konseptialbumi, Art Official Age. Siinä päähenkilö herää horroksesta tulevaisuudessa ja yrittää sopeutua muuttuneeseen yhteiskuntaan.

Morren fantastinen sparraus

Päivän viimeinen stoppi oli Morren fantastinen sparraus, johon varasin etukäteen neuvonta-ajan. Luetutin Morrella yhden novellini, johon kaipasin hiukan ulkopuolista näkökulmaa. 20 min keskustelu oli oikein mainio: sain konkreettisia neuvoja ja ideoita, jotka tunnistin hyödyllisiksi ja päätin toteuttaa aikalailla sellaisenaan. Keskustelu oli hyvin positiivinen ja rento (muutkin hermostuneet kirjoittajat poistuivat huoneesta hyvillä mielen), joten tässä varmaan näkyy Morren oma kirjoittajatausta jonkin verran. Aika kului ihan siivillä. 

Voin siis suositella muillekin kiinnostuneille. :)

Kirjoja kertyy aina näistä jonkin verran... ainakin minulle! O.o'

Ostin tänä vuonna kirjoja aiempaa maltillisemmin, vaikka annoinkin itselleni luvan ostella enemmän, kun en kerran pääse syksyllä kummallekaan kirjamessuista (ostan tapahtumista suurimman osan vuoden kirjoista, koska lähimpään hyvin varusteltuun kirjakauppaan on jonkin verran matkaa). Mukaan lähti:
  • Seija Vilenin Pohjan Akka (jossa dementiakodin vanhus väittää olevansa itse Louhi!) 
  • Helena Wariksen Vuori (joka tulkitsee uudelleen skandinaavisia myyttejä, jee) 
  • Haruki Murakamin Sputnik - rakastettuni (tästä en kauheasti tiedä, mutta minulle riittää Murakami) 
  • Anne Leinosen Vaskinainen (tässä mennään kotimaiseen mytologiaan ja Tuonelan maisemiin) 

Kotiin lähti myös tällaisia siivekkäitä kavereita Myrntain kojusta (niin on tainnut käydä joka kerta, kun olen ollut Finnconissa... hups). Korpit ainakin pääsivät jo lentelemään työpisteelleni. 

Kokonaisuudessaan siis erittäin mukava Finncon-reissu. Ensi vuonnahan Finncon on taas tauolla Worldconin vuoksi, mutta 2018 homma jatkuu... Turussako? Ehkä näemme taas silloin. ;)

maanantai 4. heinäkuuta 2016

Finncon '16 - "Valitse vanhempasi viisaasti" ja muita neuvoja (osa 1)

Edellisestä Finncon-raportista on ehtinyt vierähtää jo pari vuotta! En käynyt viime vuonna Archipelagonissa, joka järjestettiin Finnconin sijasta, joten tämäntyyppistä tapahtumaa olikin jo ikävä. Välivuoden jälkeen Finncon palasi Tampereelle ja sinne suunnisti tämäkin kirjoittaja.

Osallistuin oheisesti lauantain paneeleihin:

11:00 - 12:00 Suomalainen mytologia
12:00 - 13:00 Lukutuokio ja haastattelu: Laura Luotola & Elina Pitkäkangas
13:00 - 14:00 From Writer to Author

(vas) Eeva-Liisa Tenhunen, Anne Leinonen, Tiina Raevaara ja Juha Jyrkäs

11:00 - 12:00 Suomalainen mytologia

Kunniavieras Eeva-Liisa Tenhunen oli hieman myöhässä, mikä sai pj Matti Järvisen aloittamaan spekulaation siitä, mikä hirviö Tenhusen on vienyt. Panelistit ehdottivat mm. horkasta, Iku-Tursoa ja staaloa syypääksi. Lopullinen totuus ei kuitenkaan selvinnyt, kun Tenhunen lopulta ilmestyi paikalle. :)

Panelistit suosittelivat erilaisia lähdeaineistoja suomalaisesta mytologiasta kiinnostuneille lukijoille ja kirjoittajille. Jyrkäs suositteli Suomen kansan laulurunoutta ja Itämeren suomalainen mytologia- kirjaa. Raevaara pitää Heikki Lehikoisen tietokirjoista, joissa käsitellään mm. metsästykseen, eläimiin ja kuolemaan liittyviä uskomuksia. Leinonen turvaa Lauri Simonsuuren kirjoihin Myytillisiä tarinoita sekä Kansa tarinoi - Tutkielmia kansantarinoiden salaperäisestä maailmasta. Hän kertoi myös löytävänsä vanhoihin tarinoihin ja uskomuksiin liittyviä kirjoja tutkimalla kirpputoreja ja antikvariaatteja. Leinonen kertoo myös tutkivansa murresanakirjoja ja sitä millaisia sanoja on ja on ollut olemassa. 

Tenhunen otti toisen näkökulman ja kehotti kuulijoita käymään museoissa ja tutkimaan muinaisesineitä, sekä museokaupoissa myytäviä kirjoja niistä. Hän pitää visuaalisuutta erittäin tärkeänä osana kokonaiskuvaa. Tenhunen tutkii usein arkeologisia piirrustuksia ja shamanistisia luolamaalauksia, jotka antavat hyvän kuvan muinaismaailman maailmankuvasta. Erityisesti kalliomaalaukset kiehtovat Tenhusta. 

Raevaara uskoo, että suomalaisen mytologian käyttäminen ei ole mitään uutta, vaan on kausia, jolloin sitä tapahtuu vähemmän ja epäsuoremmin. Viime vuosina on tapahtunut kotimaisen mytologian uusi esiintulo. Myös kansainväliset trendit vaikuttavat, kuten Da Vinci Koodin aiheuttama mytologioiden uudelleentulkinta dekkarihengessä. Suomessakin on etsitty totuutta Kalevalan takaa ja tulkittu Lönnrotin jättämiä salaviestejä. 

Maya Hahto - satukuvitusnäyttelyn satoa

Leinonen lukee paljon kotimaisia julkaistuja ja julkaisemattomia novelleja ja hän on huomannut, että kotimaisen mytologian käyttö on voimistunut viimeisen 10 vuoden aikana. Tällä hetkellä kotimaiseen mytologiaan nojaavia kirjoja julkaistaan paljon, esim. Mervi Heikkilän Louhen liitto, Johanna Sinisalon Sankarit ja Jari Tammen Kalevan solki. Tenhunen kokee, että kotimaisen kirjallisuuden pitkä realismin perinne on vaikuttanut siihen, että myyttien soveltaminen ei näy niin selkeästi ulospäin, vaikka niitä hyödynnettäisiinkin metaforina. Hän mainitsee kotimaisista kirjoista etenkin Marja-Liisa Vartion tuotannon.

Seuraavaksi keskusteltiin kotimaisen mytologian ominaispiirteistä. Leinonen uskoo, että myyttien perusaines on sama, mutta niihin tulee aina jotain paikallispiirteitä. Esimerkiksi Juvalla horkkaa paetaan lantakasaan. Raevaara on huomannut, että suomalainen mytologia ei ole yhtä jumalakeskeistä kuin muualla, vaan jumalat ovat kuolevaisten kanssa tasavertaisempia. Tarinat kerrotaan ihmisten näkökulmasta ja maailmankäsitys on animatistinen. Suomalaisella mytologialla on oma estetiikkansa, joka tosin on pitkälti Lönnrotin luoma. Kun sitä vertaa vaikkapa Eddan jylhiin kuviin (esim. Naglfar, kuolleiden kynsistä tehty laiva) tuntuu suomalainen kovin vaatimattomalta. Toisaalta on kirjoittajan tehtävä päivittää mytologian estetiikkaa.

Jyrkäs pitää mytologiamme käyttöä omien juurien kunnioittamisena. Mytologiaa on kulttuurissame kaikkialla, mm. sanonnoissa ja nimissä. Myyttien avulla pureudutaan johonkin syvään suomalaisuuden alkujuureen. Raevaaraa puolestaan kiehtoo mytologian kehitys ja muutos, sen synteesit muiden mytologioiden kanssa. Leinonen kannattaa myös mytologian päivittämistä. Esimerkiksi Kalevalan Sampo on luonteeltaan jo valmiiksi scifistinen elementti, joka taipuisi hyvin esim. steampunk-koneeksi. Myös Lemminkäisen kasaaminen kokoon Tuonelan virtaan hukkuneista paloista voisi päivittyä esimerkiksi lääketieteen tai geeniteknologian avulla tehtäväksi uroteoksi. Tenhunen ideoi paneelissa myös sci-fi Lemminkäistä, joka voisi seikkailla eri planeetoilla ja hurmata naisia.

(vas) Elina Pitkäkangas, Morre Matilainen ja Laura Luotola

12:00 - 13:00 Lukutuokio ja haastattelu

Morre haastatteli kahta kirjailijaa, joiden teoksia on kustannustoimittanut. Elina Pitkäkankaan Kuura on ollut tässäkin blogissa luettavana, mutta Laura Luotolan Suoja: Kaupungit ja paluu oli minulle uudempi tuttavuus. 

Pitkäkangas luonnehti Kuuraa Suomeen sijoittuvaksi tummaksi paranormaaliksi romanssiksi, jossa on ihmissusia ja häilyvä hyvän ja pahan raja. Kuuran kohdeyleisönä olevat nuoret lukijat ja nuorten kirjoista nauttivat aikuiset. Kirjan kahdesta päähenkilöstä Aaron on perinteisempi nuortenkirjahahmo, kun taas manipuloiva Inka tarjoaa kiehtovan poikkeaman. 

Luotolan Suoja ilmestyy vasta elokuussa. Se sijoittuu kaukaiselle An-planeetalle, jota hallitsevat perustajahenget, Mahdit. Kirjan päähenkilö Tian kuuluu alempaan yhteiskuntaluokkaan ja tempautuu seikkailuun, kun hän saa erikoisen kutsun tiedemieheltä. Luotola luonnehtii kirjaansa pohdiskelevaksi seikkailutarinaksi, joka on eeppistä scififantasiaa. Sarja on suunnattu enemmän aikuisille, sillä siinä on myös erottiikkaa. 

Pitkäkangas kertoo kirjoittaneensa muutaman raakakäsikirjoituksen ennen Kuuraa. Alun perin Kuura oli vain harjoitustyö, mikä varmasti vähensi suorituspaineita kirjoittamisen suhteen. Pitkäkangas ajattelee ihannelukijaansa YA-romanssien parissa viihtyvänä henkilönä, joka on kuitenkin valmis poikkeamaan genren kaavasta. Hän kirjoitti Kuuraa sykleissä ja paljon öisin. Taukojen aikana Pitkäkangas luetutti Kuuraa koelukijoilla ja teki muokkauksia palautteen perusteella, jonka jälkeen hän laittoi käsiksen kustantamokierrokselle. Kustantamokin vaati suuria muutoksia, joten Kuuran nahka on luotu useaan otteeseen. 

Luotola aloitti Suojan ensimmäisen version kirjoittamisen 2005. Sitä ennen hän työsti kauan omaelämäkerrallista tekstiä, jonka koki kuitenkin ahdistavaksi. Kirjoitusilo palasi vasta, kun hän siirtyi sci-fin pariin. Suojan kirjoitusprosessiin kuului pitkiä taukoja ja paljon uudelleenkirjoittamista. Hän kirjoitti välissä myös muita käsikirjoituksia. Luotola ei suunnittele kirjoittamistaan, vaan seikkailee. Hän koki prosessissa vaikeimmaksi tekstistä luopumisen, kun se meni viimein painoon. 

Luojola markkinoi Suojaa kuvassa keskellä näkyvällä kortilla.
Oikeassa yläkulmassa conista ostamani Eeva Nikusen taidekortti
(josta tulee mieleen Crimson Peak ♥)

Myös Pitkäkangas koki hankalaksi kirjan päästämisen painoon. Työ ei kuitenkaan tule valmiiksi ennen kuin sen päästää käsistään. Kirjoittamisen aloittaminen on aina hankalaa, mutta tekeminen helpottuu ennen pitkää. Pitkäkangas luonnehtii itseään nopeaksi ideoijaksi, mikä tuli tarpeeseen, kun hän lähti muuttamaan kustannustoimittajan pyynnöstä toisen päähenkilönsä sukupuolen. Suuri osa kohtauksista piti ideoida uusiksi, koska hahmojen välinen dynaamiikka muuttui niin paljon. 

Pitkäkangas sanoo esikuvakseen Stephen Kingin. Molempia kiinnostavat kauhuaiheet ja he ovat tyylillisesti jaarittelijoita, eivät minimalisteja. Luotola tunnustaa myös olevansa jaaritteleja, Suojastakin tuli 430-sivuinen kirja nykyisellä taitolla. Hänen suosikkikirjojaan ovat William Gibsonin Neurovelho ja Monika Fagerholmin Amerikkalainen tyttö

Pitkäkangas kertoo olevansa laiska tekemään pohjatyötä, minkä vuoksi hän valitsi urbaanin fantasian genrekseen. Tulevaisuudessa hän ei kuitenkaan halua rajoittaa itseään vain spefiin, vaan saattaa hyvinkin kirjoittaa myös realismia. Pitkäkangas lukee kuitenkin lanua ja kirjoittaa todennäköisesti jatkossakin samalle kohderyhmälle. Hän on huomannut, että realistinen kirjallisuus on nousussa, eikä Kuura osunut paranormaalin romantiikan suurimpaan aaltoon. Pitkäkangas kuitenkin uskoo, että spefillä on valoisa tulevaisuus. On hyvä uida hieman vastavirtaan.

Luotola on iloinen, että Suomessa on myös pieniä spefikustantamoita. Spefiä käännetään suomeksi vähän ja sitä käännetään suomesta maailmalle vielä vähemmän. Viime vuosina on kuitenkin nähty hyviä menestystarinoita. Suoja julkaistaan omakustanteena, sillä Luotola haluaa tehdä asiat omalla tavallaan ja pitää langat käsissään. Suoja sai myös kustantamoilta palautetta, mutta hän ei enää harkinnut muita vaihtoehtoja sen jälkeen, kun yhteistyö Morren kanssa alkoi. 

Suojan lukunäyte löytyy kirjan nettisivuilta 
ja Kuuran Myllylahden nettisivuilta

Luotola jakoi myös kiinnostuneille kortteja kirjastaan, joissa on samalla kutsu kirjan julkkareihin. Siinä onkin hyvä markkinointivinkki indiekirjailijoille. :)

(vas) Mikko Rauhala, Jasper Fforde, Saara Henriksson(in otsa) ja Artemis Kelosaari

13:00 - 14:00 From Writer to Author

Paneeli koostui kahdesta kokeneesta kirjailijasta, Jasper Ffordesta ja Saara Henrikssonista, sekä kahdesta aloittelevasta kirjoittajasta, Mikko Rauhalasta ja Artemis Kelosaaresta. Fforde ja Henriksson ovat molemmat julkaisseet useamman kirjan, Rauhala ja Kelosaari puolestaan novelleja kotimaisissa sf-lehdissä ja antologioissa. Henriksson mainitseekin kotimaisten novellien julkaisukanaviksi erityisesti Nova ja Portti-novellikilpailut. 

Fforde pitää tärkeänä, että kirjoittajat kirjoittavat heitä kiinnostavista aiheista. Monen kirjailijan tuotannossa toistuvat usein samat teemat eri näkökulmista. Kirjoittajan koko tuotantoa katsomalla näkyy tämä mielenkiintoinen jatkumo ja sen kehitys. Välillä kirjoittajien mielipiteet toistuvista teemoista muuttuvat pitkin matkaa. Paras kirjoitusneuvo Fforden mielestä onkin, että kirjoittajan pitää tehdä "omaa juttuaan" tai kokeilla uusia asioita, kunnes sen löytää. Oma pää kannattaa täyttää rakastamillaan asioilla ja antaa sitten alitajunnan työskennellä, kunnes tarina tulee ulos. Lukijat tietävät aina, kun kirjoittaja on tosissaan ja intohimoinen aiheestaan. 

Rauhala kertoo käyvänsä kirjoittajapiirissä Helsingissä ja pitää sitä pääasiassa positiivisena asiana. Kokemattomalle kirjoittajalle on kuitenkin vaikeaa työstää ristiriitaisesta palautteesta toimintasuunnitelma tekstin editoimiseksi. Fforde pitää ryhmäpainetta motivoivana tekijänä kirjoittajalle. Kelosaari on myös kirjoittajapiirissä Turussa ja hän on opiskellut kirjoittamista Oriveden opistolla. Hän on pitänyt Turun kirjoittajapiiriä hyödyllisenä ja kertookin kirjoittaneensa erään novellin useampaan otteeseen muiden palautteen perusteella.

Fforde suosittelee kirjoittamaan suoraan käsikirjoitusta muistiinpanojen sijaan jos tuntuu, että kirjoittaminen ei etene, mutta muistiinpanoja kertyy. Hänelle valmis käsikirjoitus on vain hyvin yksityiskohtainen muistiinpano. Rauhala sanoo, että hän yrittää ajatella kirjoittamista miellyttävänä asiana, jonka pariin haluaa mahdollisimman pian. Kirjoittamista ei pitäisi ajatella liiaksi velvollisuutena tai rasitteena. 

Hurmaava mustekala taidekujalla.

Fforde uskoo ajatukseen: "No great writers, just great rewriters". Hän on joskus kirjoittanut käsikirjoituksen alusta asti uudelleen. Fforde on myös hidas kirjoittaja, nykyisessä romaanissa on kestänyt jo 2 vuotta ja siitä puuttuu edelleen viimeinen neljännes. Koska hän kirjoittaa intuitiivisesti, vaativat käsikirjoitukset jatkuvaa uudelleen kirjoittamista, jotta alku ja loppu täsmäävät. Välillä kirjan todellinen idea paljastuukin vasta aivan loppumetreillä. 

Kelosaari tekee jonkin verran muistiinpanoja, mutta ei mitään yksityiskohtaista suunnitelmaa. Rauhalalla on usein aika selkeä ajatus siitä mihin tarina menee, vaikka hän saakin välillä yllättäviä ideoita. Liian tarkat suunnitelmat aiheuttavat välillä motivaatio-ongelmia, sillä hän ei jaksa välttämättä kirjoittaa tarinaa, kun tietää jo juonenkulun. 

Henriksson kertoo, ettei kirjoittamisesta ole tullut yhtään helpompaa, vaikka kokemusta on kertynyt. Kritiikin vastaanottamisesta tulee oikeastaan vain vaikeampaa ajan myötä. Hän kuitenkin kokee, että hänen taitonsa ovat kehittyneet. Fforde komppaa Henrikssonin ajatusta; tunne johtuu siitä, että vaikka kirjoittaja kehittyy, hän tiedostaa samalla koko ajan paremmin millä tasolla hänen taitonsa voisivat olla ja miten hyvä hänen pitää olla menestyäkseen. Kirjoittajan tavoitteena onkin aina oltava parhaan mahdollisen kirjan kirjoittaminen. Rauhala on sinut sen kanssa, ettei ole heti mestari. Hän tietää kehittyvänsä kirjoittajana ja se riittää. 

Henriksson pitää kustannustoimittajia olennaisena osana kirjoitusprosessia. He toimivat tekstin portinvartijoina. Rauhala luonnehtii kustannustoimittajaa "kirjoittajan hyvin pelottavaksi ystäväksi". Hän on huomannut heidän tärkeytensä etenkin liian hämäräksi jäävien ideoiden tunnistamisessa. 

Fforde painottaa luottamusta kustannustoimittajan ja kirjoittajan suhteessa. Kustannustoimittajan on ymmärrettävä kirjoittajaa hyvin syvällisellä tasolla. Kun side on vahva, Fforde ymmärtää kustannustoimittajansa neuvoja ja on niistä samaa mieltä, vaikka ei pidä niistä. Kustannustoimittajan valinnasta hän sanoo: "Choose wisely - like you did with your parents". 

Kymppikin oli mukana menossa. :D

Minun oli tarkoitus jatkaa vielä paneelien parissa, mutta Tampereen yliopistolla oli todella huono ilmastointi (ainakin käytävillä, jossa myyntipöydät olivat) ja helle kävi aivan armottomaksi ihmisvilinässä, joten en ehtinyt kierrellä kauheasti, kun en yksinkertaisesti enää pystynyt jäämään conin kuumuuteen. Onneksi ehdin hiukan shoppailla ennen kuin lopetin lauantain reissun lyhyeen. :)