maanantai 26. tammikuuta 2015

Mielen maisemia

TH:ssä on paikka, johon minun tarvitsee päästä. Jostain syystä en hahmota sitä päässäni, kun kirjoitan. En todella tunne sitä, vaan haparoin ympäriinsä. Miljöö jää epämääräiseksi, ehkä ahdistavaksikin. Tämä tuntuu toistuvan useissa teksteissäni.

Luulen että ongelma johtuu osittain persoonastani. En ole ihmistyyppiä, joka huomaa kolleegan uuden kampauksen tai paidan. En huomaa sotkuisuutta kotona tai tunnista ihmisten kasvoja, ellen keskity niihin erikseen. Siksi kai minun on niin vaikeaa kuvitella hahmojeni ulkonäköä tai miljöötä.

Kirjoittamani jutut ovat tietyllä tapaa hyvin sisäänpäin kääntyneitä. Kirjoitan mieluiten tunteista ja tunnelmista. Oikeastaan ympäristön ainoa funktio tuntuu olevan hahmojen sisäisen maailman kuvaaminen. Siksi meri kuohuaa, myrskypilvet nousevat ja helle puristaa sisäänsä, kunnes voimia ei ole enää jäljellä.

Pidemmän päälle luonnon elävöittäminen ja valjastaminen vain tuohon tehtävään käy varmasti lukijan hermoille. Pitäisi opetella kuvaamaan myös niin, että miljööstä tulee oma hahmonsa, ei näkökulmahahmon jatke.

Kuvailu tulee minulla aina myöhemmissä editoinneissa. Toiminta ja ajatukset ovat kiinnostavampia ainesosia ja niiden pyörittely on minulle kohtauksen suola.

Epäilen että kuvaamisen vaikeus on toisaalta myös sanaston ongelma. Vanha "näytä älä kerro" ohje asettuu kuvaukseen muodossa "mahdollisimman konkreettista, ei abstraktia".

Minun on hankala visualisoida yksityiskohtia. En näe puita metsältä. Ja jos näen, en tiedä alkuunkaan mitä katson. Yllättäen suurimmat ongelmat ovat fantasiamaisemien kanssa. Minulla on ote todellisuudesta, mutta kaikki oman kokemuksen ulkopuolinen on hankalaa.

TH:n tärkein miljöö on minulle äärimmäisen hankala. Luulen että sitä on luonnosteltava esiin kirjoittamalla pelkkää kuvausta kässärin ulkopuolella. Kartan piirtäminen voisi olla myös avuksi. Kenties minun on piirrettävä ympäristöä ensin paperille, jotta se piirtyy aivoihinikin.

Salaperäinen miljöö kuulostaa muuten tältä:

maanantai 19. tammikuuta 2015

Pilkahdus

Blogitauko hieman venähti. Viimeksi jo listailinkin joulunjälkeisiä tunnelmia, joten loman alkaessa olin aivan seis

Minulla oli suuria suunnitelmia lomalle, mutta huomasin jumittavani sohvalle jo heti ensimmäisenä päivänä... ja sitä seuraavana... ja senkin jälkeen. 

Loppujen lopuksi loma kului sohvalla Frendit-maratonin merkeissä. Taisin tarvita löhöilylomaa enemmän kuin olin edes tajunnut. Loman alkaessa minua ahdistivat kalmanrajat ja puoliksi suunnitellut kirjoitushaaveet. Eniten minua kuitenkin ahdisti se, että istuisin tietokoneella lomallanikin. 

Oli oudon vapauttavaa luopua suunnitelmista ja päättää tehdä vain minimi. Parin päivän jälkeen aloin kaivata tekemistä, joten aloitin kotona järjestelyprojektin ja huomasin, että nurkissamme on aivan liikaa tavaraa. Hävitin 60 CD-levyn kannet (levyt otin säilytykseen), erottelin leffoistani muutaman kassin myyntiin, vein UFFille monta säkkiä vanhoja vaatteita jne. Olo keveni kummasti, sain jopa siivottua. Jo pelkkä kirjahyllyn uudelleenjärjestäminen tuntui käsittämättömän hyvältä.

 Joulukuisia tunnelmia ♥

Minulla oli yksi valveyö, jonka aikana kirjoitin TH:tä, mutta pääasiassa annoin sen olla. Kun yritin vuodenvaihteessa miettiä millaisen koontipostauksen tekisin edellisvuodesta, tajusin menneeni eteenpäin jatkuvalla höyryllä ja mahdottomilla aikatauluilla. Siispä lupasin, että tämä kässäri saa enemmän aikaa. 

Asetin TH:n raakaversion aikarajan kesäkuulle. Näin minun ei tarvitse stressata siitä ja opiskelusta, liikkumisesta ja sosiaalisesta elämästä, vaan saan tehdä mitä haluan ihan rauhassa. Lisäksi kässäri vaatii taustatutkimusta, enkä ole aiemmin tehnyt sitä tässä mittakaavassa. Sen opettelulle täytyy antaa aikaa.

Tuntuu että sain loman aikana usean ajatuksen ja neronleimauksen liittyen kirjoittamiseen. Sain palautetta ja kirjoittelin seuraavaa kehityskohdepostaustani, mutta en varsinaisesti kaivannut blogia tai halunnut jakaa kuulumisia. Tässä siis syy miksen ole kommentoinut kauheasti viime aikoina, vaikka olen satunnaisia postauksia lukenutkin.  

En vielä tiedä mitä 2015 tuo tullessaan. Toivottavasti olen itselleni armollisempi tänä vuonna ja opin seuraamaan tarkemmin vaistoani. Viime vuosi tuntuu näin jälkikäteen (hyvin tarpeelliselta) välivuodelta. 

Tänä vuonna pääsen toivottavasti tulevan romaanin imuun. Olen kirjoittanut itsestäni muutaman vuoden kuonat ulos ja löytänyt oikean ilmaisutavan ja tarinan. Ehkä parin vuoden päästä tämä tarina voisi tulla jopa julkaisukelpoiseksi. Julkaisu ei kuitenkaan ole mikään itseisarvo. 

Tärkeämpää on rehellisyys, uskallus ja herkkyys. Kuvittelin itseni pitkään aivan toisenlaiseksi kirjoittajaksi, mutta nyt alan saada kiinni jostain todenperäisemmästä. Kirjoittaminen on lisännyt itsetuntemustani. 

Jännittävää ajatella, että ensi vuonna näen tarinani kokonaisena, kun se on nyt vasta hahmotelma.