sunnuntai 31. elokuuta 2014

Syksyn tuntu

Ilmassa on taas syksyn tuntu. Nautin lomani viimeisistä hetkistä. Työt jatkuvat huomenna. Loma hujahti ohi, kuten aina. Mieltä ei kuitenkaan kaiherra lisäviikon tarve tai katumus tehdyistä valinnoista. 

Lomaan mahtui matkoja, lepäämistä, sairastelua, yhdessäoloa ja kovaa puurtamista. 

Syksyisiä maisemia Siuntiosta.

Loppujen lopuksi Portti-novellin työstäminen venyi aina tälle viikonlopulle asti. Olisi varmaan pitänyt ottaa itseä rajummin niskasta kiinni, mutta en suostunut aikatauluttamaan lomaani hetki hetkeltä, vaan tein muita juttuja, kun siltä tuntui. Kirjoittaminen tapahtui siis spurteissa kuukauden aikana. 

Lopullinen mitta jäi 24 sivuun liki 30 sivusta. Koelukukin meni vähän miten sattui, kun jouduin vaivaamaan lukijoita parin päivän varoajalla. Tuntemattomia en edes kehdannut pyytää. Ehkä joku toinen kerta. 

Lähetän novellin huomenna matkaan. Sen jälkeen en edes halua nähdä koko tarinaa, vaikka se on ihastuttava. Ärsyynnyin tarinan puimiseen kiireessä, vaikka olisin tarvinnut siitä taukoa. Jossain vaiheessa tuntui, että bongasin siitä jatkuvasti virheitä virheiden perään, eikä se silottunut lainkaan hiomisesta huolimatta. Maltan kumminkin mieleni, enkä jätä sitä pöytälaatikkoon kypsymään.
 

Avopuolisoni naureskeli minulle, kun kerroin,
että kauneinta kesäpäivässä on kaikki kuoleva.

Mahdollisuudet sijoittumiseen tuskin ovat kummoiset. Pidän tarinaa kehitysaskeleena, menestyi se tai ei. Tein sen vuoksi taustatutkimusta ja kompromisseja. Loin kokonaisen maailman ja häivytin sen tarinan taustalle. 

Tarinasta tuli perinteinen ja omaperäinen, synkkä ja valoisa, masentava ja riipaiseva. Olen siitä ylpeä.

Stepanin koodeksi kisa on myös edennyt, enkä päässyt finaaliin. Harmi, mutta ei sinänsä yllättävää. :(

Toisaalta ehdin jo kiintyä pieneen kauhunovelliini, jota työstin monta kuukautta. Koodeksinovelli oli rajoittava pituutensa vuoksi ja se opetti tiivistämään. Tarina taisi olla liian monimutkainen niin lyhyeen mittaan. 

Olen huomannut kuvaavani luonnossa aina polkuja.  
Niistä tulee tunne, että matkalla on tarkoitus.

Mitä tehdä novelleille, jotka floppaavat kisoissa?  

En jotenkin pidä ajatuksesta, että kierrättäisin niitä kisasta toiseen toivoen uutta tuomiota. Koodeksinovellin kanssa tämä ei edes mahdollista sellaisenaan, sillä novelli on rakennettu vahvasti aiemman kokoelman mytologialle. Kenties siitä pelastuisi jokin osa käytettäväksi toiseen projektiin? 

Pohdin myös etukäteen Porttinovellin jatkoa. Loin sitä varten laajemman universumin, josta olisi mahdollista kirjoittaa romaani. Seuraava projektini on vielä auki, lähinnä uneksin kirjoittamistauosta kiireisen kesän jälkeen. En oikein tiedä mitä ajatella tarinasta. Voi myös olla, että laajentaminen on tuhoon tuomittu idea. Tauon jälkeen saattaisin uppoutua mielelläni luomaani maailmaan syvemmin.  

Kaikkia tarinoita ei tietenkään voi pitää mukanaan loputtomiin. Osa on väistämättä vain harjoitustöitä pitkällä matkalla.

Juuri nyt on jotenkin kuiva olo kuin olisi pusertanut itsestään kaikki ideat ulos.

Näissä maisemissa tuntui harvinaisen hyvältä hengittää.

Saa nähdä, mitä syksy tuo tullessaan. Laitoin jo soittimeeni syyslevyt, päätin katsoa uudelleen erään syyssarjan ja olen fiilistellyt sadetta aivan onnessani. Syksy lupaa myös kirjoittajakavereilta hyvää lukemista. 

Ehkä tartun itseäni viimein niskasta ja luen jonossa odottavat kirjat? No, ehkä käsisten jälkeen. Aavistan, että niitä kertyy kohta jo jonoksi asti. Ei sillä, että se haittaisi. ;) 

No, nyt on aika lukea Porttinovelli läpi vielä viimeisen kerran ja tulostaa se sitten postia varten.

Onnea muillekin osallistujille! Ja ihanaa syksyä muille lukijoille. :)

perjantai 22. elokuuta 2014

2500

Sveitsin matka on ohi ja siitä toipuminenkin on jo ihan hyvällä tolalla. Matka oli paitsi kiehtova tutustuminen vieraaseen kulttuuriin ja maisemiin, myös kauan kaivattu tauko kirjoittamisesta, työn teosta ja kaikesta hälinästä.

Matkan aikana tuli otettua yli 2500 kuvaa, mikä ei sinänsä ole niin ihmeellistä, kun minut päästää pyörimään vieraisiin maisemiin kameran kanssa. Ajattelin postata blogiin joitain otoksia. Kenties maisemat inspiroivat myös muita kirjoittajia!

Postaus on varmasti hidas ladata tämän kuvamäärän kanssa, pahoittelut siitä!

Geneven vanhoissa rakennuksissa oli huvittavia kasvoja.

Kaupunki oli myös täynnä puistoja. En muista millään niiden kaikkien nimiä.
Hotellimme lähistöllä oli aarnikotkia!

Geneven kukkakelloa oli miltei mahdoton kuvata ilman toisia turisteja.

National Monument symboloi Geneven yhteyttä Sveitsiin.

Vuoristomaisemia St Cerguen lähistöllä.

Lisää maisemia Geneve-järven rannalta ranskankielisessä Sveitsissä.

Uninen maisema Gruyéresin kylässä.

Gruyéresin H.R. Giger museo ja Gigerbar, joka näyttää alienluolalta!


Erikoista taidetta Lausannen katoilla.

Lausannen katedraalin sisäänkäynti.

Sveitsin pääkaupunki Bern oli kuin keskiaikainen uni.

Karhu on Bernin vaakunaeläin ja siksi läsnä kaikkialla kaupungissa. 
Tässä karhu ritarin aseenkantajana.

Yksi Bernin vanhan kaupungin monista kellarikaupoista.

Taidetta Bernin katedraalilla.

Kellotorneja oli Sveitsissä pilvin pimein!

Elfenau-puisto Bernissä, joka oli varsinainen keidas!

Matkamaisemia Bernistä Meiringeniin.

Sherlock Holmesin patsas Meiringenissa.

Reichenbachin vesiputoukselle vievä köysirata.

Itse Reichenbachin vesiputous, joka inspiroi Arthur Conan Doylea:
Aikamoisen vaivan ovat Sherlock ja Moriarty nähneet noustessaan tänne!

Paikka jossa Sherlock Holmes ja Moriarty tappelivat
Sir Arthur Conan Doylen tarinassa Viimeinen tapaus
(Sherlockin muistolle oli myös muistolaatta ja kukkaseppele XD)
.

Patikoimme alas vuorelta. Maisemat olivat upeita!

Meiringenin Sherlock Holmes museossa oli
herra Holmesin työhuoneen kopio.

Meiringenin Aare-joen kanjoni Aareschlucht oli
kertakaikkisen upea näky. Reilun kilometrin matkaan mahtui monenlaista.

Aareschluchtin leveämpiä kohtia. Kulku tapahtui pientä puista siltaa pitkin,
joka kulki aivan kanjonin reunassa.

Meiringenin ja Luzernin välissä.

Matkan upein näky oli Luzernin Kuoleva Leijona. Se rakennettiin
Ranskan vallankumouksessa kuolleiden sveitsiläiskaartilaisten muistoksi.
 
Kuva ei anna osviittaa kuolettavasti haavoittuneen leijonan koosta.
Uskokaa siis, se oli valtava! Ja surullinen. ;__; ;__;

Aurinko laskee hotellimme parvekkeella.

Luzernin vanhan kaupungin maisemia.

Luzernin kappelisilta ja sen torni. 

Luzernin katedraali.

Taas Meiringenissa. Nousimme hissillä Reutiin ja laskeuduimme sieltä takaisin kävellen.
 
Kuten kuvista huomaa, oli Sveitsi aikamoinen unelma kirjoittajalle: vaihtelua riitti ja monet näyt jäivät alitajuntaan uimaan tulevan inspiraation varalle. Ehkä muutama idea jo kolkuttaa mielessä. ;)

Emme käyneet kauheasti opastetuilla kierroksilla, vaan ajoimme kaupungista toiseen ja kävelimme kaupunkien sisällä itse paikasta toiseen. Kaupungit ja nähtävyydet olimme valinneet etukäteen, mutta loppuviikosta oli myös pari ylimääräistä päivää. 

Näin jälkikäteen olisin ehkä viettänyt vähemmän aikaa kaupungeissa ja enemmän maaseudulla. Harmittaa myös, ettei meistä kumpikaan puhu saksaa tai ranskaa, vaikka pärjäsimmekin englannilla. Reissussa tuli taas sellainen olo, että pitäisi opiskella kieliä. 

Nyt pitäisikin ottaa loppurutistus ja saattaa novelli kisakuntoon, huoh.

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Loma alkoi

Kesää voi jammailla vaikka Redbonen tahdissa ;D

Kesälomani alkoi lauantaina. Uupumus oli kertynyt aikamoiseksi, sillä kärsin viimeisen työviikon aikana jo ties mistä muistiongelmista ja motivaatio oli täpöteissään. Sen lisäksi kirjoittelin illat Portti-novelliani, joka on venynyt jo 20+ sivun mittaiseksi. Pakko siis myöntää, että kun suljin työpaikan oven perässäni perjantaina, oli aikamoisen hyvä fiilis. Kolmeen viikkoon ei tarvitse edes ajatella työjuttuja, vaan voi tehdä ihan mitä huvittaa.

Heti lauantaina karkasimme Been kanssa Ruoveden kansallispuistoon Helvetinjärvelle. Maisemat olivat upeat, sää loistava, Helvetinportin ravintolan ruoka hyvää ja näimme villisikoja ja strutseja! Ajomatka oli kieltämättä hiukan uuvuttava, mutta reissu oli sen arvoinen. On niin ihanaa päästä luontoon, jossa ei kuulu kaupungin melu.

Seuraavat kolme viikkoa tarjoavat kaikenlaista aktiviteettia. Lähden tiistaina avopuolison kanssa viikoksi Sveitsiin ja loman päättää kylpyläviikonloppu. Välipäivillekin keksin varmasti hauskaa tekemistä, ainakin suunnitelmissa olisi ehtiä melomaan joku päivä.

Helvetinkolun rotkoa pitkin kipuaminen oli kyllä vihoviimeinen idea...

Ja tosiaan se novelli. Portin deadline on syyskuun alussa, joten novelli tarvitsisi saada pulkkaan jo elokuussa. 
 
Juuri nyt tuntuu siltä, että saan kyllä jotain lähetettyä, mutta että valmista? Olen saanut aikaan paljon raakatekstiä, josta puuttuu vielä loppu (tämän päivän duuni). Sitten teksti pitäisi editoida järkevään muotoon, miellellään niin, että saisin hiukan takoa siinä välissä (tyypillisesti olen pitänyt viikkoja taukoa, mutta nyt ei oikein ehdi).
 
Olisiko blogin lukijoista joku kiinnostunut koelukemaan novellia? Aikaa ei ole kauheasti jos saan novellin eteenpäin joskus 20.päivä, mutta tämä olisi todella iso apu! En pysty varmaan tekemään tekstivaihtareita elokuussa (ainakaan romaanin mittaisia), mutta koeluen kyllä mielelläni myöhemmin. :)

Minua ei välttämättä kauheasti blogissa näy loman aikana, mutta sähköpostitse saanee kiinni. Hauskaa elokuuta kaikille!