tiistai 16. lokakuuta 2012

NaNoWriMo 2012



mountains ~ via weheartit.com
 

Minulla ja NaNo:lla on pitkä historia. Osallistuin kilpailuun ensimmäisen kerran 2006 ja olen olen sittemin ollut joka vuosi mukana, paitsi 2010 jolloin keskityin opinnäytetyöni työstämiseen. Nuorempana jaksoin aloittaa ja kirjoittaa noin 20 000 sanaa ennen uupumusta ja luovuttamista.   Löysinkin sisäisen muusani ja kirjoittamisen innon oikeastaan vasta 2011, jolloin voitin ensimmäistä kertaa. Tästä syntynyt romaanin raakile oli kaikinpuolin keskinkertainen ja hirveä tekele, mutta opin paljon kirjoittamisesta. Väärä genrevalinta ja minä-kertoja olivat myös syitä siihen, miksei yrityksestä tullut loppupeleissä oikein mitään. Pääsin kuitenkin tavoitteeseeni ja se on tärkeintä!  



typewriter ~ via weheartit.com

  Odotan siis innolla ensi kuun NaNoWriMoa. Tarina on valmiina, hahmot ovat monimuotoisia ja kiinnostavia, enkä malttaisi odottaa että pääsen kirjoittamaan tästä maailmasta. Osaan kyllä kuvitella tilanteen kahden ensimmäisen viikon jälkeen, kun olen kirjoittanut 14 päivää putkeen ja en enää jaksaisi... mutta se on osa hupia.   Olen jo päättänyt linnoittautua yläkerran tietokonehuoneeseen ja tallennellut instrumentaalimusiikista soittolistoja koitosta varten. Tärkein askel valmistautumisessa lienee kuitenkin kirjoittamani yleiskuvaus juonesta ja tarinan tärkeimmistä hahmoista. On ollut suuri työ tehdä aiemmin kaksiuloitteisista hahmoista elävämpiä henkilöitä, joilla on oma uniikki taustansa, motivaationsa ja roolinsa tarinassa.

päiväunia


Yritin miettiä blogille nimeä, joka kuvastaisi minua kirjoittajana. Mieleeni nousi heti Dario Marionellin säveltämä herkkä kappale "The Secret Life of Daydreams" (Ylpeys ja Ennakkoluulo, 2005).

 
 
Olen juuri sellainen kirjoittaja, joka uskoo absurdeihin ajatuksiin, kuten siihen että ihminen voi puhaltaa päiväunensa eloon jollain käsittämättömällä tavalla, kunhan uskoo niihin. Toisaalta osaan kuvitella, että päiväunet karkaavat uneksijaltaan sinne jonnekin, näkymättömiin, ja luovat oman elämänsä.

En lupaa kiillotettuja tekstejä. En lupaa pitkiä tarinoita. Aloitin suomeksi kirjoittamisen taas miltei vuosikymmenen tauon jälkeen ja ajattelin, että kirjoitusten jakaminen olisi hyvä tapaa kasvaa itsekin ihmisenä ja kirjoittajana. Minulla on tapa vaalia luomuksiani liikaa, nostaa ne jollekin korkealle alustalle, jossa kritiikki tai palaute ei niitä saavuta. Siitä on päästävä eroon. Osittain siksi päätin osallistua luovan kirjoittamisen kurssille, jossa kirjoitetaan lyhyitä tekstejä, luetaan runoja ja luetaan muille ääneen omia tuotoksia. Ajattelin julkaista näitä kirjoituksia täällä, ja kenties joskus muitakin kirjoitukseen liittyviä ajatuksia ja huomioita.

Kirjoitan surkeaa suomea, enkä elätä tästä mitään harhaluuloja. Kielioppi ei ikinä jäänyt päähän, vaikka kirjoittamiseen oli intoa. En hahmota oikeita paikkoja pilkuille tai muillekaan sen sukulaisille. Mutta ehkä nekin löytävät hiljalleen paikkansa mitä enemmän kirjoitan.

Katsotaan mitä tästä tulee!