tiistai 22. elokuuta 2017

Worldcon 75 - Ankea aloitus (Keskiviikko)

Osallistuin coniin kolmena päivänä hiukan puolikuntoisena ja olin seuraavankin viikon vielä sairaana, joten raportit on täytynyt kyllä pakottaa valmiiksi. Halusin kuitenkin kirjoittaa tapahtumasta, Worldcon kun ei osu Eurooppaan (saati Suomeen) turhan usein. Joten toivottavasti näistä on lukijoilleni iloa!

Työpaikan vaihtaminen pyyhki jo sovitut lomani pois elokuulta, joten minun tarvitsi kinuta saldovapaata, vaikka saldoja ei ollut kertynyt juuri lainkaan. Tämän seurauksena missasin ensikertalaisjäsenyyden alennushinnan ja päädyin ostamaan päiväliput kalliimmalla hinnalla. Ohjelma olikin selattava tarkasti etukäteen, jotta pääsin haluamiini paneeleihin.

Worldconia edeltävänä viikonloppuna minulle iski lamaannuttava asentohuimaus, joten olin alkuviikosta saikulla (ja missasin myös Hel-YA tapahtuman). Lopulta osallistuin coniin päänsäryn, lievän keinunnan ja väsymyksen uuvuttamana. Asentohuimaukseenhan ei varsinaisesti ole lääkettä, tasapainohäiriö vaan korjaantuu itsekseen ajan kanssa, eli sietämättömän huono olo jatkui koko conin yli.

Joo... tämä ei ihan mennyt putkeen. Nyt kokemus jo hieman naurattaa, mutta olin kyllä ihan uuvuksissa Worldconin päätteeksi!

(vas.) sain roppakaupalla rannekkeita, (oik.) siistit jonot ovat oikeasti vasta lauantailta

Pahoittelen jo etukäteen sitä, että kuvia on aika vähän ja suurin osa niistä on tärähtäneitä (O.o'). En yksinkertaisesti pystynyt keskittymään kuvaamiseen huonolta ololtani ja minusta tuntui useaan otteeseen, että käteni tärisevät. 

keskiviikko:

16:00 - 17:00 Minorities for Minorities
17:00 - 18:00 Pronouns, Who needs Gender Pronouns?
18:00 - 19:00 Coffee, Pie and Murder: 25 Years Later

Heti paikalle päästyäni kävi selväksi, että järjestelyissä on haasteita. Ihmisiä oli joka puolella, paneeleihin vievät käytävät olivat tukossa, eikä huoneisiin liikkuvia tai niistä poistuvia ihmisiä erottanut toisistaan lainkaan. Ovissa ei lukenut mikä paneeli on tulossa tai mikä on mennyt, mikä olisi ollut hyödyllistä, sillä paneelit myös vaihtoivat huoneita jonkin verran. 

Ei-jäsenille ei jaettu printtiohjelmaa lainkaan, mikä oli tällaiselle teknologisesti taantuneelle kirjoittajalle ongelma. Myöhemmin tajusin ladata sovelluksen, jolla sain katsottua ohjelmaa ja josta löytyi Messukeskuksen pohjakartta, mutta ekana päivänä olin auttamatta pihalla, koska kuvittelin katsovani nämä asiat printatusta ohjelmasta. 

Kävikin niin, että saavuin Messukeskukseen noin puoli neljältä, sain haettua lippuni nopeasti, mutta minulla ei ollut toivoakaan päästä haluamaani paneeliin, sillä käytävien ihmiskaaos todella ahdistavaa. Ihmistungokset ovat välillä aiheuttaneet minulle ihan paniikkikohtauksenkin, joten pakenin paikalta nopeasti kauppahalliin ja tutkin myyjien pöytiä, kunnes lähdin ajoissa jonottamaan seuraavaan paneeliin. 



17:00 - 18:00 Pronouns, Who needs Gender Pronouns?

Huone oli niin täynnä, että en saanut jonottamisesta huolimatta paikkaa, josta olisin nähnyt panelistit hyvin. Paikalla olivat kuitenkin puhumassa Johanna Sinisalo, Kelvin Jackson, John Chu, Catherine Lundoff ja puheenjohtajana Cenk Gokne. 

Kelvin Jackson kertoi, että eläisi mielellään yhteiskunnassa, jossa kieli ei ole sukupuolittunutta. John Chun mielestä persoonapronominit ovat epäolennainen yksityiskohta, johon takerrutaan aivan liikaa. Suomen ohella myöskään kiinan kielessä ei ole sukupuolipronomineja, joten englantia opettelevat kiinalaiset eivät ole tottuneet ajattelemaan ihmisten sukupuolta niin selvästi ja tekevät puheessaan juuri tähän liittyviä virheitä selvästi enemmän. Catherine Lundoff näkee, että tieteisfiktiossa on paljon sukupuoletonta maailmanrakennusta. Yleinen ilmiö on myös se, että minäkertojat eivät kerro omaa sukupuoltaan tarinan aikana. Englannin kieli on hänen mielestään kehittymässä siihen suuntaan, että he/she-sanoja korvataan ahkerasti their-sanalla.

Cenk Gokne luki paneelia varten Ursula Le Guinin kirjan "Pimeyden Vasen Käsi" englanniksi ja turkiksi ja huomasi, että kirjaa toimii paremmin käännöksenä juuri pronominien vuoksi. Hän huomasi, että sukupuolittuneita pronomineja seliteltiin paljon. Gokne kokee, että kieli muokkaa ihmisen ajattelua hyvin voimakkaasti ja miettikin, käytämmekö puheessamme vanhentuneita termejä kuvaamaan sukupuolta ja ihmisiä.

Kelvin Jacksonin mielestä pronominien merkitys katoaa jossain vaiheessa, eikä lukija ajattele aktiivisesti sukupuolta. Johanna Sinisalo huomautti, että suomenkielessä on täysin normaalia kutsua ihmistä sanalla se/it ja mietti, miksei sama toimi englannin kielessä. Gokne huomautti, että englanninkielessä it-sana viittaa nimenomaan elottomiin asioihin, eikä sitä ole siksi sopivaa käyttää ihmisistä. Jackson jatkaa ajatusta muistuttamalla, että lemmikkejä kutsutaan sanalla "it", koska ne eivät ole henkilöitä. 

Catherine Lundoff pitää sci-fi kirjoittajia ja kustantamoita hyvin varovaisina kielen uudistamisen ja seksuaalisuuteen ja sukupuoleen liittyvän pohdinnan suhteen. Jos jokin elementti tarinassa on liian vieras, se pudottaa lukijan tarinasta. Tämän vuoksi esimerkiksi pronomineja kokeillaan säästeliäästi. Transkirjoittajat ovat vapaamielisempiä pronominikokeilujen suhteen, mutta kokeilut julkaistaan pääasiassa pienissä kustantamoissa ja novellimuodossa. 

Kelvin Jackson muistuttaa, että monissa kielissä substantiivitkin on sukupuolitettu. Sanoja voi kuitenkin kategorisoida muillakin tavoilla, esimerkiksi japanissa substantiiveja luokitellaan niiden muodon suhteen. Kielellisen luokittelun ei siis tarvitse perustua sukupuolelle. 

Johanna Sinisalolla on jänniä kokemuksia hänen kirjojensa kääntämisestä. Kääntäjät haluavat usein tietää satunnaisten ohikulkijoidenkin sukupuolen, koska suomenkielessä sitä ei tarvitse paljastaa. Suomalaiset kirjoittajat harvemmin ovat kiinnostuneita muutamassa lauseessa näkyvän hahmon sukupuolesta, joten kyselyt huvittavat. John Chu mainitsee, että myös kiinan kielessä on mahdollista puhua henkilöstä paljastamatta tämän sukupuolta. Hänkin on joutunut kyselemään kirjailijoilta hahmojen sukupuolta, sillä ei voi kääntää kirjaa oikein sukupuolittuneelle kielelle ilman tätä tietoa.

Worldcon Book Babies pöydän kirjoja oli piilotettu pitkin Messukeskusta kirjakeijun toimesta.

Kelvin Jackson kertoo kokeesta, jossa sukupuolittuneiden kielten puhujia pyydettiin kuvailemaan asioita adjektiiveilla. Maskuliinista sukua olevat substantiivit kuvattiin pääasiassa sellaisilla adjektiiveilla, jotka on mielletty maskuliiniksi, kuten voimakas, vankka, ylevä, kun taas feminiisen suvun substantiivit saivat feminiisiksi miellettyjä adjektiiveja, kuten elegantti, kaunis, siro. Kieli todellakin jäsentelee ihmisen ajattelua.

Catherine Lundoff muistuttaa, että suhteemme sukupuoleen ja kieleen on ollut erilaista esimerkiksi keskiaikana. Tuolloin käytettiin sanaa "they" automaattisesti, jos henkilön sukupuolta ei tiedetty. Hänestä väitteet, että ihmisten puhuttelun miettiminen ja oikeiden pronominien käyttö on liian hankalaa, ovatkin pelkkää laiskuutta. Queer-yhteisöissä on otettu käyttöön uusia yleispronomineja, kuten zir, jotka voivat yleistyä tulevaisuudessa.

John Chu on huomannut kiinan kielessä päinvastaisen ilmiön: kiinan puhujat nimenomaan haluaisivat sukupuolittaa kielensä. Cenk Gokne kertoo, ettei jumalalla ole sukupuolta turkin kielessä, vaikka monissa muissa kielissä jumalasta puhutaan automaattisesti miehenä.

Gokne myös kokee väärän sukupuolipronominien käytön hermostuttavana, sillä hän ei halua loukata muita ihmisiä. John Chu on huomannut englantia puhuvien maiden vähemmistöissä uuden etiketin: ihmiset vaihtavat nimiensä lisäksi puhuttelupronominejaan. Catherine Lundoff pitää tätä positiivisena ilmiönä, sillä se vähentää väärinymmärryksiä.

Omia ajatuksia: Paneeli oli mielenkiintoinen, mutta kauhean syvälle asiassa ei minusta päästy, mikä on aika yleistä, kun puhujia on enemmän kuin kolme. Keskustelua syntyy vähemmän, kun kaikki haluavat kertoa sen oman juttunsa. Luulen että odotukseni olivat erilaiset paneelin fokuksen suhteen, mikä sitten aiheutti lievän pettymyksen.

(oik.) Tarroja @lamppuart & @sanelmatuominen
(vas.) Kortteja ja tarroja @broci.art

18:00 - 19:00 Coffee, Pie and Murder: 25 Years Later

En edes muista mihin paneeliin minun oli tarkoitus mennä seuraavaksi, mutta päädyin Twin Peaksia käsittelevään paneeliin lähinnä siksi, että siellä oli tilaa. Istuin takarivissä, enkä tehnyt muistiinpanoja, joten tämä on aika lyhyt yhteenveto. Twin Peaksista olivat puhumassa Eeson Rajendra, Tiina Raevaara, Mats Strandberg, Elisa Wiik ja Maura McHugh. 

Suurimman osan ajasta paneelissa muisteltiin vanhaa Twin Peaks-sarjaa ja Fire Walk With Me-elokuvaa. Panelistit olivat sarjan kakkoskauden suhteen aika positiivisia ja taisivat kaikki pitää myös elokuvasta, jonka suosio on lisääntynyt viime vuosina. Fire Walk With Me oli ilmestyessään aika rankka kokemus sarjan kotoisaa tunnelmaa kaipaaville faneille ja se lytättiin kriitikoidenkin toimesta. Paneelista mieleeni jäi erityisesti Mats Strandbergin luonnehdinta Laura Palmerin viehätyksestä ja siitä, miten Lauraan tiivistyvät nuoriin naisiin liitettävät odotukset ja halut. Strandberg fanittaa Twin Peaksia niin paljon, että on ottanut jopa Fire Walk With Me-tatuoinnin. Piirini lukeneena Strandbergin fanitus kävi täydellisesti järkeen. 

Vanhasta sarjasta siirryttiin lopuksi vielä kolmoskaudelle eli Twin Peaks: The Returnin pariin. Yllätyksekseni kaikki panelistit olivat hyvin positiivisia sarjan suhteen ja kokivat, että "Lynch tekee jotain uutta ja ennennäkemätöntä, eikä harrasta fanserviceä". Uuden sarjan sävy, fokus ja hahmot eivät pääasiassa keränneet kritiikkiä panelisteilta. Kaikkia seurasivat sarjaa viikottain, moni katsoi jaksoja jopa uudelleen ja uudelleen. Odotetusti uuden kauden suurin "mitä helvettiä" eli jakso 8 keräsi kaikilta kiitosta ("Got a light?" kuului jo yleisöstäkin).  

Oikeastaan ainoa kritiikki kohdistui uuden sarjan naishahmojen kohteluun ja Lynchin oman hahmon, Gordonin, suureen rooliin. Tammyn hahmo erityisesti koettiin turhauttavaksi, kun Lynch on aiemmin kirjoittanut monimuotoisia naishahmoja. Miksi FBI-agentti sitten on ruudulla vain silmänruokana ja kahvinhakijana? 

Kaiken kaikkiaan paneeli oli mielenkiintoinen, mutta ehdin toivoa, että uutta sarjaa olisi käsitelty syvällisemmin. Tuoreen materiaalin analysointi kun tuppaa olemaan muistelua mielenkiintoisempaa. 

Paneelin jälkeen suunnistin jo kotiin lepäämään seuraavaa päivää varten. X-X

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti