sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Viisi vaikuttavaa novellia

Pidän novellista tekstimuotona, mutta löydän aika harvoin todella hyvän novellin. Koeluen novelleja enemmän kuin luen julkaistuja novelleja. Tästä minulle on varmaan syntynytkin harha, että luen novelleja vähän. Kun eteeni kuitenkin osuu helmi, luen sen mielelläni uudelleen ja uudelleen.

Ajattelin jakaa muutaman suosikkinovellin ja katsoa joskus tulevaisuudessa olenko löytänyt uusia suosikkeja. Novellit kun ovat edelleen minulle se harvinaisin tekstimuoto (runot ja romaanit vievät voiton). Oheessa siis viisi vaikuttavaa novellia, jotka ovat jääneet kuluneilta vuosilta mieleen.


Edgar Allan Poe - Usherin talon häviö 
(suom. Korppi ja Kultakuoriainen, 1990)

"Sydän jäätyi, painui, sairastui  mieli musteni niin synkäksi, ettei mikään mielikuvituksen ruoskiminen voinut sitä vähääkään nostaa. Mikä — pysähdyin miettimään — mikä minut niin lamaannutti  ajatellessani Usherin taloa?"

Olen lukenut varmasti eniten novelleja juuri Poelta, vaikka ihan kaikkia en olekaan saanut käsiini. Usherin talon häviö on hänen novelleistaan kiehtovin ja tunnelmallisin. Siinä nimetön kertoja matkustaa tapaamaan ystäväänsä Roderick Usheria, joka on sairastunut erikoiseen tautiin. Kertoja huomaakin pian, että Usherin talossa tapahtuu outoja asioita. Talo itsessään tuntuu elävältä.

Tässä on ihanaa: symbolisesti ja tunnelmallisesti elävä miljöö, jännite, luihin ja ytimiin menevä tarina (vaikka sitä ei täysin ymmärtäisi).


Marisha Rasi-Koskinen - Satu äidistä 
(Vaaleanpunainen Meri, 2014)

"Järvi ei päästä sitä minkä se on kerran ottanut. Oksat pitävät kiinni niin kuin pitivät isän parhaasta vieheestä, jossa oli kala kiinni. Kala puun latvassa. Kuollut kala kuolleessa puussa. Puuvesikala. Vesikalapuu." 

Satu äidistä on tenhoavalla kielellä kerrottu tarina kahdeksanvuotiaasta Sallasta, järvestä, pikkuveljestä Lennistä ja aikuisista, jotka ovat oudon surullisia ja vihaisia järvelle. Tämä oli minulle kielellisesti todella järisyttävä lukukokemus ja minua harmittaakin, että en ole saanut kokoelmaa luettua vieläkään loppuun. Ensimmäinen novelli oli liian hyvä, enkä ole päässyt siitä yli tai ympäri.

Tässä on ihanaa: lapsen maailman autenttinen kuvaus, rikkinäisyys, järven maailma ja kieli.


Pasi-Ilmari Jääskeläinen - Missä junat kääntyvät 
(Taivaalta pudonnut eläintarha, 2008)

"Se juna oli aikataulun ulkopuolisia. Se ei kulkenut kiskoilla. Se teeskenteli, että se kulki, mutta oikeasti se kulki vähän kiskojen vieressä. Minä näin. Minä yritin saada isän tajuamaan, että meidän pitää juosta, mutta se ei meinannut ymmärtää mitään, mitä minä sille sanoin. Ja kun me oltiin ihan justiinsa puhuttu sellaisista junista."

Missä junat kääntyvät on varmaan pisin novelli tällä listalla. Se kulkee monessa aikatasossa ja sekoittaa huolestuneen äidin minäkerrontaa, unipäiväkirjaa ja pojan päiväkirjaa. Novelli kertoo raiteiltaan poikkeavista junista, joiden huuto kuulostaa nälkäiseltä ja joiden alle ihmiset eksyvät. Tätä on jotenkin absurdia kuvailla, sillä novellin koko perusidea on ihan pähkähullu. Jotenkin Jääskeläinen vain onnistuu luomaan uskottavan ja kiehtovan tarinan.

Tässä on ihanaa: murhanhimoiset junat, kertojaratkaisut, eeppinen pituus, loppuratkaisu.


Kelly Link - Taikuutta vasta-alkajille 
(suom. Uuskummaa? 2006)

"Fox on nainen eräästä tv-sarjasta, eikä hän ole vielä kuollut. Mutta pian on. Hän esiintyy sarjassa nimeltä Kirjasto. Sinä et ole koskaan nähnyt Kirjastoa televisiosta, mutta toivoisit takuulla näkeväsi."

Taikuutta vasta-alkajille kertoo teini-ikäisestä Jeremystä ja hänen ystävistään ja heidän pakkomielteestään Kirjasto-nimistä tv-sarjaa kohtaan. Kirjasto ei tule tiettynä aikana tai tietyltä kanavalta, se on kuin luonnonvoima, joka ilmestyy kun haluaa. Ystävät odottavat sarjaa ja soittavat toisilleen, kun se viimein esitetään ja puhuvat sen juonen läpi uuden jakson jälkeen. Mutta entä nyt kun Fox on kuollut? Tätä on mahdotonta kuvailla. Tämä on vain jotain aivan muuta. 

Tässä on ihanaa: absurdius, lapsuuden haaveilu, fanitus ja taikuus.


Kari Välimäki - Flyygeli 
(Todensanat, 2014)

"Nousin ja pyyhkäisin kosteuden pois nenäliinallani. Samalla etusormeni päästä irtosi jotain ja putosi lattialle. Katsoin tarkemmin, ja sormesta irtosi taas neljännesnuotti. Se helähti osuessaan jakkaran reunaan. Pim."

Välimäen novelli on jäänyt minulle todella elävästi mieleen. Tämä on absurdi tarina kertojasta ja hänen erikoisesta suhteestaan omistamaansa flyygeliin. Novelli lyhyt, mutta sen tarina jotenkin vain imaisee sisäänsä kauhean voimakkaasti. Tässä on upea metamorfoosi. Novelli on niin hiottu, että se tuntuu melkein runolta.

Tässä on ihanaa: elollisen ja elottoman symbioosi, kauhutunnelma, katarsis, yksinkertainen kieli.

*

Siinäpä nuo tällä kertaa. Minulla on hirveä kasa lukemattomia novellikokoelmia ja antologioita odottamassa, mutta toisaalta olisi hauska lukea lukijoiltakin kommentteja (tai lukea vastaavia listoja).

Onko teillä sellaisia novelleja, jotka ovat pysäyttäneet? 

2 kommenttia:

  1. Kiitos, kun suosittelit Rasi-Koskisen Vaaleanpunaista merta! Tartuin siihen suosituksesi pohjalta ja olen myyty. Rasi-Koskinen kirjoittaa tekstejä, jollaisia itsekin haluaisin kirjoittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla, että listasta oli hyötyä. Tuo novelli on erityisen tärkeä itselleni, koska se oli niin lumoava kieleltään ja teemoiltaan. Jopa novellin rytmitys tuntuu jotenkin lainehtivalta. :)

      Poista