keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Nuorempana

Nuorempana istuin automatkat kuulokkeet korvilla ja kuuntelin tarinoihin liittyviä soittolistoja niin lujaa, etten kuullut muuta maailmaa. Tarinoiden juonet juoksivat silmissäni kuin musiikkivideot, kun tuijotin ikkunasta ulos näkemättä maisemaa. Tarinavideoissa aina tapahtui: puhuttiin, toimittiin.

Nyt ajan automatkat pimeässä ja kuuntelen soittolistoja hiljempaa. Käsikirjoitusten kohtaukset tulevat minulle sanoina, lauseenpätkinä ja tunnelmina. Iho herkistyy, sydän lyö nopeammin, rentoudun. Katson tietä ja näen kaiken, mutta puhun ääneen repliikkejä, jotka hahmoni kertovat minulle. Puhun ne, jotta muistaisin mitä ajattelin, kun auto lopulta pysähtyy. Liian usein unohdan mitä mielessä oli milloinkin.

Hassua miten asiat muuttuvat.

2 kommenttia:

  1. Tarkoittaa että sinusta on tullut ammattimainen kirjoittaja! ^^ Käsittääkseni tieteellisestikin on todistettu, että juuri aloittaneilla kirjoittajilla aktivoituu juuri näköaivokuori (kuvien näkeminen) ja kauan kirjoittaneilla vain kielikeskus (sanojen 'näkeminen').

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ammattimaisuudesta en menisi takuuseen, mutta vanhaksi olen kyllä tuntenut oloni viime aikoina. XD

      Poista