sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Lyhyesti

Päiväni alkavat jo sujua rutiinilla: töihin, ylitöihin, kotiin, raksalle, väsyneenä sohvalle, koomaan, nukkumaan.

Talo vaatii melkein kaiken vapaa-aikani. Puhelen sille suloisia, kun siivoan. Lämmitän takkoja, katson kuinka avopuoliso laittaa seinälevyt ja niiden päälle villat ja seinälevyt. Katson kuinka kittaa seinät, ojennan tarvikkeet, siivoan, tuon tai haen ruokaa.

Työhuoneessa sain kirjoittaa yhden seinälevyn pintaan ja olin revetä onnesta. Kaivoin nopeasti kynän esiin ja kännykästä Dropboxin, josta avasin oksennuspallonovellin ja sinne taltioimani lauseet. Halusin ne turvaan seinän sisään, osaksi taloa.

Niissä oli ilmoituslause, havaintolause ja tunnustuslause, jotka vangitsivat täysin taloon liittyvät tunteeni: hellyyden ja pelon, sen oudon kohtalontunun, jota oman kodin rakentaminen minussa herättää. Sen tunteen, kun astuu sisään ja kokee tulleensa kotiin ensimmäistä kertaa vuosiin.

Lopuksi sanat jäivät piiloon seinän sisään. Ehkä seinä joskus avataan ja joku muu saa lukea sanat, puistaa päätään ja miettiä kuka ihme täällä on asunut, joku lapsekas taiteilijasielu.


Wisława Szymborska - Uni
(käännös: Martti Puukko)

Päätimme kirjoittajakaverini kanssa pitää vielä kuukauden tauon projekti P:n kirjoittamisesta. Arkeni kun on mitä on ja hänelläkin on omat kiireensä. TH:ta alan työstää vasta, kun talo on valmis.

Tällä hetkellä kirjoitan siis lähinnä novelleja, muuhun ei jaksamiseni riitä. 

Oksennuspallonovelli ottaa muotoaan hitaasti, mutta sitäkin palkitsevammin. Tunnistan siinä vanhoja kompastuskiviä yllättävän ajoissa, joten ehkä minäkin vielä kehityn kirjoittajana.

Tärkein uutinen on kenties se, että sain viimein goottinovellin kustannustoimituksen kommentit. Huoh, ei tullut mitään murskaavaa, vaan hyviä huomioita. Oikeastaan paljon asioita, joita olen miettinyt itsekin. Novellin editoimiseen on aikaa ensi kuun loppuun. Toivottavasti saan uuden version pian valmiiksi. Nykyisestä puuttuu jotain tärkeää, sanon sitä tarina-avaimeksi.

Olen puhunut ennenkin ikuisesta ongelmastani tiedon pihtaamisen kanssa. Sama ongelma siis. Tiedostin sen jo kun lähetin novellin, joten minulla on ollut kerrankin aikaa miettiä korjaavia toimenpiteitä rauhassa. Tiedän mitä novelliin on lisättävä (ja toivottavasti pian myös minne).

Huomasin palautteessa lisäksi mielenkiintoisen pointin: lyhyet, parin lauseen kappaleet ovat yleistyneet tekstissäni todella paljon. Samoin runomaiset lyhyet välähdykset, joissa kieli hajoaa. Haen siis runomaista asettelua melkein huomaamattani. Pitkät kappaleet ahdistavat minua, mutta kaikkea ei ole tarpeen korostaa omaksi kappaleekseen.

Käänsin vastikään myös oksennuspallonovellissa pikkukappaleita pidemmiksi. Sen kohdalla huomasin rytmityksen ongelmat selvemmin kuin goottinovellin kanssa. Pitää katsoa ja kokeilla mikä olisi paras ratkaisu goottinovelliin näiden suhteen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti