lauantai 31. joulukuuta 2016

Unelmien työhuone ja oksennuspallonovelli

Edellisen postauksen tummista tunnelmista on hyvä palata tämänhetkisiin fiiliksiin, jotka ovat onnelliset mutta väsyneet. Remontti ja pitkät työpäivät sekä pakkomielteinen konmarisiivous (kirjojen lukeminen on vaarallista!) ovat imeneet minusta mehut aika tehokkaasti.

Vapaina hetkinäni olenkin keskittynyt aikalailla kahteen asiaan:

Ensinnäkin tulevaan työhuoneeseeni, sillä olen sen suhteen aivan innosta räjähtämäisilläni.

Asustelen nykyisin pääasiassa makuuhuoneemme nurkassa ja työtila on yksinkertaisesti riittämätön. Innokkaasti kirjoittavat tietävät, että työpöydälle on tapana kertyä kaikenlaista kirjoittamisen kannalta tärkeää tavaraa: toteemeja, kirjoja, taustatutkimukseen liittyviä esineitä ja lähdekirjoja, muistiinpanovihkoja ja välineitä, irrallisia paperilappusia ja muita virikkeitä. Omani ovat levittäneet elintilaansa jatkuvasti.

Täällä saattaa toki olla yksinkertaisesti liikaa roinaa (ei ajatella sitä)...

Kun lähden miettimään unelmien työhuoneeni ominaisuuksia, onkin ensimmäinen vaatimus se, että siellä on runsaasti kirjoja. Rakastan kirjojani, haluan olla niiden lähellä, lukea ja hypistellä niitä, kun teksti ei kulje ja katsoa niitä, kun teen töitä. Eli siis useampi kirjahylly, mielellään vitriini.

Minun työpisteelleni ominaista on myös se, että magneettitauluja täyttävät taidepostikortit ja muistilaput. Tällä hetkellä esillä on Ellen Thesslefin omakuva, Gustav Klimt-kalenteri, Yayoi Kusaman In Infinity näyttelyn Infinity Mirrored room: Hymn of Life postikortti, Anna Tuorin Silvershoes II ja Blow out your candles, Laura , Marjatta Tapiolan Kesäyö. Kortteja olisi hurjasti lisääkin, mutta esille mahtuu vain muutama. Eli siis niille lisää tilaa, kenties magneettimaalilla tehty kaistele seinää työpisteen lähellä.

magneettitauluni on kovassa käytössä ♥

Luen myös mielelläni, kun oma teksti takkuaa, mutta työtuolini ei ole siihen puuhaan mukavin. Isommassa huoneessa voisikin olla lukunurkkaus nojatuolin ja jalkalampun sekä "kirjatelineen" kera. Kirjateline olisi minun tapauksessani vanha kukkapöytä, jonka sisään olen joskus lapsena itseni tunkenut (enää ei mahtuisi). 

Viimeinen haaveeni ei koske varsinaisesti työhuonetta, vaan koko taloa. Pinterest-pakkomielteeni on vain kasvanut vuosi vuodelta ja kun talokauppa varmistui, sain idean joka on pitänyt minut otteessaan: Haluan taloon oikeita tauluja kotimaisilta taiteilijoilta.

Olenkin tutkinut väsyneenä (kun ei voi kirjoittaa) suomalaisten taidelainaamojen valikoimia ja haaveillut. Tahtoisin molempiin takkahuoneisiin taulut ja luulen jo päättäneeni toisen (mikäli se on yhä vapaana, kun muutamme). Valinta jääköön vielä salaisuudeksi. :) 

Inspiraatiolukemista: elävien ja kuolleiden kirjailijoiden työhuoneita.

Olen lueskellut enemmän ja vähemmän myös yllä kuvattuja kirjoja: Mieli ja maisema - kirjailijoiden työhuoneita & Haltiakuusen alla - suomalaisia kirjailijakoteja (Anne Helttunen & Annamari Saure). Kirjoissa on paljon kuvia kirjailijoiden kodeista ja myös henkilöhistoriaa, runolainauksia ja haastatteluiden pohjalta kerättyä tietoa kirjailijoiden työtavoista. 

Ihania, inspiroivia kirjoja! Hain omani kirjastosta ja ne pitäisi jo kohta palauttaa...

  Taustatutkimusta ja lintuja, hmmm...

Toinen vapaa-aikaa kuluttanut asia on tietenkin kirjoittaminen. Voisin kirjoittaa projekti P:tä tai aloittaa TH:n uuden version (tämän ajatustyö on todella hyvällä mallilla), mutta olen huomaamattani tullut osaksi eräänlaista puhdistautumisrituaalia. Tähän liittyy oksennuspallonovelli. 

Taustatyön aikana tulee imettyä vaikutteita, ajatuksia, ideoita ja tiedonmurusia niin paljon, ettei kaikki voi mitenkään päätyä lopulliseen tekstiin. Koska työstin kesällä goottinovellia ja projekti P:tä, kertyi minulle hurjasti tällaista materiaalia, jonka sitten oksensin eräs kaunis marraskuuilta novelliksi. Syntyi oksennuspallonovelli, kauniimmalta nimeltään lintunovelli. 

Tässä novellissa on paljon hylättyjä ideoita goottitarinasta ja P:n taustatutkimuksen aikan nousseita juttuja, jotka eivät sovi P:n tyyliin. Kirjoitan novellia aika fragmenttisesti ajanpuutteen vuoksi, mutta jo muutamakin rivi on tärkeä. Haaveilen siitä, että saisin novellin luetettua vielä Viidassa muutaman kuukauden sisällä ja ehkä lähetettyä tänä vuonna johonkin kisaan. En ole sen suhteen kuitenkaan fanaattinen. Kunhan ensimmäinen versio valmistuu, keskityn taas johonkin muuhun. 

Enempää en ehdi tällä erää kirjoittaa, kun pitää jo rientää uudenvuodenviettoon. Sanon vain virallisesti, että goottinovellini hyväksyttiin Vaskikirjojen antologiaan. 

Jotain hyvää siis tällekin vuodelle (2016, pääty jo!) :)

Hei, esitelkää te muutkin taas työhuoneitanne! Kaipaan ajatuksia ja inspiraatiota, jota sisustuslehtien valkoiset huoneet ja tyhjät pöytäpinnat eivät anna! Ja hyvää Uutta Vuotta kaikille lukijoilleni. 

9 kommenttia:

  1. Onnea antologiaan pääsystä! Tosi hieno juttu! :)

    Ollapa työhuone. Toistaiseksi tyydyn nurkkaani. Laita blogiin kuitenkin ihmeessä kuvia, kun työhuoneesi alkaa muodostumaan. Olisi kiva nähdä niitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia, tämä oli kyllä hyvän mielen uutinen. :)

      Työhuoneessa on nyt seinät, sen verran olemme edistyneet. Eli taitaa mennä vielä tovi ennen kuin blogissa postaillaan työhuoneen sisustamisesta.

      Poista
  2. Jee, onnea! Päästään samaan antologiaan :) Tuo kirjailijakoti-kirja näyttää sivan ihanalta, täytyy hommata jostain...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, hieno juttu, paljon onnea sinullekin! Suosittelen kirjaa kyllä lämpimästi, kirjailijaesittelyt olivat minusta oivaltavia ja kiehtovia ja työhuoneissa vain on jotain maagista. :)

      Poista
  3. Onnea antologiaan pääsystä :) Pitää lukea kun se julkaistaan. Ja ota ihmeessä lisää kuvia työhuoneen edistymisestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia. Julkaisuun menee (onneksi) vielä tovi. Työhuone on edistynyt viime viikolla niin, että se sai seinät ja ostin sinne tapettia. Ei liene tarpeeksi asiaa omaan postaukseen. ;)

      Poista
  4. Hei! Tulee hieman erikoinen viesti, ehkä, mutta blogisi ilahdutti niin kovasti, että pakko jättää jokin puumerkki. Ei tämä oikeastaan liity tähän päivitykseen, mutta johonkin tämä nyt on jätettävä.

    Oli jotenkin (mä vihaan tätä sanaa mutta) voimaannuttavaa lukea sun ajatuksia kirjoittamisesta, ja sen etenemisestä, ja etenemisen hitaudesta. Itselläni on ollut vuosienvuosien tauko, ja luulin jo hukanneeni koko kirjoittamisen. Mutta nyt on yhtäkkiä noin vuoden verran sanoja taas virrannut, ja kirjoittaminen tuntuu hyvältä ja tärkeältä. Hyvä niin! Haluaisin myös hakea johonkin kirjoittajakoulutukseen, joten mietteesi Viita-akatemiasta kiinnostavat. Minulla on myös ficcailutausta ja mietinkin, oletko kertonut siitä "julkisesti", esim. juuri Viita-akatemiassa. Onko se salonkikelpoista? Se on niin iso osa mun kirjoittamista, että tuntuisi hassulta olla mainitsematta sitä, jos puhutaan mun kehityksestä ja polusta kirjoittajana. Samoin siihen liittyvä palautteen saaminen ja antaminen tuntuu tosi olennaiselta. Mutta vähän mietityttää, että saako siitä puhua. :D

    Onnea ja iloa kirjoittamiseen tänä(kin) vuonna! Kiitos, että jaat ajatuksiasi siitä.

    -Riiku

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Riiku! Kommentoida saa kaikkialle tässä blogissa, eikä todellakaan tarvitse liittyä aiheeseen. Kommentit kyllä ilahduttavat aina. :)

      Mukava kuulla, että olet taas alkanut kirjoittaa pitkän tauon jälkeen. Niinhän se alkoi uudelleen minullakin ja sille tielle olen toistaiseksi jäänyt.

      En voi kuin kehua Viita-akatemiaa, tosin uusien luokkien ohjaaja on vaihtunut pari vuotta sitten, joten en osaa sanoa hänen metodeistaan sen tarkemmin. Omalla luokallani on hyvin erilaisia ihmisiä, joista on tullut minulle todella tärkeitä.

      Fikkaamisen salonkikelpoisuus onkin hankalampi aihe. Olen muistaakseni kyllä puhunut fikkaamisesta, mutta koska en harrasta sitä enää kovin aktiivisesti, lienee se jäänyt enemmän maininnan puolelle. Tiedän että kirjallisissa piireissä on ihmisiä, jotka katsovat fikkaamista kieroon, mikä on toisinaan vaivaannuttavaa ja turhauttavaa, mutta en ole onneksi kauhean läheisissä tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa.

      En ole itse kokenut, että fikkaamista tarvitsisi piilotella tai hävetä, onhan se minullekin pitkäaikainen ja rakas harrastus ja iso osa kirjallista historiaani. Kannattaa kuitenkin tiedostaa, että ihmisillä on siihen liittyen aika kummallisiakin ennakkoluuloja ja mielipiteitä.

      Jos fikkaaminen tuntuu itselle tärkeältä, totta kai siitä saa puhua avoimesti. Fikkaamiskulttuuriin liittyy mielestäni tietynlainen ylipositiivinen palautekulttuuri, joka on hyvä tiedostaa, kun hakeutuu kirjoituskoulutukseen, jossa tekstiin suhtaudutaan kokemukseni mukaan intohimottomammin. Yleensähän fikeistä antavat palautetta lukijat ja betat, jotka tuntevat fikin kaanonin ja ovat siitä valmiiksi innostuneita. Näen kuitenkin ei-niin-innostuneiden lukijoiden palautteen rikkautena, joka auttaa arvioimaan omaan kirjoittamista uusista näkökulmista. Myös lukijoiden sukupuoli-ja ikäjakaumat vaihtelevat rajummin, mikä on plussaa.

      Vastaukseni levisi nyt tyystin. Pointtina varmaankin tämä: monet ihmiset oudoksuvat fikkaamista, koska eivät tiedä/ymmärrä sitä. Se on täysin samanarvoista kirjoittamista kuin muukin kirjoittaminen, onhan kirjallisuuden historia täynnä lainoja ja uudelleentulkintoja. Alkuun sinua varmasti jännittää, mutta lähes kaikki tapaamani kirjoittajat ovat fiksuja ja uteliaita ja kirjoittava yhteisö on oikeasti todella merkittävä tukipilari muuten niin yksinäisessä kirjoittaja-arjessa.

      Ehdottomasti siis koulutukseen jos sellainen kiinnostaa, eikä kannata kainostella fikkaamisesta puhumista. Taidemaalarit ja linnutkin oppivat maalaamaan ja laulamaan matkimalla.

      Tsemppiä kirjoittamiseesi!

      Poista
    2. Hei! Kiva kun vastasit näin perusteellisesti!

      Aikalailla tuollainen käsitys minulla fanfictionin maineesta vähän onkin. Katsotaan, miten uskaltaudun siitä puhumaan. Tämän uuden kirjoitusintoni myötä olen palannut kirjoittamaan myös ficcejä, ja ajattelenkin niitä hyvinä kirjoitusharjoituksina. Toisaalta kirjoitit jossain aiemmin siitä, että ficcien vaikutus näkyy esim. siinä, ettei aina muista selittää asioita tarpeeksi. Tuttu ongelma! Lisäksi huomaan, että hahmojen luominen tuntuu todella työläältä. Eli joo, rots your brain.

      Ja hyvä huomio tuo intohimottomuus! Mulla on onnekseni aika perusteellinen beta, joten saan muutakin palautetta kuin vain iih ja aah jatkoa! Mutta nimenomaan tuota yhteisöllisyyttä ja uusia näkökulmia kaipaan muuhunkin kirjoittamiseen.

      Kiitos kannustuksesta! Jään seurailemaan kirjoituksiasi. :)
      -Riiku

      Poista