sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Äärettömän äärellä

Ostimme keskeneräisen talon, enkä ole kirjoittanut viikkoon.

Inhoan ja rakastan suuria elämänmuutoksia. Toisaalta uudessa kodissa on tilaa, saan jopa oman työhuoneen. Toisaalta luurankotalon rakentaminen valmiiksi tulee olemaan valtava projekti.

Ei liene ihme, että vakuutusten, pankkiasioiden ja rakentamisasioiden hoitaminen on väsyttävää. Olen lukenut pienen kirjan verran sopimustekstejä tällä viikolla. Aloitimme myös rakennustarpeiden ostamisen. Eilen maalasin 540m lautoja. Viikon päästä saamme jo talon avaimet. Olen tyhjentänyt kalenterini ja pääni. Sanat karkaavat.

Täytän ensi vuonna kolmekymmentä. Lupasin itselleni joitain vuosia sitten, että julkaisisin kirjan ennen kuin täytän kolmekymmentäkolme. Kun muutin tähän taloon, toin mukanani varmaan 40 vanhaa muistivihkoa vuosien varrelta. Tänään otin niistä sivuun noin 30. Ajattelin polttaa ne.

Vielä pari vuotta sitten moinen olisi ollut mahdoton ajatus. Nyt muistot ovat alkaneet irrota sivuista. En ole lukenut vanhoja muistiinpanoja vuosiin ja tajusin etten haluakaan lukea niitä. Voin lukea hylättyjä tarinoita jos haluan, mitä minä niiden muistiinpanoilla teen? Vanhimpien tarinoiden kanssa on toista, itse tarinat kun ovat kadonneet bittiavaruuteen vuosia sitten. Vain muistiinpanot ovat jäljellä.

Valmistaudun uuteen lukuun elämässäni, teen tilaa uusille kirjoille ja ajatuksille. Vanhasta luopuminen on raskasta ja palkitsevaa. Ehkä minä vihdoin aikuistun?


Kävin viikko sitten Yayoi Kusaman In Infinity näyttelyssä. Kusaman minimalistinen ja surrealistinen taide keskittyy toistuviin muotoihin kuten pisteisiin. Erityisen hienoja ovat Kusaman ikuisuushuoneet, joissa luodaan peilien ja veden avulla illuusio loputtomiin jatkuvista maisemista. 

En ole nykytaiteen suurin ystävä, mutta Kusaman taide on jollain maagisella tavalla hyvin vetoavaa minimalismistaan huolimatta. Kusama onnistuu tavoittamaan äärettömyyden tunteen ja liikuttamaan, oli sitten kyse hänen veistoksistaan tai maalauksistaan. 

Näyttelystä jäi inspiroitunut ja levollinen olo. Näyttely on Tennispalatsissa 22.1.2017 saakka. Kannattaa käydä katsomassa!

2 kommenttia:

  1. Onnea uuteen kotiin!
    Minä olen huono säilyttämään mitään vanhoja, tykkään puhtaista pöydistä (ja pöytälaatikoista)
    Än

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia. :)

      Minäkin unelmoin puhtaista pöydistä ja pöytälaatikoista. Jotenkin vain jemmaan luonnostani milloin mitäkin pois silmistä tai kasaan röykkiöiksi.

      Poista