maanantai 27. kesäkuuta 2016

Vinokuvien suoristamista

Kirjoittaminen on lähtenyt taas sujumaan tämän kuun aikana. Goottinovelli venähti muutamassa viikossa 18-sivuiseksi ja laitoin sen tauolle, jotta saisin perspektiiviä editointiin. Novelli muistutti minua kirjoittamisen ilosta ja nautinnosta, siitä miten ihanalta tuntuu kun sanat soljahtavat paikoilleen ja teksti etenee sujuvana virtana.

Novellin kirjoittamisella oli kuitenkin myös kääntöpuolensa. Siitä tuli nopeasti eräänlainen peilikuva, jota vasten saatoin tarkastella TH:ta. Olen miettinyt palautteita ja editointisuunnitelmaa aika kauan ja yrittänyt pukea ajatuksiksi sitä outoa tunnetta, joka minulla käsiksessä on. Käsis on ikäänkuin... vinossa?

Ryhdyin seuraavaksi editoimaan rivitason kommentteja, koska halusin saada tuntumaa tekstiin. Tuntuma tuli, mutta ei ehkä sellainen kuin halusin. Lepoaika on selkeästi antanut perspektiiviä, sillä tajusin tekstin kertovan kyllä haluamaani tarinaa, mutta jotenkin sen vierestä, sen varjosta. Tunne vain voimistui mitä enemmän luin ja lopulta tunsin vain ahdistusta.

TH vastaa tasoltaan aika pitkälti sitä missä minä olin ehkä vuosi sitten, ei niinkään sitä minne olen sen jälkeen kehittynyt. Olen kirjoittanut etupäässä kirjaa, kehitellyt tapahtumia "koska tässä nyt on tää luku ja jotain sit niinku tapahtuis". Tämä ajattelumalli tuntuu kierouttaneen käsistä. En pääse eroon ajatuksesta, että keskityn siinä epäolennaiseen.

Käsiksessä on pätkiä, joita en jaksa edes lukea. Eikä kyseessä ole nyt mikään pieni siivu käsiksestä. Oikeastaan käsiksessä on aika vähän sellaisia lukuja, joista pidän jos ollaan rehellisiä.

On kammottavaa herätä näihin tunnelmiin, kun pitäisi työstää käsis kustantamokierrokselle...

Kokkoon vaan, tuli puhdistaa.

Kävikin niin, että päätin tehdä uuden version. Aloittaa alusta.

Pidätte minua varmaan hulluna itse-sabotoijana, joka keksii joka vuosi uuden tavan välttyä kustantamokierrokselta. En voi kieltää, etteikö tuo ajatus pyörisi minunkin päässäni. Olen kovin vaativa, enkä halua päästää käsistäni tekstiä, josta en itsekään pidä.

Mutta kirjoittamisessa minua ei motivoikaan pääasiassa julkaisu. Minua motivoi ajatus tekstistä, jossa on täydellinen virtaus. Se on tavoitteeni ennen julkaisua, jolloin  on turha stressata aikarajoista tai menetetyistä tilaisuuksista. Hiomaton teksti ahdistaa minua huomattavasti enemmän.

Aloittelin jo uutta TH:ta. Se on erituntuinen: uusi näkökulma, uusi tapahtuma-aika, uusi rytmi. Monet tapahtumat säilyvät ennallaan, mutta supistan edellisen version keskiosuutta ja laajennan sen takaumaosuudet reaaliaikaiseksi kerronnaksi, josta tulee käsiksen uusi selkäranka.

Liekö pelkäsin aikanaan kirjoittaa "reaaliosuuksia" ja kirjoitin mielummin fantasiasisältöä. Nyt se pelko on hälventynyt. Olen oikeastaan innostunut tästä radikaalista nahanluonnista. En pelkää vanhasta tekstistä luopumista, sillä pääsen näin konfliktin ytimeen paremmin, eikä minun tarvitse miettiä millä saan lukijan ymmärtämään päähenkilöäni ajavan kauhun. Kerroin aiemmin vain sen jälkeensä jättämästä varjosta, nyt näytän sen synnyn.

Tarina on tullut minulle fragmentteina, uusi suuntaus tuntuu ehdottoman oikealta. Olen taas innostunut käsiksestäni. Eikä minun tarvitse heittää kaikkea pois - vain se mikä tekee epämukavan olon. Kuulen hahmojeni äänet selvemmin kuin aiemmin.

Alusta aloittaminen vie kuitenkin aikaa. Edellinen TH vei 1,5 vuotta. En tiedä yhtään miten nopeasti saan uuden version tehtyä. Suunnitelma kustantamorundista 2016 alkaa siis vaikuttaa jälleen epärealistiselta, mikä toki harmittaa, mutta ei saa minua muuttamaan mieltäni.

Jos edellinen versio oli siniharmaata, on tämä varovaisen punaista. Aion ainakin yrittää tätä suunnanvaihdosta. Kyllä tarina paljastaa itsensä minulle luku luvulta.

Välillä puhutaan kirjoittajan vaistosta. Vaistoni sanoo, että tämä on oikea ratkaisu. :)

7 kommenttia:

  1. Haa, juuri päädyin samaan. Itse takerruin Skyn kanssa yksityiskohtiin enkä osannutkaan enää lähteä editoimaan siitä mitään järkevää. Niinpä aloitan alusta -kunhan nyt ensin visioin sen loppupuolen kuosiin.
    Än

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, olenpa ainakin hyvässä seurassa! :D :D

      Poista
    2. Loistavassa suorastaan :D :D

      Poista
  2. Tuttuja tuntemuksia: harmittaa kovin usein, kun mielestäni teksti ei vastaa kuitenkaan sitä mielikuvaa, jonka kirjalla haluan välittää. Saa nähdä, aloitanko taas alusta tämän version valmistuttua, toivottavasti ei tarvitse.

    Tsemppiä urakkaan! Mielummin hartaudella tehty kuin hetkessä sutaistu! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän se on niin, että tekstillä ei ole kovin hyvät mahikset, ellei kirjoittaja itsekään viihdy sen parissa. Siinä mielessä tämä on varmasti hyvä juttu. :)

      En kyllä toivo vastavaa projektia kenellekään!

      Poista
  3. Jos tekstistään ei pidä, sen takana on vaikea seistä. (Toki riskinä on, että vuoden päästä huomaat taas kehittyneesi ja uusi TH ei sekään välttämättä tunnu parhaalta mahdolliselta. Toisaalta niin tuntuu käyvän aina. Mutta se ehkä on eri asia kuin se, ettei tekstiin ollut alun alkaenkaan tyytyväinen.) Kaiken kaikkiaan tuttuja tuntemuksia tässä postauksessasi! Ihana kokko!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mietin kieltämättä sitä vaaraa, että aloitan aina vaan uudelleen alusta (joka on kirjoittajan versio Sisofys-myytistä! Kiven pyörittelyn sijaan, kirjoitamme saman paskan alusta uudelleen ja uudelleen! O.O).

      Mutta en onneksi lähde tähän kevein perustein. Päätös tuntuu hyvältä ja motivaatio on kunnossa. Vanha versio käsiksestä edustaa enemmän sitä millaista kirjaa lähdin kirjoittamaan, uusi sitä mitä tarina oikeasti vaatii. :)

      Poista