maanantai 27. kesäkuuta 2016

Valerie Martin - Isäntäni Tri Jekyll

Postaukset näyttävät taas valahtaneen enemmän kirjapostausten puolelle, vaikka kirjoitankin aika aktiivisesti tällä hetkellä. Nyt vain sattui sellainen vaihe, että olen lukenut paljon sellaisia kirjoja, joista haluan ehdottomasti kirjoittaa. Eiköhän tämä taas vähene jossain vaiheessa. :)

Postaus sisältää jälleen jonkin verran spoilereita.

 Valerie Martin, 1990, Gummerus (1995),
käännös Helene Bützow

Mary Reilly on palvelustyttönä tohtori Jekyllin talossa. Työ on raskasta aamusta iltaan: siivoamista, tulien sytyttämistä, avustavia töitä, ruuan viemistä talon herralle. Marylle talo on kuitenkin turvasatama aiempien palveluspaikkojen ja synkän lapsuuden jälkeen. Hän on olemassa herra Jekylille, joka kiinnostuu Marysta ja pyytää tätä kirjoittamaan tarinan arvistaan. Samalla Mary alkaa myös kirjoittaa ylös päivistään ja kohtaamisistaan herra Jekyllin kanssa.

Talon ilmapiiri muuttuu, kun Jekyll ottaa itselleen apulaisen, herra Hyden. Hydessä on jotain epäherrasmiesmäistä ja villiä. Hän on saanut herra Jekyllin oudolla tavalla pauloihinsa ja isäntä joutuu korjaamaan Hyden sotkuja talossa ja sen ulkopuolella. Mary yrittää olla rohkea isäntänsä vuoksi ja kohdella Hydea isännän toiveiden mukaisesti. Kunnes Hyden temput tulevat liian lähelle ja muuttuvat liian verisiksi.

Isäntäni Tri. Jekyll on kauhusävytteinen rinnakkaistarina Robert Louis Stevensonin klassikkokirjaan Tohtori Jekyll ja herra Hyde. Stevensonin kirja kertoo lakimies Uttersonista, joka tutkii Lontoossa riehuvan herra Hyden väkivaltaisia kohtaamisia kaupungin asukkaiden kanssa. Martin tuo lukijan lähemmäs herra Hydea ja Jekylliä siirtämällä näkökulman heidän taloonsa. Martinin kirja mukailee alkuperäistä tarinaa ja pyrkii elämään mutkattomasti sen kyljessä, mikä varmasti miellyttää alkuperäisen faneja.

Tarinaa kerrotaan Maryn päiväkirjamerkintöjen kautta, jotka kattavat noin vuoden ajanjakson. Maryn kertojanääni tuntuu todella autenttiselta aina hänen ajatusmalleihinsa asti. Isännän ja palvelijan välille muodostuu syvä luottamus heidän syntyperästään ja koulutuksestaan huolimatta. Martin rakentaa suhdetta hitaasti lyhyiden keskusteluiden ja arjen kohtaamisten kautta.

"Minua ei väsytä lainkaan", isäntä sanoi.
"Ehkä te olette keksinyt konstin selvitä ilman unta, sir", minä sanoin. "Mutta enemmin tai myöhemmin se kostautuu teille, ja sitten te taas sairastutte."
Isäntä söi hetken sanomatta mitään, ja kun minä seisoin hänen takanaan en nähnyt hänen kasvoja. "Moititko sinä minua, Mary?"
Isännän äänensävyssä oli jotakin niin kuin paheksuvaa, ja minä säikähdin niin etten puhunut mitään vaan seisoin ja tuijotin hänen selkää, kunnes hän kääntyi tuolissa ja katsoi minua päästä jalkoihin kasvoilla se lempeän kiinnostunut ilme, joka saa minut aina sanomaan mitä minulla on sydämellä, ja hän puhutteli minua lauhkeasti ja sanoi: "Onko minusta sinulle liiaksi vaivaa, Mary? Toivotko, että sinulla olisi säännöllisempi isäntä, joka menisi joka päivä oikeuteen tai ehkä pankkiin, ja söisi päivällisen aina samaan aikaan jos ei sitten nauttisi sitä kerhollaan?"
Kun isäntä puhui, minä pudistelin päätäni, ja heti kun hän vaikeni, minä puutuin puheeseen ja sanoin: "Voi ei, sir. Minä en ikinä halua palvella ketään muuta kuin teitä."
"Sinun on tietysti pakko sanoa niin, Mary. Mutta sinä olet hyvin nuori ja hyvin rehellinen, kuten varmasti itsekin tiedät. Kuinka sinä voisit saada mitään sen vastineeksi, että uhraat nuoruutesi palvelemalla tällaista vanhaa ja kuivaa ja ikävää elämää kuin minun?"
Isännän sanat järkyttivät minua, ja sain kielen takaisin. "Mitä muuta minun pitäisi tehdä, sir?" minä sanoin. "Pitäisikö minun mieliä taloon mikä on täynnä muodikkaita rouvia, etsimään leluja ja kenkiä ärtyisille lapsille, kuuraamaan lattioita ja kantamaan hiiliä herrasväelle mikä ei edes vilkaise minuun muuten kuin nähdäkseen, olenko hoitanut työni huonosti? Ei, sir, kiitos vain. Minä olen saanut maistaa sitä jo ennen kuin tulin tänne."
Isäntä hymyili minun purkaukselle. "Sinä esität asiat kärkevästi, Mary"
"Suokaa anteeksi, sir", minä sanoin. "Minä puhun suoraan, sillä minä en kärsi ajatella, että te luulette minun haikailevan jotakin muuta elämää kuin tätä täällä. Jos minä torun teitä, se johtuu vain siitä että pelkään teidän terveyden puolesta — niin me kaikki pelkäämme, kun te vetäydytte erilleen ja olette syömättä ja nukkumatta päiväkausia yhteen menoon."
"Minullakin taitaa olla oma isäntäni", isäntä sanoi. "Ja minun isäntäni, Mary, jos voit sen ymmärtää, on vaativampi kuin sinun." 

Maryssä minua viehättää hänen positiivinen elämänkatsomuksensa, vaikka Maryn elämä on ollut ja on yhä rankkaa. Mary osaa lukea ja kirjoittaa, mikä ei ole itsestäänselvyys hänen asemassaan. Hän onkin asemansa ja halujensa jatkuvassa ristipaineessa. Jekyllin kiinnostus rohkaisee Marya puhumaan ja tulemaan kuulluksi varmaan ensimmäistä kertaa hänen elämässään. Maryn halu auttaa isäntäänsä viekin hänet mukavuusalueensa ulkopuolelle, lähemmäs tukahdutettuja ajatuksia, lähemmäs herra Hydea.

Jekyll tuntuu ymmärtävän Marya yllättävän hyvin, kenties hänen menneisyydessään on samankaltaisia kaltoinkohtelun ja väkivallan kokemuksia? Mary on Jekylille peili, josta hän näkee rehellisen kuvansa ja yrittää ymmärtää sisällään olevaa pimeyttä. Yleensä Jekyllin ja Hyden adaptaatiot tekevät Jekyllistä jotenkin surkean ja tasapaksun otuksen, mutta Martin onnistuu näyttämään Jekyllin uskon ihmisten hyvyyteen ja analyyttisen mielen, joka ei tee Hydestä heti paholaista. Pidin hahmosta yllättävän paljon! Mielenkiintoisen lisän tuo viittaus hänen sairauteensa, jonka en usko olevan Hyde, vaan jokin tauti, jota Jekyll yrittää seerumillaan parantaa.

Hyde ilmestyy kirjaan aika myöhään, oikeastaan lähempänä puolta väliä, ja vaiheittain, jolloin häneen latautuu paljon odotuksia. Hän ja Mary ovat loppujen lopuksi aika vähän tekemisissä, mutta heidän kohtaamisensa ovat voimakkaita ja jännittyneitä. Martin kirjoittaa hyvin siitä, miten Hyden arvaamattomuus luo syvää pelkoa tytössä, joka on kohdannut samanlaista pimeyttä ennenkin. Hydesta minulle jäi vaikutelma, että hän tunnistaa Maryn raivostaan huolimatta ja kykenee pidättelemään itseään edes vähän hänen seurassaan. Hahmon lyhyet esiintymiset ja minimalistinen, eläimellinen kuvaus sopivat häneen hyvin. Rinnastus Maryn inhottavaan isään tuo hahmoon lisävivahteita. Alkoholi tekee Maryn isästä sadistisen, kun taas seerumi tuo esiin murhanhimoisen herra Hyden.

Mary on muita palvelijoita paremmin selvillä Hyden liikkeistä talossa, mutta hänkään ei uskalla vaatia selityksiä mieheen liittyviin outoihin tapahtumiin. Minulle alkuperäisteos on tuttu, joten tiedän Hydeen liittyvät pahoinpitelyt ja murhat, mutta sokkona tarinan maailmaan astuva lukija ei varmaankaan osaa selittää kaikkia Maryn huomioita. Esimerkiksi keskellä yötä kirjoitettu shekki jää selittämättä.

Minä keräsin kaiken rohkeuteni ja katsoin häntä taas ja näin, että hän oli ottanut teekupin ja pyöritteli sitä käsissä, mutta hänen kylmä katse oli vieläkin kiinnittynyt minuun. Minä ajattelin, että hän aikoo heittää minua sillä kupilla, mutta kuulin heti samassa räsähtävän äänen ja näin, miten kuppi särkyi palasiksi hänen käsissä.
"Olipa harmi", hän sanoi mutta ei vieläkään liikkunut. Minä en saanut silmiä irti hänen käsistä, hän kun puristi ne yhteen terävien sirpaleiden ympärille ja painoi kämmenet vastakkain, ja kun hän sitten avasi kädet, minä näin että sirpaleet oli viiltäneet häntä, ja valkoisissa pirstaleissa oli  veritahroja ja haavoista vuoti vielä lisää. "Onnettomuuksia sattuu", hän sanoi ja avasi kädet vielä enemmän levälleen niin että särkyneet palaset putosivat matolle ja päästivät hyvin hiljaisen kilahtavan äänen, mutta minun päässä se kuulosti hirveältä kolinalta. Minä en tiennyt mihin minä silmät panisin tai mitä tekisin. Minun teki tietysti mieli juosta pois, mutta hänen verisissä käsissä ja hänen äänen karkeassa kuiskauksessa oli jotain niin kammottavaa, että minut valtasi samanlainen kylmä ja nihkeä olo kuin silloin kun kuume nousee. Minä seisoin ihan hiljaa, kun hän nousi ylös ja otti ne muutamat askeleet mitkä oli meidän välillä. Kun hän kumartui pöydän yli ja nosti verisen käden minun kasvoja päin, minua kouristi rinnasta ja suusta purkautui nyyhkytys, mutta en vieläkään siirtynyt kauemmas. Kyyneleet valuivat minulta virtanaan, mutta en pystynyt nostamaan kättä edes sen vertaa, että olisin pyyhkinyt ne pois. Minä painoin silmät kiinni, kun hänen käsi kosketti minun kasvoja ihan suupielestä, ja pidin silmät kiinni kun hän veti verisiä sormiaan hitaasti minun suun yli ja veti huulet erilleen. Minä puristin hampaat yhteen ja yritin vetää henkeä, minusta kun tuntui että kohta tukehdun, että huone on täynnä veren lemua eikä ilmaa voi hengittää kun se on niin paksua. Minä kuulin hänen matalan naurun ja sitten hänen hirveän kuiskaavan äänen. "Mary, etkö sinä tiedä, kuka minä olen?" hän sanoi.

Jännitys on loppua kohti todella huipussaan, tosin Martinin päätös myötäillä alkuperäteosta kahlitsee tarinaa jonkin verran. Mary ei pääse vaikuttamaan tapahtumiin kovin paljon vaan on ikävien olosuhteiden vanki, mikä toisaalta tuo tarinaan voimakasta kohtalontuntua. Tarinan suuret hetket tuntuvat tapahtuvan sivujen ulkopuolella, kuten alkuperäisteoksessakin. Mietin välillä olisiko jotain kohtauksia voinut pidentää ja esimerkiksi Maryn ja Hyden suhdetta kehittää enemmän. Toisaalta on uskottavaa, että Mary selviää, koska ei altistu Hydelle niin paljon.

Tämäntyyppisessä kirjassa jotenkin odotin pidempää tarinaa, 260 sivua tuntui todella lyhyeltä! Kirja kuitenkin onnistuu luomaan kutkuttavan tunnelman. Sitä melkein odottaa näkevänsä herra Hyden jokaisessa pimeässä nurkassa vaanimassa. Kirjan kauhuelementit ovat hienovaraisia ja ne sopivat viktoriaanisen kirjallisuuden jatkumoon paremmin kuin 2000-luvulle.

Kirjan vahvuus on myös sen heikkous: tuntuu että paljon jää rivien väliin. Jekyllin ja Maryn tuntema kaipaus jää täyttymättä, Hyden murhanhimo ei puhkea täyteen kukkaansa lukijalle, jopa kirjan kliimaksi on tunteiden taistoa, jonka aikaansamat teot tapahtuvat sivujen tuolla puolen. Mary näkee vain lopputuleman ja selvittää viimein Jekyllin ja Hyden salaisuuden. Viimeisillä sivuilla olo on kuitenkin helpottunut, kun Mary lakkaa välittämästä muiden mielipiteistä ja rakastaa isäntäänsä viimein avoimesti.

Kirjasta on tehty myös elokuva, Mary Reilly, jossa Julia Roberts ja John Malkovich tulkitsevat hahmoja. Elokuva menee syvämmälle tarinaan, lisää nimenomaan Hyden ja Maryn kohtauksia ja tekee pieniä muutoksia juoneen siellä sun täällä. Filmaus on minusta onnistunut, se lunastaa kirjan asettamia odotuksia enemmän ja sitoo tarinan voimakkaammin alkuperäisteokseen näyttämällä enemmän Hyden tekoja.

Kauhuklassikot viktoriaaniselta ajalta tuppaavat olemaan kerronnaltaan aika raporttimaisia ja olen aina inhonnut Jekyllissä ja Hydessä sitä, ettei tarinaa kerrota heidän näkökulmastaan. Siksi pidänkin tästä kirjasta: se tuo tarinan lähemmäs ja tekee ikonisista hahmoista ihmismäisempiä. Martin on tiivistänyt hahmojen keskusteluissa hyvin hahmoihin liittyvää moraalipohdintaa ja kirjoittanut sekaan kuitenkin tarpeeksi uutta juonta, jotta tarina toimii myös omillaan. Isäntäni Tri Jekyll on vetävä uudelleentulkinta klassikosta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti