sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Mia Kankimäki - Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin

Muistan kiinnostuneeni tästä kirjasta jo kauan sitten. Olen käännellyt sitä monta kertaa käsissäni kaupassa ja pohtinut ostaisinko vai lainaisinko. Kirja on luettu myös ahkerasti blogeissa ja lainaukset vahvistivat kiinnostustani. Jo kirjan nimessä on erikoinen kaiku, lempeys ja pysähtyminen.

Mia Kankimäki, 2013, Otava, oma ostos

Asioita jotka saavat sydämen pysähtymään ei ole perinteistä proosaa. Se on Kankimäen omiin kokemuksiin perustuva matkakirja ja tutkimustarina Japanissa Heian-kaudella (n. 800-1200 jaa.) eläneen hovinaisen, Sei Shōnagonin, elämään ja kirjoituksiin. Kankimäki on uupunut arkeensa ja etsii uutta sisältöä elämäänsä, kun hän muistaa yliopistossa lukemansa Tyynynaluskirjan. Epäröinnistään huolimatta Kankimäki lähtee vuorotteluvapaalle Japaniin tutkimaan Seitä.

Sein Tyynynaluskirja on varhaisimpia kirjoitettuja tekstejä. Siinä vuorottelevat esseemäiset tarkat hovielämän kuvaukset, päiväkirjamaiset tunnustukset ja Sein lyhyet listat kaikesta mahdollisesta. Kankimäen kirjassa on samanlainen rakenne: matkapäiväkirja, tutkimusta valottavat essee-osiot ja listat. Hän lainaa myös Sein listoja ahkerasti (käännökset ovat Kankimäen omia ja ne on tehty englanninkielisten käännösten pohjalta).

Tiedän, että olen kuljettanut sinua, ajatusta sinusta, mukanani lähes viisitoista vuotta. Olen varjellut sinua omana salaisuutenani, inspiraation lähteenäni, joka vuosisatojen takaa on neuvonut erilaisten tekstien laatimisessa niin työssä kuin vapaa-ajalla. Olen kirjoittanut pöytälaatikkokäsikirjoituksen sinun innoittamasi. Olen laatinut täytettäviä kirjoja listojesi inspiroimana - on hämmästyttävää miten paljon kiinnostavaa tietoa ihmisen persoonallisuudesta on tiivistettävissä listoihin. Olen (jossain toisessa elämässä) suunnitellut käsitetaiteellista post it -lappunäyttelyä kirjoitustesi pohjalta.
Olen aina tiennyt, että vielä jonakin päivänä keksin sinulle käyttöä, ja nyt kun se hetki on tullut, kaikki tuntuu itsestään selvältä: lähteä vuodeksi etsimään sinua, ja kirjoittaa siitä. Kuvittelen matkustavani kotimaahasi Japaniin, pukeutuvani Heian-kauden epäkäytännöllisiin kaapuihin, maalaavani kasvoni valkoisiksi, kirjoittavani runoja kuunvalossa talvipakkasella, löytäväni sinut ja itseni. 

En osannut odottaa, että myötäeläväisin Kankimäen kokemuksia niin voimakkaasti. Hänen turhautumisensa työnsä rutiineihin, sielunsukulaisuus kauan sitten kuolleen Sein kanssa ja Kioton paikkojen, ihmisten ja luonnon ihmettely olivat kaikki minulle mieluisaa luettavaa. Kankimäki puhuttelee usein Seitä suoraan, esittää kysymyksiä, spekulaatiota ja kommentteja. Tämäkään ei tuntunut minusta lainkaan vieraalta, kirja oli virkistävän erilainen formaatiltaan. Kirjat tavoittavat joskus lukijansa vuosisatojenkin takaa ja minä tunnistan tuon tunteen sukulaissieluisuudesta.

Ikävä kyllä Sein elämästä ei ole jäänyt juuri mitään todisteita ja se vähä mikä on löydettävissä on vähintäänkin kyseenalaista. Sei oli oman aikansa moderni nainen, jolla oli rakastajia ja itsenäinen elämä. Häntä luonnehditaan usein kylmäksi, sillä hän ei taipunut tunteidensa vietäväksi, kuten naiselle olisi ilmeisesti soveliasta. Kankimäki maalaa Seistä kiehtovan ristiriitaisen kuvan ja herättää samalla lukijassakin tiedonnälän.

Mitään mullistavaa matkalla ei selviä, miten voisikaan? Kankimäki ei osaa japania, eikä Sein alkuperäistekstiä ole jäljellä. Seistä ei tiedetä juuri mitään historiallisia faktoja, Sei ei ole edes kirjoittajan oikea nimi. Kankimäen on tutkittava paljon Sein ympäriltäkin, omaksuttava ajankuvaa, perehdyttävä Sein "kilpailijan" Murasaki Shikibun Genjin tarinaan, eksyttävä jopa Englantiin Virginia Woolfin perässä. Jotain kiehtovaa tässä etsinnässä kuitenkin on, siinä että Kankimäki kulkee Sein jalanjäljissä tuhat vuotta myöhemmin, näkee saman taivaan ja vuoret, kulkee samoja katuja, kokee Kioton nihkeän kuumuuden ja kokee hanamin.

Olen aina halunnut Japaniin. Kirjaa lukiessani minusta tuntui kuin Kankimäki olisi laittanut minut povitaskuunsa ja vienyt mukanaan rohkeasti kielimuurista ja muista esteistä huolimatta. Aluksi hänkin epäilee matkan onnistumista, pui läpi ne samat epävarmuudet, jotka pidättelevät minua usein. Hän kuitenkin lähtee matkalle, selviää vastoinkäymisistä, jopa 2011 tsunamista ja ydinvoimalaonnettomuuden jälkeisestä sekasorrosta.

[Sei Shōnagon kirjoittaa]
Asioita jotka herättävät mieluisan muiston menneisyydestä
Kun löytää palasen syvän violettia tai viinirypäleen väristä kangasta, joka on talletettu muistikirjan sivujen väliin.
Sataa ja sitä on ikävystynyt. Aikaa kuluttaakseen sitä alkaa käydä läpi vanhoja papereita. Käteen sattuu kirjeitä mieheltä, jota aikoinaan rakasti.
Yöllinen täysikuu. 

Kankimäen kirjoittamisessa on samaa pelkistettyä hienovaraisuutta kuin Sein listoissa. Hänen kauttaan pääsee hengittämään vuoristoilmaa ja kokemaan mono no awaren, joka tarkoittaa kauneuden katoavaisuuden aiheuttamaa pakahduttavaa surua. Se liittyy Heian-ajan hovielämään, jossa runous kukoisti ja kauneutta ihannoitiin yli kaiken. Elämä oli tuolloin hidasta, melkein pysähtynyttä. Kankimäki tekee mielenkiintoisia huomioita nykypäivän ja Heian-ajan samankaltaisuudesta ja rinnastaa esimerkiksi tekstiviestit ja hovimaailmassa kirjoitetut runot.

Kirjoittajan huomiona on lisättävä, että en ole tainnut aiemmin tajuta listojen voimallisuutta. Sein asiat jotka saavat sydämen lyömään nopeammin, tai asiat jotka menettävät jotain kun maalataan, tai asiat jotka herättävät mieluisan muiston menneisyydestä ovat loistavia esimerkkejä tunnelman herättämisestä autenttisilla yksityiskohdilla. Listojen myötä pääsee itsekin paikalle, kokee saman kuin kertoja. Tätä pitää hyödyntää. Minimalisti minussa löysi taas uuden intohimon.

En tiedä osaanko kuvailla kirjaa mitenkään järkevästi. Se oli inspiroiva levähdyspaikka pitkien ja kiireisten työpäivien keskellä. Tätä lukiessa tuli jotenkin hyvä olo, luin helposti 80 sivua katsomatta sivumääriä kertaakaan (mikä on minulle hyvin harvinaista). Kirja herätti minussa kiinnostuksen Heian-aikaan ja sen kirjallisuuteen, vaikka olenkin ollut Japanin kulttuurista kiinnostunut jo vuosia.

Onkin jännittävää huomata, että Sein Tyynynaluskirjasta ilmestyy tuore suomennos nyt huhtikuussa (Teos, Miika Pölkki). Pitää siis lukea myös tämä.

Minulle Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin oli kutakuinkin täydellinen lukukokemus.

6 kommenttia:

  1. Asioita on aivan ihana kirja, pitäisi oikeastaan jo kohta lukea se uudestaan. En vain uskalla, koska pelkään matkakuumeen nousevan sietämättömiin lukemiin. Ehkä sitten, kun seuraava Japanin matka on varattu, voin turvallisin mielin tarttua tähän kirjaan taas.

    Tyynynaluskirjan englanninkielinen käännös on ollut minulla luettavana pienen ikuisuuden. En vain jaksa sitä kuin pieninä paloina, vaikka siitä pidänkin. Voi olla, että suomennos pääsee hyllyyn myös ja yritän vihdoin lukea kyseisen kirjan kokonaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattelinkin, että sinä pitäisit tästä kirjasta! Matkakuumetta tämä kieltämättä nostatti. Olen aiemmin ajatellut, että Japani olisi liian hektinen minulle, koska mielessäni on pyörinyt lähinnä Tokio, mutta Kioto saattaisi miellyttää tällaista rauhallista nautiskelijaa.

      Ymmärtääkseni Tyynynaluskirja on aika raskaslukuinen, sitähän Kankimäkikin useaan otteeseen kommentoi. Luulen kyllä, että lähestyn sitä itse enemmän vaikutteita nyhtävänä kirjoittajana kuin lukijana, jolloin yksityiskohtaiset kuvaukset ovat mitä parasta taustamateriaalia. Ja kirjalla on niin miellyttävä kansikin Teoksen sivuilla! ;D

      Poista
  2. Minäkin tykkäsin tuosta kirjasta, jopa niin paljon, että luin Tyynynaluskirjan englanninkielisen käännöksen. Siinä oli viitteet takana, mikä auttoi ymmärtämään teosta. Listat oli ilmeisesti tarkoitettu runojen kirjoittamista varten. Minulle tuli Tyynynaluskirjasta mieleen kirjoittajan muistikirja; sellainen, johon riipustetaan muistiinpanoja ja kohtauksenpuolikkaita, ja joskus ehkä listojakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan, Kankimäki mainitsikin siitä, että listoja on ehkä tehty runoilua varten. Kieltämättä niissä on jotain samaa kuin sellaisissa arkisissa havainnoissa, joita itsekin kirjaan runoja varten ylös.

      Pitää kyllä lukea tuo Tyynynaluskirja, se vaikuttaa hyvin kiehtovalta! :)

      Poista
  3. Kiinnostuin tästä kirjasta kun kirjailijasta oli juttua hesarissa joskus sen ilmestymisen aikoihin. Sen jälkeen olen pidellyt sitä monesti kädessä, mutta jotenkin se on aina jäänyt hyllyyn. Pitääpä tarttua uudelleen, hyvä arvio, alkoi kiinnostamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä onko tämä kaikkien makuun, joitain lukijoita on ärsyttänyt Kankimäen persoona ja kiinnostus Seihin. Mutta jos historia, naisten asema ja japanilainen kulttuuri kiinnostavat, niin suosittelen kyllä lämpimästi.

      Poista