torstai 24. maaliskuuta 2016

Vain kilpailu

On ehtinyt vierähtää taas tovi viimeisestä päivityksestäni. Minulla on ollut yksinkertaisesti kiireitä. Kävin taas piipahtamassa Viita-akatemiassa, jossa sain tällä erää viimeiset palautteet TH:sta. Ajatuksiini on uinut uusi romaani-idea, joka on herkullisessa itämisvaiheessa. Olen lukenut runoja ja käsikirjoituksia. Olen työstänyt urbaania novellia ja sain sen ensimmäisen luonnoksen valmiiksi!

Minulle kävi kuitenkin hassusti. Sain voimakkaan kehotuksen laittaa käsikseni Maailman laita kisaan.

Olen kuullut kisasta aiemminkin ja sivuutin sen aika nopeasti, koska työskentelyni on hidasta, siinä kilpailtaisiin myös jo-julkaisseiden kirjailijoiden kanssa ja kisa-aikataulut eivät oikeastaan motivoi minua. Ajattelin myös, ettei spefikäsistäni kannata tarjota tuonne, eihän se istu kisan kuvaukseen jne. No, nyt niin moni taho on sanonut päinvastaista, että taidan olla sittenkin osallistumassa.

Mitenhän usein tulee vähäteltyä omaa tekemistä ihan turhaan? Mietin usein omista tarinoistani, että ne ovat "vain lanua" tai "vain spefiä". Mistä se vain-sana tulee? En minä arvota julkaistua spefiä tai lanua yhtään huonommaksi kuin realistista proosaa tai runoutta. Miksi siis aliarvostan omaani?

Kannustus sai minut unohtamaan epäilykseni. Olenkin työstänyt viime päivät synopsista ja hahmokuvauksia, sillä kisaan osallistutaan niillä ja 50 sivun tekstinäytteellä. Tekstinäytteen editoinnille ei pahemmin jää aikaa, kun viimeinen osallistumispäivä on jo 1.4. mutta käsiksen alkupuoli on paremmalla mallilla kuin loppu, joten se saa kelvata.

Synopsiksen tekeminen on osoittautunut haasteelliseksi. Kun juonen purkaa osiinsa, häivyttää liiat yksityiskohdat ja kuvaa vain suuret linjat, muuttuu se kertakaikkisen typerän kuuloiseksi. On tiedettävä mitä on pakko kertoa, jotta juonessa on järkeä ja se koskettaa, ja mitä voi jättää kertomatta. Sivujuonia ja hahmoja on ollut pakko jättää pois. Yksityiskohtia pitää mainita säästellen, vain vaikuttavimmat tapahtumat voi kertoa yksityiskohtaisemmin. Synopsiksen tulisi olla napakka, sellainen sivun mittainen.

Toisaalta synopsiksen pohjalta näkee hyvin, mitä lopullisesta käsiksestä voisi leikata. Tiedän että keskivaiheessa on tyhjäkäyntiä ja tämä on ollut hyvin hyödyllistä sen tunnistamisessa. Toinen hyöty on se, että kirjoittamalla tulkintani, pääsen miettimään välittyykö haluamani tunnelma oikeasti kirjoittamistani kohtauksista. Huomasin esimerkiksi, että eräässä luvussa on huomattavasti leppoisampi tunnelma kuin synopsis antaa ymmärtää. Siinä on siis editoinnin paikka.

Ehkä tärkeintä synopsiksen kirjoittamisessa on se, että sen tulisi koskettaa lukijaansa. Synopsis on asiatekstiä, ei proosaa. Turhan kikkailun voi unohtaa heti alkuunsa. Silti sen pitäisi näyttää lukijalleen idean tuoreus, tarinan jännite ja konflikti ja hahmojen mielenkiintoisuus. Siinäpä haastetta kerrakseen!

Olen vapaalla vielä pari päivää. Ehdin viimeistellä synopsiksen ja tehdä sivuille vielä editointia. Onneksi kyseessä on vain yksi kilpailu. Jatkoon päässeille ilmoitetaan jo kesäkuussa, joten tämä ei edes haittaa editointi- ja rundisuunnitelmiani.

4 kommenttia:

  1. Kiva kuulla, että sinäkin osallistut. Onnea kisaan!

    Itsekin tuskailen tuon synopsiksen kirjoittamisen kanssa. Se on osoittautunut haasteelliseksi urakaksi, mutta onneksi tässä on vielä pääsiäisen pyhät aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnea kisaan myös sinne! :)

      En ole saanut synopsista vieläkään kasaan, vaikka sain palautetta ja hyviä neuvojakin. Minulla on niin outo tarina, että se kuulostaa typerältä synopsismuodossa... O.o'

      Poista
  2. Onnea kisaan! Ja eihän kisakutsussa genreä määritelty, joten totta kai kannattaa osallistua, jos yhtään haluaa osallistua. :) Tekstisi voi olla spefiä, mutta se ei voi olla "vain" spefiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Paketti lähti tänään matkaan, toivotaan parasta. :)

      Poista