sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Stephen King - Eksyneiden jumala

Kuten jo mainitsinkin, luin myös Eksyneiden jumalan viime viikonloppuna. Kirjaa oli suositeltu minulle ja odotin sen lukemista innolla, etenkin kun Christine ei osunut lukumakuuni. Kävikin niin, että lukaisin tämän yhdeltä istumalta.

Stephen King, 1999, Tammi, oma ostos

Yhdeksänvuotias Trisha lähtee äitinsä ja veljensä kanssa patikkaretkelle Mainen metsiin. Trishan vanhempien ero on ajanut äidin ja veljen jatkuvalle törmäyskurssille, eivätkä he huomaa riitelyltään, kun Trisha poikkeaa polulta. Ei mene aikaakaan, kun Trisha huomaa olevansa eksyksissä ja aivan yksin metsän armoilla.

Trisha suuntaa urheasti kohti virtaavaa vettä (ja poispäin etsijöistä), sillä hän on kuullut, että se on varma tapa löytää taas sivistyksen pariin. Tytön ainoa lohtu on korvalappustereioiden radio, josta hän voi kuunnella Red Soxien pelejä ja idolinsa Tom Gordonin pelaamista. Mutta hänen eväänsä hupenevat ja metsässä vaanii Eksyneiden jumala, joka vain odottaa oikeaa hetkeä kohdatakseen Trishan.

Eksyneiden jumala ei ole Kingille tyypillistä yliluonnollista kauhua, vaan pikemminkin selviytymistarina, joka tutkii hädänalaisen ihmisen psykologiaa. Siinä mielessä se on sukua Kingin aikaisemmalle romaanille Julma Leikki, jossa sänkyyn kahlittu nainen etsii pakotietä. Kirjan hahmokaarti on rajattu, eikä siinä ole sivujuonia. Eksyneiden jumalaa voisikin luonnehtia myös pienoisromaaniksi, vaikka suomennos on painettu sen verran suurella fontilla, että sivuja tulee liki kolmisensataa.

"Minä tulen sen metsän olennon luota", mustakaapu sanoi surisevalla epäinhimillisellä äänellä. Trishasta hän kuulosti siltä radion mieheltä joka käski lopettaa tupakoinnin, siltä joka oli menettänyt äänihuulensa syöpäleikkauksessa ja joutui puhuessaan pitämään kurkullaan jonkinlaista vekotinta. "Minä tulen Eksyneiden jumalan luota. Se on katsellut sinua. Se on odottanut sinua. Se on sinun ihmeesi ja sinä olet sen ihme."

"Mene pois!" Trisha yritti huutaa nämä sanat, mutta suusta tuli vain pihinää.

"Maailma on paikka jossa pahimmat odotukset käyvät , ja valitettavasti kaikki mitä sinä aavistat on totta", suriseva ampiaisääni sanoi. Sen kynnet raapivat hitaasti päätä toiselta sivulta, uusivat hyönteisihoa ja paljastivat sen alta kiiltävää luuta. "Maailman iho on kudottu pistiäisistä, kuten olet nyt itsekin saanut huomata. Sen alla on pelkkää luuta ja meidän yhteinen jumalamme. Eikö kuulostakin uskottavalta?"

Trisha oli kauhuissaan ja itki. Hän käänsi silmänsä pois, katsoi taas puroa. Hän huomasi, että kun ei katsonut hirvittävää ampiaispappia, hän pystyi liikuttamaan jäseniään. Hän nosti kädet poskille, pyyhki kyyneleensä pois ja nosti uudestaan katseensa. "Minä en usko sinua! En..."

Eksyneiden jumala tempaisi minut mukaansa. Koska tarinaa kerrotaan pääasiassa Trishan näkökulmasta, ei lukijallekaan suoda hengähdystaukoa tytön hädästä. Tiedän miltä tuntuu kävellä pimeässä metsässä, jota ei tunne hyvin, joten tämäntyyppinen jännitys pitelee minua lukijana hyvin pihdeissään. Trishan suurimmat koetukset ovat ruuan ja veden löytäminen, suon ylittäminen, hänen harhaisen mielensä aiheuttamat aistiharhat ja pelon ääni, joka puhuu hänelle Eksyneiden jumalasta.

King asettuu luontevasti Trishan nahkoihin. Tarina sijoittuu 90-luvulle, joten siinä on mukava nostalginen fiilis. En tunne baseballia lajina kauhean hyvin, mutta King kertoo siitä olennaisen, jotta Trishan innostus lajiin ja hänen idoliinsa Tom Gordoniin käy järkeen. Trisha alkaa myöhemmin myös nähdä Gordonin metsässä hänen kanssaan, jotta on edes joku jolle puhua.

Eksyneiden jumalan läsnäolo tarinassa on aika minimalistinen. Trisha alkaa uskoa sen olemassaoloon sisäisen äänensä kommentoidessa kynnenjälkiä puussa tai eläimen raatoa metsässä. Hirviötarina Eksyneiden jumala ei kuitenkaan ole. Tarinan lopun kohtaamisen tytön ja hirviön välillä voi tulkita myös realisesti, jolloin Eksyneiden jumala on vain Trishan pelon ilmentymä. Minä tosin suosin toisenlaista tulkitsemistapaa - siitä tulee auttamatta Mustan Tornin laaja universumi mieleen.

Kirja ei siis ole varsinaisesti pelottava, vaikka jännitystä ei tästä puutu. On aina kiinnostava lukea tarinoita, joissa luonnosta vieraantunut nykyihminen kohtaa metsän. Eksyneiden jumala on tyylikkään vähäeleinen ja nopealukuinen kirja, jota suosittelen nuorille lukijoille ja Kingiin tutustuville.

3 kommenttia:

  1. Englanninopettajani suositteli tätä kirjaa luokalle. Minulla on itsellä vähän huonoja kokemuksia Kingin kirjoista, mutta bloggauksesi perusteella voisin antaa tälle mahdollisuuden. Selviytymistarina kiinnostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kyllä hyvin epätyypillinen King. Ei ole korkeaa ruumislukua tai voimakkaasti läsnäolevaa antagonistia. Tämä on kyllä sen verran nopealukuinen, ettei kokeilu syö aikaakaan niin paljon kuin Kingin kirjat yleensä. :)

      Poista
  2. Minä tykkäsin tästä. Baseball-osuuksista en välittänyt, kun en siitä ymmärrä mitään, mutta ilman niitä kirjassa olisi tapahtunut tietysti vähemmän. Tämä tosiaan on epätyypillinen Kingin kirja, ei kovin pelottava ja ehkä vähiten yliluonnollinen.

    VastaaPoista