sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Palautteen jälkeen

Sain tällä viikolla suurimman osan TH:n palautteista. Tuntuu etten ole tehnyt sen jälkeen juuri muuta kuin pyöritelyt ja purkanut palautteita. Kokonaiskuva jatkaa tarkentumistaan.

Samalla päässäni kummittelee yhä ajatus siitä, kuinka kirjoittajana onnistuminen vaatii tasokkaan raakaversion, sellaisen johon ei tarvitse tehdä suuria muokkauksia palautteenkaan jälkeen.

Tiedän että tuo mielikuva on täysin väärä. Moni kirjailija kirjoittaa ties miten monta versiota tarinasta ennen kuin löytää sille parhaan mahdollisen muodon. Tiedän että jokainen kaipaa ulkopuolista palautetta ja mielipiteitä, ellei koelukijoilta niin viimeistään kustannustoimittajalta. Silti päässäni elää sellainen "kerrasta oikein" mentaliteetti. Se on vahingollista. Sen kautta tulee helposti asetettua itselle mahdottomia tavoitteita, jotka tappavat ilon kirjoittamisprosessista.

Eeva-Liisa Manner - Luulin että kuistille oli heitetty kirje

Olen alkanut hahmotella editointisuunnitelmaa päässäni. Käsis vaatii muutoksia, ei nyt ehkä mitään valtavia linjanmuutoksia, mutta muutoksia silti. Ja olen niistä innoissani!

Tiedän nyt millaisia odotuksia lukijoilla on ja mitkä niistä toteutuvat ja mitkä eivät. Osa odotuksista tarvitsee purkaa, osa taas palkita. Kässärin fantasiaosuus on nyt painottunut keskivaiheelle, se tulisi levittää alkuun ja loppuun. Loppuun tarvitsee rakentaa toimivampi kliimaksi. Osaa käsiksen keskeisistä suhteista tarvitsee selkiyttää. Mytologiaa avata enemmän.

Kaikenkaikkiaan kaikki käsiksen tarvittavat osat ovat jo olemassa ja paikallaan. Kuva on vain liian sumuinen. Sitä pitää vain tarkentaa. Tarkentaminen on loppupeleissä todella helppoa. Tai niin uskon.

Ehkä suurin oivallus tämän kaiken keskellä on se, että uskon kyllä kirjoittavani hyvän käsiksen. En vain tiedä saanko sitä koskaan myytyä kustantamoon. Käsis on omaääninen ja erilainen. Se ei vaan välttämättä ole myyvä.

Kaiken muun voi korjata, mutta jos koko käsiksen näkökulma on liian outo, liian marginaalissa, se jää myymättä. Se on ehkä pelottavin ajatus tähän mennessä. Taidan murehtia sitä myöhemmin.

4 kommenttia:

  1. Paljon tsemppiä editointiin! Tunnistan tuon "heti pitäisi olla valmista", siis siinä mielessä, ettei juuri tarvitsisi tehdä korjauksia. Mutta samalla yritän istuttaa sellaista ajatusta päähäni, että ehkä joskus siinäkin pisteessä ollaan - sitten vaikka 30 vuoden päästä :D Ja toki sekin on varmaan tarinakohtaista, kuinka ns. valmiin raakaversion saa kirjoitettua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ehkä kaipaa niinkään valmista kuin rakenteeltaan eheää. Lähden turhan usein rakentamaan liian monimutkaisia ideoita, kun yksinkertaisemmillakin pärjäisi ja sitten korjailen näitä jälkikäteen. Se on raskaampaa kuin rivieditointi. ;)

      Mutta parempaan päin mennään koko ajan! :D

      Poista
  2. Hei!

    Tämä nyt ei suoraan tähän liirty, mutta menköön! ,Olen itse päässyt vasta viime aikoina runoihin ja nyt etsin juuri erilaisia kokoelmia luettavaksi. Sinulla taitaa olla vähän enemmän lukukokemusta, nii löytyisikö suosituksia? :)

    Oma maku on sellaisissa "helpommissa" runoissa - toisin sanoen ne joissa joka virke tuntuu alottavan uuden tarinan ja jotka ovat kuin pahemman luokan sanaristikoita, ei pahemmin uppoa. Alottelevana lukijana, ja runojen kirjoittajana olisi silti kiva saada mahdollisimman laaja skaala eri tyylisiä kokoelmia luettavaksi jotta näkee mitä on tehty ja miten voi tehdä. Varsinkin tarinan kertovat kokoelmat kiinnostaisivat, jos sellaisia on? Itse olen törmännyt vain Vuosisadan rakkaustarinaan. Mutta kaikki hyvä ja erilaiset kiinnostavat! :) Olisiko jotain suosittelemisen arvoisia?

    Voi jatkaa vaikka spostin kautta, vm.nevalainen at hotmail.com. Kiitos jo jos pystytu ja jaksat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei haittaa lainkaan. Laitan sinulle sähköpostiin suosituksia. :)

      Poista