maanantai 15. helmikuuta 2016

Palautepilvessä

Elelen tällä hetkellä palautepilvessä. Olen saanut pari kokopalautetta, kasan osapalautetta ja lisää varmaan tiputtelee pikkuhiljaa. Kuten tavallista, esilukijat kiinnittävät huomiota vähän eri asioihin kuin ennakkoon luulee. Joku kommentoi tietenkin aina sitä juttua, mitä on itsekin pohdiskellut. Jonkun toisen panos on tarkkaa oikolukua, joka pui tekstin puutteita rivitasolla.

Palautteen luonteeseen kuuluu aina tietty ristiriitaisuus. Kun hyvin erilaiset ihmiset lukevat samaa tekstiä, kiinnittävät he eri asioihin huomiota. Kirjoittajan haaste on arvottaa palautteita ja päättää mitä kuuntelee ja miltä osin. Tässä pitäisi ymmärtää, että eri tarinoille on eri ideaalilukijoita. Joku ei pidä kirjoitustyylistä tai genrestä, joku on ehkä sellaisessa mielentilassa ettei koelukeminen juuri nyt onnistu jne. Eikä positiivisen palautteen arvottaminen negatiivisen edelle ristiriitatilanteessa ole itsestäänselvää.

Tavallaan palautteisiin liittyy aina kuolema. Se on hiljainen tapahtuma, kun kirjoittajan aiempi käsitys tarinasta murenee. Kun alkuun tarinasta on vain yksi kuva, tulee sen tilalle useita päällekkäisiä kuvia. Heijasteet tuntuvat omituisilta ja osin häiritseviltäkin. Lopulta ne sulautuvat yhdeksi kuvaksi, jossa on jotain samaa kuin omassa, mutta myös jotain muilta lukijoilta. Kuvan muodostumiseen menee aikaa, joten siinäkin mielessä on hyvä, etteivät kaikki palautteet tule kerralla.

Pääasiassa oloni on aika varma juuri nyt. Siedän eriäviä mielipiteitä yllättävän hyvin, jopa sitä että lukijat tekevät aika hurjia johtopäätöksiä katkelman perusteella. Olen aika sinut oman visioni kanssa ja yksittäiset huomiot ja kommentit eivät horjuuta tätä uskoa.

Viitalaisilla oli tarkoitus luetuttaa vain osa tekstistä (emme ehdi käsitellä kaikkea kevään tapaamisissa), mutta ilmeisesti teksti veti sen verran hyvin, että kaikki paikallaolijat halusivat kuitenkin lukea sen loppuun, puutteista huolimatta. Nimensä sai laittaa listaan tai olla laittamatta ja odotin vain muutamaa nimeä, joten lukijoiden määrä yllätti. Lähetin sitten käsiksen kaikille.

Luulen että alan editoimaan vasta huhtikuussa. Palautteen sulattelu vie oman aikansa. Muutoksia on mukavampi tehdä, kun mielessä on varmuus omasta tekemisestä. On todella huojentavaa, kun saa olla kirjoittamatta - ihan luvan kanssa.

4 kommenttia:

  1. Hienoa että sait noin paljon lukijoita ja hyvää palautetta :)
    Toivottavasti palautepilvessä loikoilemisen kantava tunne kestää pitkään. Kirjoittaminen kun sattuu olemaan sellainen harrastus että enemmän (ainakin siltä tuntuu) ryvetään pohjamudissa, joten näitä hyviä hetkiä tarvitaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä onko palautepilvessä olo välttämättä leijumista. Se on enemmänkin sumussa harhailua! Mutta ei tämäkään sen hullumpaa ole. :)

      Poista
  2. Tuo kuolema oli hyvä huomio. Itse ainakin tunnistan juurikin tuon tunteen, jota kuvasit. Itselle välillä käy niinkin, etten aina uskalla luottaa enää siihen omaan visioon vaan ensimmäisellä kerralla oletan, että palautteen antajat ovat oikeassa tai tietävätkin kaiken paremmin. Se palautteen "siivilöinti" olisi kuitenkin tärkeää ja sitä olen itse joutunut välillä harjoittelemaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siivilöintikyky kehittyy ajan myötä ja riippuu kirjoittajaitsetunnostakin. Tunnen oman ydinjuttuni jo niin hyvin, että tunnistan sitä vastaan sotivat ehdotukset. Useinhan palaute on hyvä tunnistamaan ongelmia, mutta ei ratkomaan niitä. ;)

      Poista