tiistai 26. tammikuuta 2016

Virtaa

Olen taas ollut blogipaitsiossa, pahoittelut siitä. Kässärin valmistumista näyttää seuraavan aina jonkinasteinen kässärin jälkeinen masennuskausi, johon kuuluuvat tyypilliset itse-epäilykset (kaikki vihaavat tätä ja tämä ON paskaa!) ja lamaantuminen. Koin samanlaista LP:n kanssa ja näköjään nyt TH:n kanssa.

Kässäri tuntuu yhtenä päivänä täydellisen yhdentekevältä ja toisena syyltä nousta sängynpohjalta.

Ravistelin itseäni irti lueskelemalla vanhoja tarinoitani ja tein mielenkiintoisen huomion. Olin joskus paljon uskaliaampi. Fikkausaikana ei ollut aihetta, jota en olisi uskaltanut kokeilla. Sittemmin tunnen menneen tietyssä mielessä takapakkia. Olen jotenkin ajatunut yhdelle linjalle ja se on angsti.

TH on hyvin angstinen käsis. Siitä irtipäästäminen on tuntunut hyvin huojentavalta. Muistelen kaiholla aikaa, kun kirjoitin onnellisempia tarinoita. Sellaisia joiden loppuessa oli itselläkin kiva mieli. No, suurin osa taisi olla jotain romanttisia viritelmiä, mutta olihan siellä kasvutarinoita ja paljon muutakin.

Minnehän nuo kaikki tarinat katosivat? Surkastuiko mielikuvitukseni siinä vaiheessa, kun lähdin kirjoittamaan soppari mielessä?

Muistan etäisesti tajunneeni, että tietyntyyppistä tavaraa ei pahemmin kustanneta, vaikkapa nyt täysfantasia. Luin paljon kotimaisia kirjoja ja pohdin niiden melankolista sielunmaisemaa, joka oli jo valmiina monessa tekstissäni. Sitten keskityin siihen minkä osaan ja tiedän parhaiten. Taisin rajata siinä samalla joitain aihepiirejä ja kokeiluja kokonaan pois, spefin istuttaminen nykypäivään uskottavasti kun on haastavaa.

Juuri nyt kaipaisin kevyempää tarinaa, ei vaan tunnu olevan mitää pointtia aloittaa sellaista ilman jotain päämäärää. Novaa ei ole julkistettu vuodelle 2016 ja alan pohtia julkistetaanko lainkaan. Novellikisoja en ole pahemmin nähnyt muuallakaan, Ursulakin on tauolla. Vierastan ajatusta pöytälaatikkoon kirjoittamisesta, miksiköhän?

Välivaiheet ovat hankalia. En jotenkin halua aloittaa mitään kauhean aikaavievää, koska TH kaipaa kumminkin työtä, kun saan palautteet. Eikä se todellakaan ole mikään itsestäänselvyys, että TH kelpaisi kustantamolle heti alkuunsa. Sen veivaaminen voi viedä vuosia. Se ei välttämättä päädy mihinkään!

Eli siis aika tyypillinen epävarman kirjoittajan kuvio. Pitäisi osata sietää tätä epävarmuutta paremmin. En tiedä opinko siihen.

Olen puhellut urbaaninovellista nyt puolisen vuotta. Ensin siitä piti tulla kisanovelli. No en ehtinyt kisaan. Sitten olin tekemässä siitä käsistä. Sitten päätin taas kokeilla sitä novellina, kunnes keksin, ettei tarina vaan virtaa siihen suuntaan. Laajensin sitä liikaa.

Taidan siis kokeilla urbaaninovellia sellaisena väliprojektina, jonka parissa voi nautiskella. En ole vakuuttunut tämän julkaisupotentiaalista, se on sen verran höpsö. Toisaalta muistelen aikaa, kun kirjoitin tarinoita aivan järkyttävää vauhtia ja nautin joka sekuntista. Kaipaan sitä tunnetta.

Summa summarum, angstaan angstaavasta käsiksestäni ja pakenen ongelmiani vähemmän angstiin välikäsikseen. :)

3 kommenttia:

  1. Kirjoita spefiä Usvaan. Sinne saa aina tarjota. Muut julkaisumahdollisuudet ovat tietysti aika harvassa.
    Nova on kyllä tietääkseni luvassa tänäkin vuonna, minä en enää lupautunut esiraatiin :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainiin. Sunnuntai-ilta.
      "Ok, vähän esilukua. Muutama sivu.
      ...
      Hups, sivu 67. Kyllähän tää vetää."

      Poista
    2. Aivan, Usva. Olin unohtanut sen ihan kokonaan, kiitti vinkistä!

      Mukava kuulla, että käsis on napannut mukaansa. :D

      Poista