tiistai 29. joulukuuta 2015

Editointisekoamispostaus #375

Onpas nyt jotenkin hankala valaa itseensä positiivisuutta. Viimeiset kolme kuukautta ovat olleet aikamoista ylitöiden, stressin ja unettomuuden huumaa. Olen takonut samalla uskollisesti kässäriä, nanoa ja runoja, käynyt Viidassa ja matkallakin.

En vaan ole aikataulussa (kukaan ei yllättynyt). *O*

Jumitan TH:n editoinnissa sivuilla 80-100 (/185). Olen saanut alun ihan hyvään kuosiin ja edistynyt keskivaiheenkin kanssa. Sivut 80-100 vaan ovat yksi tarinallinen musta aukko, johon kärsivällisyyteni ja mielenterveyteni vajoaa! En pääse niistä eteenpäin. :(

Editoinnin ohella olen fiilistellyt sarjismuotoisia Helkavirsiä ♥ 

Vikana on varmaankin se, että tarinassa on iso käänne 80 kohdalla, jonka jälkeen olen kirjoittanut pari lukua filleriä ja nyt nuo filleriluvut tuntuvat kertakaikkisen huonoilta ja typeriltä. Isosta käänteestä ei voi (mielestäni) hypätä suoraan eteenpäin, vaan lukijalle pitäisi antaa suvaintokohta, mutta tarina tuntuu auttamatta venytetyltä. 

Olen miettinyt näiden lukujen leikkaamista. Ongelmana vaan on se, että fillerillä on domino-efekti, joka edistää juonta. Sillä on siis pointti!

Luulen että turhautuminen johtuu osittain siitä, että kässärissä on liian vähän hahmoja. Yksi helmasyntini on kirjoittaa hyvin niukalla hahmogallerialla. Se vaikeuttaa konfliktien keksimistä ja juonen kuljetusta. Etenkin kun kässärissä eletään vahvasti näkökulmahahmon kautta ja sivuilla on vähemmän toimintaa kuin dialogia ja ajattelua.

Huvittavaa sinänsä, minulla oli vielä viitisen vuotta sitten aivan päinvastainen ongelma. Ja kaikissa novelleissani on taas liikaa hahmoja ja uusissa kässäreissä myös liian vähän. Aivoni ovat jotenkin nurinkurin! XD

Kässärin alku-ja loppupäässä teksti tuntuu ilmavammalta, tässä keskivaiheella se tuntuu tervalta. Editointi on kyisen pellon kyntämistä. Teksti tuntuu niin ontuvalta, että harkitsen jopa sen heivaamista ja kokonaan uuden kirjoittamista (enkä jaksaisi tehdä sitä...). O.O'

Nämä on kuitenkin aika isoja päätöksiä. Leikkaamisessa on aina se vaara, että kadotan jotain olennaista juonesta, eikä se virtaa enää loogisesti.

Näkkien ajattelu tekee minut myös onnelliseksi. XD

Onneksi loppu on helpompi editoida. Teksti on rytmillisesti ja tarinallisesti jotenkin nopeampitempoista ja miellyttävämpi lukea. En usko, että sinne tarvitaan näin valtavia muutoksia. 

Muuten minulla on ihan hyvä fiilis editoinnista. Tuntuu että saan asioita aikaan ja olen saanut muut suuret muutokset tehtyä ongelmitta. Olen alkanut taas uskoa tähän, yhdessä vaiheessa yhden hahmon luonne oli hakusessa ja nyt taas sain siitä otteen. 

Vuoden loppuun aikatauluni ei nyt kyllä pidä. Kirottu elämä - aina kirjoittamisen tiellä!!!

(Vapaa-aikaanihan en ole käyttänyt ääliömäisesti esimerkiksi animemaratooneihin, jotta voisin katsoa uudelleen Hellsingiä, Berserkiä, Claymorea, GTO:ta, Utenaa jne. Eeeeehei!) O.o

Suosta ylös tammikuun loppuun mennessä? Tarvitsen personal trainerin, joka kahlitsee minut tietokonetuoliin editoimaan!

6 kommenttia:

  1. Jos saan udella, niin montako hahmoa tarinassa on?
    Luen juuri Sarah Watersin vieras kartanossa ja sitä lukiessa olen välillä miettinyt kuinka vähän hahmoja siinä on mutta miten se silti toimii.
    Päähenkilö on 40v lääkärimies. Muita on 3 hengen perhe ja niiden 2 palvelijaa. Sitten on superpienessä osassa muita ihmisiä ihan vain sen takia ettei tää tarina tapahdu tyhjiössä. Mutta periaatteessa juttu pyörii näiden kuuden ihmisen voimilla.
    Vanha kartano jossa suurin osa tapahtumista tapahtuu, on myös yksi hahmo. Ilman sitä ei olisi koko tarinaa. Pitkiä pätkiä tässä kirjassa kuitenkin mennään siten, että paikalla on vain lääkäri sekä 1-2 perheen jäsentä.

    Tervalta tuntuva teksti on kauheaa. Varsinkin jos ei osaa määritellä mikä siinä tökkii, tietää vain että ei näin.
    Tsemppiä editointiin, toivottavasti onnistut kipuamaan puolenvälin yli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on hahmoja oikeasti niukasti. Pitkin tarinaa heitä on toki useampia, mutta pääasiassa heitä on pääasiassa 2 (joskus 3) kerrallaan paikalla. Hahmot ovat juonen puolesta eristyksissä, joten se hiukan lohduttaa, mutta tämä on toistuva juttu minulla, joten sitä ehkä pitäisi tarkkailla ja miettiä enemmän.

      Toisaalta olen kyllä lukenut kirjoja, joissa on aika vähän hahmoja. Joskus se toimii.

      Miljöö on hahmo tässäkin. Pidän elottaminen elollistamisesta ehkä hiukan liikaakin. XD

      Minulla kävi tuuri, sillä pääsin eilen blokista taas eteenpäin. Poistin huonon ja ryhdyin kirjoittamaan uutta, ei siinä muu auttanut!

      Poista
  2. Ei liity suoraan asiaan mutta. Mä voisin joskus ensisilmäillä jotakin tekstiäsi. Pidän näistä bloggauksista niin paljon, että olen hirveän utelias näkemään, miten kirjoitat kaunoa :) Jos on tarvetta, laita s-postia.

    Muuten, meillä on ilmainen tv-kanava, joka näyttää animea ympäri vuorokauden. Ilmainen. Tv-kanava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia tarjouksesta! Pitääkin tarttua siihen kun (jos) tämä kapinoiva kässäri valmistuu. Taidan mennä kaunospektrillä hitusen enemmän sinne lyyrisen puolelle, mutta toivon etten ihan puuduttavissa määrin. ;)

      Ihanaa! En enää onneksi ole samanlainen animen suurkuluttaja kuin nuorempana, mutta joitain suosikkeja jaksan katsoa uudestaan ja uudestaan. Tuollainen TV-kanava voisi kyllä olla vaarallinen kirjoittamishalukkuudelle. :)

      Poista
  3. Hei täällä toinen joka ei missään nimessä käyttänyt vapaa-aikaansa minkäänlaisiin sarjamaratoneihin. ;)

    Vakavasti puhuen, ylityö, stressi ja unettomuus kuulostavat kamalalta. Itse olen tällä hetkellä unelmatyössäni, mutta työnhaun stressi ja kaikki muu stressi söivät tehokkaasti puolet viime vuodesta ja kirjoittaminen ei tuntunut luonnistuvan sitten laisinkaan. Ulkoiset seikat eivät ole yhdentekeviä kirjoittaessa.

    Hienoa, että blokkisi aukeni!

    Eihän joissain kirjoissa ole hahmoja kuin aivan olemattomasti. Minusta kaksi on jo aika paljon! On se ainakin enemmän kuin yksi. (Mikä viisaus tämäkin oli olevinaan. o.O)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä laiskottelu on ihan luontevaa? Tarvitsee ne aivotkin välillä paussia (ja virikkeitä, mmmmm, ihania miesvirikkeitä O.O')

      Hassua miten ulkoiset seikat tosiaan voivat muuttua näin radikaalisti. Olin superchill vielä viime kesänä ennen vastuualueen muutosta töissä.

      Taidan kuunnella viisaita koelukijoitani ennen kuin päätän onko hahmoja liikaa vai liian vähän! :)

      Poista