tiistai 29. joulukuuta 2015

Editointisekoamispostaus #375

Onpas nyt jotenkin hankala valaa itseensä positiivisuutta. Viimeiset kolme kuukautta ovat olleet aikamoista ylitöiden, stressin ja unettomuuden huumaa. Olen takonut samalla uskollisesti kässäriä, nanoa ja runoja, käynyt Viidassa ja matkallakin.

En vaan ole aikataulussa (kukaan ei yllättynyt). *O*

Jumitan TH:n editoinnissa sivuilla 80-100 (/185). Olen saanut alun ihan hyvään kuosiin ja edistynyt keskivaiheenkin kanssa. Sivut 80-100 vaan ovat yksi tarinallinen musta aukko, johon kärsivällisyyteni ja mielenterveyteni vajoaa! En pääse niistä eteenpäin. :(

Editoinnin ohella olen fiilistellyt sarjismuotoisia Helkavirsiä ♥ 

Vikana on varmaankin se, että tarinassa on iso käänne 80 kohdalla, jonka jälkeen olen kirjoittanut pari lukua filleriä ja nyt nuo filleriluvut tuntuvat kertakaikkisen huonoilta ja typeriltä. Isosta käänteestä ei voi (mielestäni) hypätä suoraan eteenpäin, vaan lukijalle pitäisi antaa suvaintokohta, mutta tarina tuntuu auttamatta venytetyltä. 

Olen miettinyt näiden lukujen leikkaamista. Ongelmana vaan on se, että fillerillä on domino-efekti, joka edistää juonta. Sillä on siis pointti!

Luulen että turhautuminen johtuu osittain siitä, että kässärissä on liian vähän hahmoja. Yksi helmasyntini on kirjoittaa hyvin niukalla hahmogallerialla. Se vaikeuttaa konfliktien keksimistä ja juonen kuljetusta. Etenkin kun kässärissä eletään vahvasti näkökulmahahmon kautta ja sivuilla on vähemmän toimintaa kuin dialogia ja ajattelua.

Huvittavaa sinänsä, minulla oli vielä viitisen vuotta sitten aivan päinvastainen ongelma. Ja kaikissa novelleissani on taas liikaa hahmoja ja uusissa kässäreissä myös liian vähän. Aivoni ovat jotenkin nurinkurin! XD

Kässärin alku-ja loppupäässä teksti tuntuu ilmavammalta, tässä keskivaiheella se tuntuu tervalta. Editointi on kyisen pellon kyntämistä. Teksti tuntuu niin ontuvalta, että harkitsen jopa sen heivaamista ja kokonaan uuden kirjoittamista (enkä jaksaisi tehdä sitä...). O.O'

Nämä on kuitenkin aika isoja päätöksiä. Leikkaamisessa on aina se vaara, että kadotan jotain olennaista juonesta, eikä se virtaa enää loogisesti.

Näkkien ajattelu tekee minut myös onnelliseksi. XD

Onneksi loppu on helpompi editoida. Teksti on rytmillisesti ja tarinallisesti jotenkin nopeampitempoista ja miellyttävämpi lukea. En usko, että sinne tarvitaan näin valtavia muutoksia. 

Muuten minulla on ihan hyvä fiilis editoinnista. Tuntuu että saan asioita aikaan ja olen saanut muut suuret muutokset tehtyä ongelmitta. Olen alkanut taas uskoa tähän, yhdessä vaiheessa yhden hahmon luonne oli hakusessa ja nyt taas sain siitä otteen. 

Vuoden loppuun aikatauluni ei nyt kyllä pidä. Kirottu elämä - aina kirjoittamisen tiellä!!!

(Vapaa-aikaanihan en ole käyttänyt ääliömäisesti esimerkiksi animemaratooneihin, jotta voisin katsoa uudelleen Hellsingiä, Berserkiä, Claymorea, GTO:ta, Utenaa jne. Eeeeehei!) O.o

Suosta ylös tammikuun loppuun mennessä? Tarvitsen personal trainerin, joka kahlitsee minut tietokonetuoliin editoimaan!

tiistai 15. joulukuuta 2015

Twitterin vaarat

En ole aloittanut editointia. Tai siis editoin kyllä, mutta en kässäriä vaan urbaaninovellia. Koska jostain syystä en nyt jaksa teinejäni ja tämä täysin hyllylle jäänyt novelli luistaa nyt erinomaisesti.

Tärkeämpää kai, että teen jotain hyödyllistä? En ole oikein lanutuulella tällä hetkellä. Plus, olen pyöritellyt TH:ta yli vuoden päivät aika yhtäjaksoisesti. Pari päivää tuskin tuhoaa minua tai käsistä (joo, elän valheessa).

Asiaa ei oikein auta se, että eksyin YA-sankarin Twitteriin, jossa tämän koko luomakunnan ihanin, komein ja vahvin nuorukainen kertoo mitä todella ajattelee YA-romansseista ja niissä esiintyvistä klisheistä.

Oma kässärinihän ei ole mikään YA-romanssi - tai no, on siinä romanssi, mutta se ei ole pääasia, okei? Kässärissäni on JUONI. Upea, yllättyksellinen ja omaperäinen. Romanttiset kuviot ovat sen rinnalla pientä.

Ja käsishän on täysin klisheevapaa, tyttöjä voimauttava coming of age-tarina, joka on kirjallisesti kunnianhimoinen (ihan totaalisesti olen Finlandia Junior ehdokkaana, katsokaa vaan)!


(TH:ssa juodaan hirveästi kahvia, kuunnellaan musiikkia - onneksi uutta - ja kirjoittaviakin teinejä löytyy. Hups.)


(Pitää varmaan lukea kässäri vielä n-kertaa... O.o')


(Vielä ehtii kadottaa lyriikat helvettiin... mutta onko pakko deletoida runotkin? @.@)


(Totaalirepes XD XD ...Tämä ei tietenkään liittynyt kässäriini millään tavalla!)



(Miksei musiikkimaku muka ole hyvä yhteensopivuusindikaattori???)


(Pakko.Lopettaa.Lukeminen. O.O' O.O')


(Suuteleminen on rankkaa puuhaa!!)


(HAHAA! Poistin ylitsevuotavat ulkonäkökuvaukset jo viime keväänä - jostain syystä niitä on aina raakaversiossa - eikä kenenkään silmänväriä kuvata! VICTORY!!!)


(...kosahdin heti takaisin klisheepaskalistalle! XD)


(APUA!! TÄÄLTÄ ON PÄÄSTÄVÄ POIS!!!)


(Tiedänkö minä? Tietääkö lukija? Apua, saan kässäripsykoosin...)


(Ei ole käsikirjoitusta. Se oli vain unta. Pitkää, kamalaa unta. O.O)


(Päähenkilö katsoi hänen upeisiin, tummiin silmiinsä. Oi, hän oli upota tuohon katseeseen. Se nuoli hänet kauttaaltaan pitkin limaisin vedoin, sai ihokarvat pystyyn-

Hetkinen, rupesinko kirjoittamaan Hevoshoukutuksen jatko-osaa vai mitä? O.o')

[kirjoittajan mielenterveyden turvaamiseksi Twitter on toistaiseksi käyttökiellossa]

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Ateenassa muusien kanssa

Katosin taas hetkeksi blogimaailmasta, kun jätin Suomen pimeyden ja läksin viikoksi Ateenaan runo-, mytologia- ja filosofiakurssille. Oli muuten ihana viikko! Kreikan aurinko oli täydellinen lääke pahimpaan kaamosahdistukseen, joka minulla on ollut vuosikausiin. Lisäksi sain ajatukset irti kässäristä ja proosasta.

Aamuisin ja iltaisin opiskelimme Kreikan filosofiaa ja mytologiaa. Jälkimmäisen olen aina kokenut läheiseksi, vaikka en olekaan tainnut sitä suoraan käyttää fantasiateksteissäni (tuttuja elementtejä kyllä, esim. Kronoksen kaltainen lapsiaan hotkiva/murhaava isähahmo löytyy). Sen tunteminen myös avaa modernia ja klassista kirjallisuutta, joka vilisee viittauksia kreikkalaisiin myytteihin.

Päivisin teimme pitkiä kävelyretkiä museoihin, paikallisiin nähtävyyksiin, ostoksille jne. On aivan mahtavaa tuntea aurinko ihollaan, juoda vuoriteetä hunajalla ja syödä tuore, kostea mandariini. Meillä oli myös jonkin verran toistemme tekstien käsittelyä, kirjoitustehtäviä ja Kreikasta vaikutteita ottaneiden runojen lukemista. Jaoin muutaman mytologisen runon ja sain hirveästi palautetta. Runous on minulla yksi iso sokea piste, joten palaute on erityisen tärkeää.

Kirjoitin joitain runoja myös paikan päällä, mutta selvästi vähemmän kuin luulin etukäteen. Aikataulu oli aika tiukka, yhtenäkin iltana puimme tekstejä vielä kymmeneltä illalla. Onneksi porukka oli todella motivoitunut ja muutenkin aivan huippu. :)

Kotikatumme. Kreikkalainen talvi ei paljoa palella!

Sfinksi Arkeologisessa museossa.

Minotauros ja Theseus Arkelogisessa museossa.

Arkeologisen museon Jockey of Artemision.

Lysikrateen muistomerkki, joka pystytettiin säilyttämään hänen johtamansa 
kuoron voittamaa palkintoa (omaa palkintotornia odotellessa!)

Paikallisen gallerian ihania Minotauros-veistoksia (toin yhden kotiinkin).

Piraeuksen ranta.

Akropolis häämöttää kaukaisuudessa.

Herodes Atticuksen odeion

Pathenonin temppeli Athenalle.

Ateenassa oli hirveästi kulkukissoja, sääli kävi pikkuisia. 

Hydrat löytyivät jo kahvikupeistakin.

Bysantin museon koptilainen hautapatsas.  

Keskiviikkoisin on katutori, jossa myydään tuoreita hedelmiä, mausteita,
pähkinöitä jne. todella huokeaan hintaan.

Näkymä asuntolamme kattoterassilta.

Lykeionin gymnasion, jossa Aristoteles opetti.

Nyt palattuani on ollut hiukan sellainen olo, että astuin lämpimältä Olympos-vuorelta suoraan sinisävyiseen Manalaan. Koti-ikävä kyllä oli, niin kivaa kuin matkustaminen onkin. 

Ja minut valtasi mitä omituisin tunne kävellessäni Bysantin museossa. Hetken näin mielessäni mytologisen runokokoelman, runot maalauksina minua koskettaneista myyteistä ja tarinoista. Muistan miettineeni minne sijoitan Jormungandrin, La Loban, Daphnen ja Apollon, minne Kipu-tytön ja Ofelian. Ajatus oli niin visuaalinen, näin runokuvien sävyt ja valaistuksen, maalaukset, patsaat ja vanhat käyttöesineet viileässä ja hiljaisessa holvissa. Mikä lie muusa kävi kylässä... 

Nyt pitäisi palata kuitenkin kässärin äärelle. Edessä on hirveästi työtä ennen joulua. Loppukiri tälle versiolle. Kokonaisuus on melkein kasassa. Ehkä sain Kreikan auringosta jonkun puuttuvan palan ja en vain tiedä sitä vielä.