lauantai 3. lokakuuta 2015

Turun kirjamessut 2015

Kävin sitten piipahtamassa Turun kirjamessuilla ensimmäistä kertaa. Tapahtuma on Helsingin messuja pienempi, mutta se on oikeastaan ihan kiva, jotenkin intiimimpi. Messualueen käy läpi järkevässä ajassa, hälinää on hieman vähemmän ja sen seurauksena uupumus ei ole yhtä totaalinen. ;)

Yritin ottaa nämä messut hieman iisimmin, joten osallistuin vain muutamaan paneeliin. Niistä ensimmäisessä vajosin kuitenkin nopeasti vanhoihin tapoihin ja tein (liian) ekstensiiviset muistiinpanot. No, kenties ne kiinnostavat lukijoita. Kaksi muuta paneelia onnistuin vain kuuntelemaan.

Nuorisokirjailijoiden järjestämä kirjankansiäänestys :)

Tohtorikin oli päässyt paikalle!

Menin Auta minua luomaan! kirjailijan ja kustannustoimittajan suhteesta paneeliin. Siellä olivat puhumassa Tommi Kinnunen (kirjailija), Mikko Rouhiainen (WSOY, kustannustoimittaja), Niina Miettinen (kirjailija, kustannustoimittaja Otava) ja Veera Antsala (runoilija). Kuvia ei tullut otettua takarivistä.

Useinmiten kirjailijan ja kustannustoimittajan työpari syntyy, kun kustannustoimittaja löytää kirjailijan kässärin. Kustis on tällöin ensimmäinen henkilö, joka innostuu tekstistä. Toisinaan työkiireet pakottavat etsimään kässärille toisen kustiksen, tai kustannuspäällikkö ehdottaa työparia kustannustoimittajan kirjallisen maun tai kaksikon välisen kemian perusteella. 

Rouhianen kuvailee kustannustoimittamista ihmissuhdeammatiksi. On hyvin tapauskohtaista miten läheisiä kustiksesta ja kirjailijasta tulee. Osalla on puhdas työsuhde, joillain elinikäinen ystävyys. Onkin aika sattumankauppaa miten kirjailijan kirjallinen ura kehittyy: pysytäänkö samalla kustantajalla, vaihtuuko kustannustoimittaja. Jotkut kirjailijat eivät koskaan tapaa kustannustoimittajaansa kasvotusten. 

Miettinen korostaa nimenomaan etäisyyden merkitystä työsuhteen kehittymiselle. Kustannustoimittajan on hyvä tavata kirjailijaa kasvotusten, sillä tulkinta on helpompaa, painotukset selvempiä eikä tule väärinkäsityksiä. Paneelin kirjailijat ja kustannustoimittajat keskustelivat mielellään isoista muutoksista kasvotusten ja pienemmistä sähköpostitse. 

Nuorisokirjailijoiden lauantain esiintymisaikataulu.

Kinnunen piti sähköpostipalautteesta ennen tapaamista, sillä hänelle " jää aikaa käydä läpi surun vaiheet" ehdotettujen muutosten kanssa. Ensin tulee viha: "Miksei se tajua tätä?!". Sitten suru: "Eikö se oikeesti tajua mitään?". Sitten ehdottomuus: "Mitään en muuta!". Seuraavaksi vaihtokauppojen yrittäminen: "Jos muutan tän, voin unohtaa ton." Ja lopulta hyväksyminen, jonka myötä muutokset tehdään.

Kannustamista pidettiin kustannustoimittajan tehtävänä. Rouhiainen ei kuuleman osaa hehkuttaa, mutta sanoo kyllä ääneen, kun kirja on hyvä. Kuten Neljäntienristeyksen kanssa: "Vittu sä oot kirjottanu hyvän kirjan!" Samalla hän pitää kirjailijan ja kustannustoimittajan suhdetta luottamuksellisena. Kirjailijan on voitava kertoa hänelle sellaisiakin asioita, jotka eivät liity suoraan työhön, ja kustiksen on pysyttävä vaiti. 

Miettinen huomasi, että käsikirjoitukseen liittyy aivan loppumetreille asti paljon epävarmuutta. Kirjailija voi miettiä onko korjannut kässäriä oikein vai tuhonnut sen. Tämän vuoksi kustannustoimittajan vankkumaton usko on tärkeä. Varsinkin esikoiskirjailijalle. Kustiksen on myötäelettävä kirjailijan kanssa kirjan ilmestyttyäkin läpi arvosteluiden tai hiljaisuuden. 

Kinnunen kertoo, että kirjailija on kässärin äärellä hirveän yksin. Sen jatkuva työstäminen käy nopeasti monotoniseksi. Hänelle on tärkeää, että kustannustoimittaja antaa palautetta ripeästi, jolloin hän voi työstää tekstiä samantien eteenpäin. 

Yleistunnelmia ihmismassasta

Kirjailijalla on lopullinen päätösvalta tekstiin tehtävien muutosten suhteen. Rouhiainen kertoo huomauttavansa tekstin kirjoitusvirheistä ja darlingseista muutamaan otteeseen, mutta jos kirjailija ei tee muutoksia, jäävät rypyt tekstiin. Välillä kustannustoimittajakin on väärässä. Tällöin kolmannen osapuolen mielipide voi rikkoa pattitilanteen. "PS: Sekin sanoi näin."

Kinnunen on yrittänyt jättää joitain huomautuksia korjaamatta. Hän tekee pääasiassa aina pyydetyt korjaukset, mutta ei ihan kaikkia. Hän huomasi Neljäntienristeyksen jälkeen kirjabloggareiden huomauttavan samoista asioista kuin kustis, eli korjaukset olisi ehkä kannattanut tehdä. 

Kustannustoimittajat harvemmin lukevat toimittamiaan teoksia. He jakavat kyllä kirjailijoiden onnistumiset ja harmin tunteen, kun kirja ei menestykään. Harva teos kuitenkin ravistelee niin voimakkaasti, että siihen palaa myöhemminkin. Sekin vaikuttaa, että kustannustoimittajat toimittavat useita eri genrejä ja kirjallisuuden lajeja. Jokin niistä puhuttelee aina toista enemmän. 

Kustannustoimittajat eivät kaipaa nimeään enemmän esille, esim. kirjailijan viereen kanteen tai sisälehdille. Nykyään on yleistynyt tapa kiittää kirjan tekoon osallistuneita ihmisiä, kustannustoimittaja mukaanluettuna, mutta mitään pakkoa he eivät tälle näe. Kustannustoimittajat kun kiinnostavat lähinnä toisia kustannustoimittajia. 

Tässä vaiheessa en kyennyt enää nälän vuoksi keskittymään, joten paneelin loppu jäi osaltani kuulematta. 

Anneli Kannon järjestelmä näyttely Nuorisokirjailijoiden pisteellä.

(vas) Merja Mäki & Mervi Heikkilä

Kävin myös kuuntelemassa Havinaa - fantasian todelliset ja kuvitteelliset metsät - paneelia. Mervi Heikkilä on kirjoittanut mm. suomalaiseen kansanperinteeseen nojaavan Louhen Liiton (2015), kun taas Merja Mäki on kirjoittanut Venesataman Tillinka -sarjaa (2012 - 2014). Molempien kirjailijoiden tuotannossa esiintyvät metsämaisemat olivat pohdinnan kohteena paneelissa. 

Heikkilälle metsä nousee teksteihin orgaanisesti, sillä se on paikka jossa on viettänyt paljon aikaa lapsesta lähtien. Sanasto, metsän tunnelma ja olemus ovat hänelle hyvin selkeitä. Mäki puolestaan ei ole yhtä läheinen metsän suhteen, vaan tarkkailee sitä hieman etäämmältä. Hänen metsänsä ovat voimakkaasti kuvitteellisia ja niissä esiintyy vieraita kasvilajeja. Toisaalta hänen metsällään on tietoisen olennon kaltainen olemus: metsä reagoi ulkomaailmaan ja heijastelee sen tunteita. 

Molemmat lukivat otteita kirjoistaan, joissa oli ihanan yksinkertaista ja tunnistettavaa kuvailua metsässä liikkumisesta. Kirjailijat pohtivat myös yhdessä metsän ristiriitaista symboliikkaa: kuinka se toisaalta edustaa suomalaisille turvapaikkaa, mutta voi olla myös uhkaava ja salaperäinen. Metsää on tulkittu perinteisesti myös tiedostamattoman symboliksi. 

Värityskirjabuumi näkyi myös kirjamessuilla.

Merirosvo tutkii kirjankansia (Yar Har!)

(vas) Anu Holopainen, Tuija Lehtinen, Magdalena Hai & Jukka-Pekka Palviainen

Rakastutaan! - tunteita tuutin täydeltä - paneelissa mietittiin rakastumista nuortenkirjoissa. Anu Holopainen kertoi, että hänen esikoiskirjansa Kristallien Valtakunta saa edelleen arvioita Goodreadissa ja lukijat kiittelevät erityisesti pääpari Sonjan ja Zadarin romanssi miellyttää lukijoita. Ilmeisesti hän on onnistunut vangitsemaan jotain nuoresta rakkaudesta. Holopainen ei tunnustaudu romantiikan faniksi, vaan pitää siitä lähinnä sivumausteena muulle juonelle.

Magdalena Hai ei miellä itseään romanttiseksi kirjoittajaksi. Hän myönsi lisänneensä Gigi-trilogian toiseen osaan ensirakastumisen vain jotta päähenkilölle tapahtuisi jotain hyvää kaiken kamalan keskellä. Myös hänen novelliensa romanttiset viritykset ovat pääasiassa kieroutuneita, esimerkiksi Vaskimorsian-novellissa rakkaus on vallankäyttöä.

Jukka-Pekka Palviainen on kirjoittanut herkkien poikien - taiteilijoiden, näyttelijöiden - romansseista, joissa tytöt ovat usein poikia päättäväisempiä ja itsevarmempia. Hänen kirjoissaan rakkaus kehittyy usein ystävyyssuhteesta. Hänen on helppo kirjoittaa nuorten rakkaudenkaipuusta "teini-iästä kun on vasta muutama vuosi aikaa". Palviainen tunnustautuu ainoana panelistina pesunkestäväksi romantikoksi. ;)

Holopainen kertoo kokevansa yhä rakastumisia säännöllisesti, vaikka lähestyy viittäkymmentä. Rakastumisen kokemus ei muutu iän myötä, perhoset tuntuvat yhä vatsassa ja mieli on kepeä. Hän ei kuitenkaan lämpene romanttisen viihteen rakkauskuvalle, jossa täydelliset vastakohdat löytävät onnen ilman ristiriitoja. 

Kirjailijoita liikkuttaneet romanssit tai kirjalliset ihastumiset ovat Holopaiselle L.M. Montgomeryn Sininen Linna, Haille Vampyyri Lestat ja Palviaiselle Häräntappoase.  

Anu Holopainen tarinoi

Kirjailijat saivat tehtävän kertoa ex-temporee romanttinen tarina. 

Holopainen oli ensimmäisenä ja hänellä oli vaikeuksia keksiä tarinaa. Yleisöstä annettiin hänelle avuksia pääskyset ja kirjoituskone. Seuraavaksi Holopainen jo maalailikin tarinan rumasti rääkkyvästä pääskysestä, joka ei saanut äänellään muiden lintujen suosiota. Pääsky kuitenkin kuuli avoimesta ikkunasta oman äänensä kaltaista krääk krääk-ääntä. Se kuului Anu Holopaisen kirjoituskoneesta, jota hän naputteli päästäkseen blokista eroon. Rakkaudesta hurmioitunut pääsky lensi ikkunasta sisään ja kirjoituskone söi sen! Traagista rakkautta. 

Hai tarinoi tytöstä, joka löysi metsästä torniin lukitun pojan. Poika heitti tytölle alas komean hipster-partansa, jota pitkin kiivetä ylös. Parta oli kuitenkin niin pehmeä ja ihana, että tyttö keskeytti kiipeämisensä ja muutti asumaan partaan. Ja he elivät onnellisena: poika tornissa ja tyttö parrassa.

Palviaisen tarinassa sairaalassa asuu eristyksissä paiseisiin peittynyt tyttö, joka tapaa vain sairaalassa TET-harjoitteluun tullutta poikaa. Nuoret lukevat yhdessä kirjoja ja rakastuvat. Eräs päivä tyttö paranee, paiseet katoavat ja alta paljastuu mitä kaunein tyttö. He lähtevät yhdessä pois sairaalasta. ♥

Sammakon myyntipöytä

Siinä Turun messut minun osaltani. Kirjasaaliiksi sain Torni ja kierreportaat - William Butler Yeatsin valitut runot ja Marisha Rasi-Koskisen Vaaleanpunainen meri - novellikokoelman. Onnistuin tukahduttamaan impulssit tyhjentää koko messukeskus. ;)

2 kommenttia:

  1. Auta minua luomaan - paneeli oli kyllä kiinnostava! Loppupuoliskolla puhuttiin ainakin faktojen tarkistuksen vastuusta ja tietokirjojen ja kaunokirjojen toimittamisen eroista. Mukavan rauhalliset messut Helsingin hälinöihin verrattuna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eeeiiiii, faktojen tarkistuksen vastuusta? Miksi lähdin???? >.<' >.<'

      Poista