torstai 29. lokakuuta 2015

Nanowrimo lähestyy!

Kuten tavallista Nanowrimon aika on ovella. Olen työstänyt TH:ta aika nonstop viime marraskuusta lähtien, joten palkitsen itseni uudella kässärillä. Ja mikäs hauskempaa kuin tehdä siitä puolinano marraskuussa!

Kyseessä on viime syksynä ideoitu projekti VH: kauhu- tai jännitystarina, jossa on yliluonnollisia olentoja, traagisia hahmoja ja muita vaarnamaisuuksia. Tapanani on myös ollut tehdä Nanowrimo-tarinoille feikkikannet. Siispä esittelen VH:lle tuunaamani taideteokset:

 

Tein tyttöversion ensin, kunnes pysähdyin ja tajusin miksi se näyttää niin tutulta (alitajunta on varkaista pahin!) O.O Sitten tein kiirellä kakkosversion, joka on toivottavasti hiukan omaperäisempi. Taisin viime vuonnakin tehdä epäilyttävän samankaltaisen kannen toisen nanottajan kanssa. Ugh, miksi näin käy aina???

En varsinaisesti tähtää feikkikansissa "kansimaisuuteen", vaan sellaiseen kässärin tunnelman hakuun, vähän kuin vaikkapa leffajulisteiden kanssa. Tällä kertaa varioin Hilda Doolittlen runoa Lampi, koska en halunnut laittaa kässärin kokonimeä näihin.

Elätkö sinä?
Kosketan sinua.
Sinä värähtelet niin kuin meren kala.
Peitän sinut verkolla.
Mikä olet - saalisko?

(suom. Pertti Nieminen 
& Tuulia Toivanen)

Ihanaa kun nykyään löytyy niin komeita Creative Commons Zero lisenssin kuvia! Vaikka en näilläkään rahaa tee, yritän kyllä tarkistaa, että kuvia on lupa käyttää yleiseen häröilyyn. :)

Nanowrimo on tärkeä osa kirjallista uraani. Kaikki blogissa esitellyt kässärit ovat saaneet alkuunsa siitä: I, M, KK, LP, TH ja nyt VH. Nanowrimo opetti minulle kärsivällisyyttä ja työrytmiä ja kasvatti itseluottamustani kirjoittajana. Nanowrimon foorumeilla oli minulle tärkeä kirjoittajayhteisö silloin kuin sellaista ei minulla muuten ollut.

Tapahtuman varjopuolena on kuitenkin se, että moni kirjoittaja aktivoituu vain marraskuussa. Pelkkä sanamääriin tuijottaminen ei tee hyvää kässärille ja tahti on tappava. Pahimmillaan Nanowrimo voi lamaannuttaa oman luovuuden. 50k/kuussa tahdilla minulla syntyi kieroja kässäreitä. Etukäteen suunnittelukaan ei auttanut, sillä kässäreille ei jäänyt aikaa mietiskelyyn, jolloin ongelmatilanteita tuli ratkottua klisheillä ja huonoilla ratkaisuilla. Niiden editointi oli tuskaa.

Nanoon pätee siis sama kuin muihinkin kirjoittamisjuttuihin. Tulee ottaa siitä se mikä itselle hyvää ja hylätä loput. Minulle hyvää on kannustus ja kirjoittamisen juhlistaminen. Minulle hyvää on oman tekemisen seuraaminen. Asetan kuitenkin itse tavoitteeni, enkä lannistu jos en pysy siinä. En myöskään hukkuttaudu enää nykyisin foorumeille, koska minulla on perseellepotkijoita omastakin takaa. ;)

Paras kässärini tähän asti on syntynyt kirjoittamalla sitä pikkuhiljaa vuoden ajan. Nanowrimossa tehty runko muodostui kässärin sydämeksi, mutta sitäkin on editoitu paljon. Ajattelin kokeilla josko tämä olisi minulle hyvä työskentelytapa jatkossakin.

Sain viime nanoon suurta lohtua Marko Hautalan toteamuksesta: "Joitain kirjan lukuja on kirjoitettava yksin puolipsykoosissa pimeässä mökissä." 

(Hän tosin tuskin tarkoitti kokonaista kuukautta puolipsykoosia pimeässä kirjoituskammiossa. O.o')

Onnea kaikille nanottajille! Toivottavasti pääsette tavoitteisiinne. :D :D

16 kommenttia:

  1. Wow hei miten kauniit kannet!!! Ja tsemppiä Nanoon! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti, tsemppiä myös sinne! :D :D

      Poista
  2. Hienot kannet :)
    Minulle Nanon tappotahti ei sovi, vaikka pidänkin nanosta idea tasolla. Sen takia teen mieluummin rauhallisemmassa tahdissa feikkinanoja, kuin että alan kokemaan kirjoittamisen ahdistavana mörkönä joka vaanii kotona vaatimassa huomiota heti kun astun ovesta sisälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, olen itse kans joskus vienyt nanottamisen ihan äärimmilleen (kun kirjoitin tuplananon O.o') enkä suosittele sitä. Tärkeämpää on se, että kirjoittaminen pysyy hauskana ja siitä syntyy mielenkiintoinen kässäri. Epäviralliset nanot ovat ihan yhtä päteviä!

      Poista
  3. Tsemppiä nanoon!! Itse ensikertalaisena mukana...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensimmäistä kertaa? Hienoa, toivottavasti kaikki sujuu hyvin. Tavoitteesta ei kannata ottaa liiaksi stressiä. :D

      Poista
  4. Vau, upeat kannet jälleen kerran, ja herättivät heti kiinnostuksen tarinaa kohtaan! Pidin myös tuosta runosta paljon. Paljon onnea nanoon! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska kuulla sinustakin vaihteeksi! Olet ilmeisesti nanoamassa? Kansista on muodostunut minulle jo traditio, vaikka itse kässäreissä on aina toivomisen varaa. XD

      Poista
  5. Ihanat kannet! Pitäisiköhän itsekin joskus kokeilla feikkikansia...

    Onnea nanoon! Itselleni Nano on ollut tärkeä siinä vaiheessa, kun ensimmäistä kertaa opettelin uskaltamaan tosiaan kirjoittaa eikä vain haaveilla siitä. Sain sen avulla kirjoitettua pari ensimmäistä kässäriäni, vaikkei niistä koskaan enempää tullutkaan. Nykyään minun on vaikea saada sitä sopimaan aikatauluihini. Olen harvemmin uuden kässärin kirjoitusvaiheessa juuri silloin, kun marraskuu sattuu tulemaan. Ei niin että marraskuuss itsessään mitään vikaa olisi (pimeät illat sopivat hyvin kirjoittamiseen, vaikken kovin vuodenaikasidonnainen olekaan), mutta kirjoittamiseni elää omia aikataulujaan ja jos ei ole oikea vaihe niin sitten ei ole. Tekisi mieli tehdä nano taas joskus, tosin pienemmällä kuin 50 000 sanamäärällä, koska se saa minut vain kirjoittamaan paljon täyteroskaa - ja sen kyllä tietää että tekstissäni ei ole täytteestä puutetta muutenkaan. Mutta seuraavan uuden kässärin kirjoittamiseen alan varmaan ensi vuoden alussa, kun M. on vihdoin maailmalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Feikkikannet ovat terapeuttisia! Suosittelen. XD

      Minulla on aika sama. Nano on ollut hyvä inspiraation lähde, nykyisin se ei toimi minulle ihan sellaisenaan. Enkä oikeastaan kannata sitä, että lähtee kirjoittamaan nanossa ihan tuoretta ideaa. Parhaimpina vuosina olen kirjoittanut jo kauan kypsyneen idean, jolloin se on ollut sopiva kirjoitettavaksi.

      Ehkä nanoilemme yhdessä sitten ensi vuonna? ;)

      Poista
  6. Ihania kansia. :) Minäkin aion tehdä nanokannet, voi tosin jäädä vähän viime tinkaan, kun en ole omalla koneella enkä tiedä viitsinkö muiden koneisiin alkaa asennella kaiken maailman ohjelmia. Mutta nanoamassa ollaan! Viime vuonna jäi kesken, tänä vuonna yritän maaliin.

    Tuo Hautalan toteamus kuulostaa kyllä lohduttavalta... :D

    Sinulla on paljon pitempi kokemus nanosta kuin minulla. En edes tiennyt sen olemassaolosta vasta kuin aloin pitää blogia. Mahtava keksintö. Siis nano. On bloggaaminenkin kivaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, haluan sitten nähdä nämä! ;) Toivon totisesti, että tämä vuosi onnistuu viime vuotta paremmin. Hautalan hengessä maaliin!

      Olen aloittanut nanoamisen aika varhain, minulla oli monta epäonnistunutta vuotta ennen kuin sain ekan voittoni. Nanot alkoivat sujua paremmin sen jälkeen, kun perustin blogin, kumma kyllä.

      Poista
  7. Haha, voi ihana. :D Kauniit kannet, enkä olisi edes tajunnut tyttökannen yhtäläisyyttä, ellet olisi siitä huomauttanut. Näissä on kuitenkin niin eri tunnelma.
    Osaat kyllä käyttää kuvankäsittelyohjelmia tosi hyvin! Itse en edes yritä tehdä nano-kantta, siitä tulisi fiasko.

    Nanon alkaminen tuntuu oudolta. Yritän suoriutua tehtävästä kunnialla, mutta en ala repimään hiuksia päästä, jos aikataulu menee liian tiukaksi. Pääasiassa yritän vain saada tehokkaan kirjoitusrytmin päälle pitkähkön tauon jälkeen.

    Mutta ei muuta kuin onnea nanoon! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti, sain ensimmäisen Photoshoppini teininä, joten olen oppinut jotain vuosien varrella, vaikka varsinaista koulutusta en ole koskaan saanut. Parhaiten kyllä oppii tekemällä runsaasti (ja monta vuotta). Sinä olet kyllä ulkoistanut homman todella onnistuneesti. ;)

      Minusta sinulla on järkevä suhtautuminen nanoon. Nanotahan voi periaatteessa koska vain, joten jos marraskuu ei ihan suju, aina voi jatkaa myöhemmin. Ja onhan kuukausi aika mahdoton aika saada kokonainen romaani kasaan. Odotan innolla mitä nanostasi syntyy! :)

      Poista
  8. Itse olen hengessä mukana. Kirjoitan pienoisromaanin jälleen kerran. Ei ehkä virallista, mutta vähät siitä! Onnea kaikille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, pienoisromaanit ovat loistavia! Sellainenkin syntyy hyvin nanowrimossa, ja saa kuitenkin nauttia nanoamisen eduista. Onnistumisia sinnekin! :D

      Poista