sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Helsingin kirjamessut 2015

Helsingin messut ovat taas omalta osaltani takana päin. Tätä vuotta väritti ehdottomasti oma väsymiseni tähän sirkukseen. Aiempina vuosina olen jaksanut juosta paneelista toiseen intoni voimalla ja raportointikin on sujunut muistiinpanojen avulla yksityiskohtaisesti. Tänä vuonna messut tuntuivat aika koetuilta, eikä ohjelmakaan innostanut niin paljon.

Tämä lienee ihan luonnollista. Esim. julkaisuun tähtääville kirjoittajille suunnatut paneelit jätin tänä vuonna kokonaan väliin. Olen omassa tekemisessä sellaisessa vaiheessa, että vastaukset on kuultu jo monta kertaa (kirjamessut tunnisteella pääsee lukemaan edellisvuosien raportit näistä). Yritin sen sijaan keskittyä enemmän kirjoihin ja kirjailijoihin sekä runouteen.

Perjantai

11.30 - 12.00 Naisten aika
13.00 - 14.00 Historian viettelys
15.00 - 16.00 Runo-nonstop
16.00 - 17.00 Runo-nonstop
17.00 - 17.30 Menestyksekäs omakustantaminen

Lauantai

14.00 - 14.30 - Yliluonnollinen dekkari

Messuille sopiva kirjakassi. ♥  

Perjantai sujui aika väsyneissä merkeissä. En ottanut yhtään kuvaa tai tehnyt muistiinpanoja. Jaksoin kuunnella paneeleitakin heikommin kuin normaalisti. Mutta ajattelin jakaa muutaman mieleenjääneen jutun siitä huolimatta. :)

Kuuntelin aamulla ohimennen pätkän Naisten aika (valkoinen varis ja muita oppineita naisia) paneelia, jossa keskusteltiin Gaudeamuksen uudesta tietokirjasta. Kirja keskittyy Suomessa 1800-luvulla eläneisiin naisiin, jotka olivat tavalla tai toisella uraauurtavia. Aihe oli hyvin kiinnostava, mutta paneeli oli ihan täynnä, joten laitoin tämän itselleni lukuvinkiksi ja jatkoin matkaa.

Kiertelin paljon ja tein oikeastaan päivän ostokset jo heti. Messuilla oli hyvin levoton tunnelma ja väentungosta, etenkin koululaisten toimesta. Kävin ostamassa J.S. Meresmaan Mifongin kätkemän, Tiina Raevaaran Yö ei saa tulla, Riikka Pelon Jokapäiväinen elämämme, Johanna Sinisalolta Kädettömät kuninkaat ja Sankarit, D.H. Lawrencen Kun ihmiset ovat olevinaan jumalia ja kirpparilta Eeva-Liisa Mannerin Kuolleet Vedet.


Tuntemattoman tekijän jääkaappimagneettiruno Louhi-lavalla

Tästä jatkoin Historian Viettelys paneeliin, jossa esiintyivät Kirsti Ellilä, Kristiina Vuori, Mikaela Strömberg, Martti Linna, ja Taavi Vartia, sekä Taija Tuominen haastattelemassa. Kirjailijat esittelevät uutuuskirjojaan jonkin verran, mutta kertoivat myös työskentelytavoistaan.

Erityisesti mieleen jäi Ellilän kertomus siitä kuinka hänen oman sukunsa vaiettu historia synnytti Tuntemattomat romaanin. Hän löysi vahingossa isoisänsä kirjoittaman kirjeen Tammisaaren vankileiriltä, joka toimi alkusysäyksenä kirjalle. Tämän lisäksi Ellillälle selvisi, että isoisä oli ottanut kasvattilapsekseen punaorvon, vaikka olikin valkoisten puolella sisällissodassa. Kasvattilapsi oli koulutettu jopa yliopistossa, mutta hän kaatui talvisodassa ja hänet tavallaan pyyhittiin pois suvun kollektiivisesta muistista. Ellillä leikittelee romaanissa ajatuksella, että kasvattilapsi olisikin jäänyt henkiin.

Martti Linnan Kaksi hautaa saarella  kirjan juoni sai puolestaan inspiraationsa Haminan Majasaaresta löytyneistä ruumiista. Heidät tunnistettiin punakomentaja Aleksei Osopoviksi ja Maija Rasilaiseksi, joka oli Aleksein rakastettu. Ilmeisesti kaksikko piilotteli saarella valkoisten etsintäpartioilta. Ei tiedetä riistivätkö he itse oman henkensä vai saavuttivatko etsijät heidät. Linnaa tarinaa vainosi, kunnes hän pääsi kertomaan oman versionsa.

Taavi Vartia kertoi hiukan erikoisesta tavastaan tehdä taustatutkimusta. Kirjoittaessaan Viikinkipoika Kaspar kirjaa, hän hahmotteli ensin viikinkipojan matkan Euroopan halki ja tutki sitten mitä matkakohteissa oli kussakin tapahtunut tarinan tapahtuma-aikaan. Näin hänen ei tarvinnut tutkia koko Euroopan historiaa, mikä vähensi taustatyön määrää. Hän myös sijoitti tarkoituksella uusimman kirjansa Varastetun vaimon tapahtumat samaan aikaan viikinkipojan seikkailut, jotta voisi hyödyntää jo aiemmin tekemänsä taustatutkimuksen.

Taustatutkimusta kirjailijat tekivät ekstensiivisesti. He lukivat artikkeleita, väitöskirjoja, katsoivat dokumentteja, olivat yhteydessä asiantuntijoihin, kävivät tapahtumapaikoilla (Kristiina Vuori usein oppaan kanssa, jonka puheet hän nauhoitti myöhempää kuuntelua varten) ja ottivat kuvia.

Takaumalla oli Anna Ahmatova-näyttely

Tämän jälkeen vietin pari ihanan meditatiivista tuntia kuunnellen Nuoren Voiman järjestämää Runo-nonstoppia, jossa kuultiin runoilijoiden runonlausuntaa. 15.00 - 16.00 esiintyivät Vesa Etelämäki, Kaija Rantakari, Asko Künnap, Kätlin Kaldmaa, sekä Miki Liukkonen ja 16.00 - 17.00 esiintyivät Silja Järventausta, Olli Heikkonen, Outi-Illuusia Lilja, Henri Hirvenoja ja Ville Hytönen.

Etenkin Asko Künnapilla ja Kätlin Kaldmaalla oli hyvin eläväistä runonlausuntaa - verrattuna ainakin  kotimaisten lausujien hillittyyn esiintymiseen (poikkeuksena tietenkin Miki Liukkonen, joka vetää ilmesti ihan omanlaistaan show:ta). Jälkimmäisestä setistä jäi erityisesti mieleen Outi-Illuusia Lilja, joka luki kiehtovia otteita kirjastaan Värillisiä ihmisiä. Runoissa oli jotenkin maaginen tunnelma.

Pitää mennä toistekin kuuntelemaan runonlausuntaa livenä. Suljettu sali tarjosi myös tilana ihanan levähdyksen messuhulinasta.

Divaripöytien seasta löytyi oikea Doctor Who aarrearkku!

Lopuksi kävin Wine Cornerilla kuuntelemässä Menestyksekäs omakustantaminen ohjelmaa. Ajattelin ettei markkinointivinkeistä ole koskaan haittaa, vaikka en olekaan tällä hetkellä kiinnostunut omakustantamisesta. Paneelissa esiintyi Books on Demandin kautta kirjojaan julkaissut Eeva-Maria Lisko. Pitää sanoa, että paneeli oli kyllä yllättävän konkreettinen ja varmasti hyödyllinen kuulijoilleen.

Lisko tarjosi esikoiskokoelmansa Kahvilan novelleja ilmaiseksi luettavaksi Tampereen kahviloille. Yhteistyö toi hänelle lukijoita ja auttoi indiekirjailijaa markkinoinnissa, sillä hänestä tehtiin tämän perusteella lehtijuttu. Hän onnistui myymään esikoisensa nimeltämainitsemattomalle firmalle, joka osti kirjoja yrityslahjoiksi asiakkailleen. Lisko suositteli perustamaan kirjailijalle omat kotisivut, koska niiden avulla kirjailija hallinnoi julkista kuvaansa parhaiten. Kirjailijalle pitäisi myös olla edustava kuva itsestään esillä, koska lukijat ovat kiinnostuneita kirjoittajasta. Sen ei tarvitse olla poseerauskuva, mutta sellainen siisti.

Hän kertoi myös ostaneensa mainostilaa eräällä sivustolla. Kyseessä oli banneriin liitetty linkki. Mainostila oli personoitu kirjan kohderyhmälle (25-44 vuotiaille naisille) ja linkki vei suoraan kirjailijan omaan verkkokauppaan. Oman verkkokaupan perustaminen on kuulemman helppoa. Kohderyhmästä vielä sen verran, että sen määrittely on olennainen osa mainostamista. Se määrittelee parhaat kanavat markkinoinnille (eri ikäryhmät käyttävät nettiä eri tavoin) ja vaikuttaa viestinnän sävyynkin.

Lisko kertoi pommittaneensa eri medioita sähköpostilla. Hän laittoi esikoiskirjasta lähemmäs 300 sähköpostia. Tässä yhteydessä Lisko korostaakin sen merkitystä, että kirjailija osaa tiivistää kirjansa idean yhteen lauseeseen. Kirjailijalla ei usein ole mahdollisuutta myydä kirjaa pidemmällä puheella, vaan sähköposteista luetaan vain alku. Jos se ei nappaa, ei sähköpostien lähettely hyödytä mitään. 

Hän myös kannatti ammattimaisen graafikon palkkaamista kirjan kantta varten. Se mikä näyttää meidän silmiimme kivalta, ei ole sitä välttämättä muille. Lisko teki esikoiseensa itse kannen, mutta käytti toiseen kirjaansa graafikkoa. Omakustanteiden kannet kilpailevat kuitenkin kustantamoiden ammattigraafikoiden kansien kanssa ja kirja jää usein myymättä jos kansi ei tue sisältöä.

Lisko oli hinnoitellut esikoiskokoelmansa 13 €, koska se oli hinta, jonka hän olisi itse valmis maksamaan tuntemattoman kirjailijan teoksesta. Kyseessä on pehmeäkantinen kirja, toisin kuin hänen seuraava teoksensa, joka on kovakantisena hieman hintavampi. Lisko mainitsi, että suuria myyntivoittoja kirjoittamisesta ei näin heti synny, mutta kirjailijuutta voi ajatella pitkällä tähtäimellä ja pyrkiä rakentamaan näin tiettyä lukijakuntaa.

Sanoisin, että kirjailijalla oli poikkeuksellisen hyvä ja ennakkoluuloton ote kirjojensa markkinointiin.

(vas) Katariina Souri, Jenna Kostet, Jussi Katajala

Lauantai kului suurimmilta osin hengaillen. Minua kiinnostavia paneeleja oli hyvin vähän ja nekin joita menin kuuntelemaan sivukorvalla, eivät herättäneet kauheasti ajatuksia. Ainoana esille nousikin Yliluonnollisen dekkarin paneeli, johon osallistuivat Jussi Katajala, Jenna Kostet ja Katariina Souri. 

Jussi Katajala on julkaissut vastikään novellikokoelman Korpin silmät kaiken näkevät, joka kokoaa yhteen kauhunovelleja. Kostetilta ilmestyi syyskuussa toinen kirja Marrasyöt, jossa tapahtuu murha Nauvon jatulintarhalla. Sourin Musta mandala sarjassa mosaiikkitaitelija lukee ihmisten sielujen syvimpiä salaisuuksia heidän piirtämistään mandaloista ja joutuu keskelle murhatutkimuksia. 

Panelisteja pyydettiin kertomaan miksi realististista dekkareista kiinnostuneiden lukijoiden kannattaisi lukea myös yliluonnollisia dekkareita. Katajala myönsi, että hänen tarinansa ovat aika suoraviivaisesti spefiä, mutta hän ei rajoita itseään lukijana ja että kaikki lukeminen avartaa. Kostet ja Souri kertoivat, että heidän tarinoissaan on enemmän tulkinnanvaraa ja yliluonnollisuus on mahdollista lukea myös realismina, jolloin oudot elementit menevät psykologian piikkiin. 

Millaista taustatutkimusta kirjailijat tekivät teksteihinsä? Souri kertoi tutustuneensa etenkin Jungilaiseen psykologiaan ja jopa käyneensä psykoterapiassa. Hän oli myös itse piirrellyt ja tulkinnut mandaloita, eli universumia esittäviä ympyränmuotoisia kuvia. Kostet oli lukenut paljon lähdekirjallisuutta jatulintarhoista, eli kivistä ladotuista labyrinttikuvioista. Hän oli myös haastatellut asiantuntijoita ja käynyt itse katsomassa jatulintarhoja, etenkin Nauvossa sijaitsevaa. 

Tässä vaiheessa kovalevyni alkoi olla aika täysi ja koska en tehnyt muistiinpanoja, en muista kauheasti enempää keskustelusta. Tykkäsin kyllä paneelista valtavasti ja kiinnostuin kolmesta esillä olleesta kirjasta.

Siinä olikin tällä erää kirjamessujeni anti minulta. :)

3 kommenttia:

  1. Tuo Miki Liukkosen esitys olisi kiinnostanut minuakin, mutta valitettavasti en päässyt perjantaina messuille. Onneksi hän esiintyi myös tänään sunnuntaina ja sain nähdä hänet edes vilaukselta. Luen tällä hetkellä hänen ensimmäistä runokokoelmaa, mutta en voi sanoa että se olisi ainakaan vielä auennut minulle missään muodossa. Siitä huolimatta, mielenkiintoinen tyyppi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, Liukkonen siis jauhoi lausuntansa ajan purkkaa. Hänen esiintymisestään tuli mieleen sellainen nuoren rock-tähden uho, joka toki huvitti ja elävöitti tilaisuutta, mutta ei noin runomielessä kyllä tarjonnut kuulijalleen kauheasti (tai ainakaan minulle, vaikka hänen runoistaan pidänkin). Ehkä hän oli eri meiningillä liikkeellä jo sunnuntaina? :)

      Valkoisia runoja on kyllä paikoitellen aika kryptinen, mutta virkistävän erilainen kokoelma.

      Poista
    2. Kyllä se jauho sitä purkkaa sunnuntainakin :D
      Ja kun astui lavalle, siitä tuli just sellainen huoleton boheemi taiteilija fiilis.

      Poista