lauantai 5. syyskuuta 2015

Varjojen kirja

Viita-akatemian kakkosvuosi on polkaistu käyntiin! Olo on viime vuoteen verrattuna yllättävän rauhallinen (vaikka kirjoittava yhteisö usein lietsookin jäseniään jonkinasteiseen maniaan). Ensimmäisestä lähikerrastamme riehaantuneena haluankin esitellä lukijoille kirjoittajan Varjojen kirjan.


Etukansi: zenvärityskirjan kuva + Lumooja-lehden otsikoita ja artikkeleita
Takakansi: Lumoojaa edelleen ja siitä Jere Vartiaisen "Oletko polku?" runon otteita

"Varjojen kirja" on muistikirjani, johon olen piirrellyt, kirjoittanut ja kerännyt viisauksia Viita-ajastani. Se on täynnä ajatuksia, lainauksia, muistiinpanoja, referaatteja, kirjasuosituksia, runoja, tehtäviä ja tietenkin kirjoittajien salatiedettä - loitsuja - joilla varmistetaan menestys kirjailijana (olen varmaan uhrannut liian vähän lampaita, kun ei ihan vielä tullut läpimurtoa). 

Erityisen hienon muistikirjasta tekee sen, että siellä on aika tarkat muistiinpanot kirjailijavieraidemme jakamasta viisaudesta. Jotain erikoista kuvitustakin sieltä löytyy, vähintään joka toiselta aukeamalta. 

Aina välillä kirjassa törmää erikoisiin kuviin, jotka eivät liity mitenkään
käsiteltäviin asioihin, kirjoittamiseen tai tarinoihini. #sekoamassa?

Kakkosvuotemme jatkuu samaan malliin kuin ykkösvuosikin, tosin tapaamiskertoja on vähemmän. Niin ja saamme tänä vuonna henkilökohtaisen palauteajan ohjaajaltamme. Pohdin jo alustavasti, että taidan ottaa omani vasta keväällä, niin saisin luetettua TH:n raakaversion ohjaajallamme. Se olisi varmaan etenemisen kannalta järkevämpää kuin luetuttaa random novelleja tai pyytää ihan vaan yleispalautetta. 

Tämä tarkoittaisi ihan oikeasti sitä, että "jouluksi" on deadline. Katsotaan. 

Tällaisenkin löysin tullessani illalla mökille.

Ensimmäisestä työviikosta ei jäänyt kauheasti käteen kirjoittamisen suhteen. Tahti tasaantuu varmasti jossain vaiheessa, vaikka juuri nyt hiukan hirvittää. Otin tavoitteeksi viimeistellä urbaaninovellin syyskuun aikana, jotta se ehtisi 30.10. aikatauluun. Loppu kylläkin jumittaa. 

Teinkin aika epätyypillisen ratkaisun ja lähetin keskeneräisen novellin yhdelle "cheerleader-lukijalleni", jonka toivon potkivan minut hommiin. Kritiikin tarvetta kirjoittajalle korostetaan aika usein, mutta uskon myös positiivisen palautteen voimaan. Tarvitaan myös kannustajia, jotta jaksaa yrittää ja kirjoittaa silloinkin kun on epävarma. 

Näillä eteenpäin tällä kertaa! :)

9 kommenttia:

  1. Jännittävä muistikirja.. :D Ja cheerleader-lukija kuulostaa hyvältä. :) Minäkin uskon positiiviseen palautteeseen, etenkin jos eteneminen muuten takkuaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Skräppäys on tosi rentouttavaa, tosin välillä siitä tuule tällaisia erikoisempia lieveilmiöitä. ;) Toivotaan että cheerleader purkaa blokin.

      Poista
  2. Hyvä termi tuo cheerleader-lukija!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, kyllä jokainen teksti ansaitsee ainakin yhden lukijan, jolle genre on rakas ja innostuminen todennäköistä. :)

      Poista
  3. Oi, ihana muistikirja sinulla! Tulee visuaalisuuskateus, en itse osaa tai saa aikaiseksi tehdä noin hienoja asioita. Varmasti inspiroivampaa selailla jälkeenpäin kuin minun tuherruksiani.

    Cheerleader-lukija voi tosiaan olla joskus tarpeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole mikään kummoinen piirtäjä, mutta skräppäys on näköjään tullut jäädäkseen. Olen visuaalinen harakka, aina haalimassa tuollaista nurkkiini. ;)

      Poista
  4. Onpa upean näköinen muistikirjasi! :) Minäkin uskon positiivisen palautteen voimaan, ei se haittaa yhtään, että kaiken kritiikin keskellä joku cheerleadaa. (Onko tuo sana, en tiedä. :D)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paras cheerleader on kyllä Motivaatiovalas! Se saa minut aina paremmalle päälle. :D

      (minäkään en tiedä onko tuo sana. eikö se ole kirjoittajan tehtävä, öh, "uudistaa" sanastoa? O.o)

      Poista
    2. Tajusin, että ei sen tarvitse olla sana, kun voi sanoa suomeksi, että kannustaa. :D

      Poista