maanantai 14. syyskuuta 2015

Pihtaaja

Luetutin keskeneräistä novellia muutamalla luottolukijalla ja sain siihen hyviä kommentteja. Palaute sai kuitenkin pohtimaan omia kehityskohteita. Miksi joistain pahoista kirjoitustavoista ei opi ulos, vaikka ne miten tiedostaa?

Olen näemmä krooninen tiedon pihtaaja. Havaitsin ongelman ensimmäistä kertaa pari vuotta sitten, kun sain palautetta siitä, että novellejani oli vaikea seurata. Kuvittelin tietenkin oppivani tästä ulos -  miten vaikeaa on muka kirjoittaa asioita auki selkeästi?

Ensimmäiset versioni ovat kuitenkin yhä vaikeasti seurattavia ja esoteerisia tekstejä, jotka aiheuttavat kirjoittajassaan häpeää ja lukijassa turhautumista. Ja koska ongelma on laahannut mukanani tekstistä toiseen aika kauan, aloin tietenkin pohtia mistä se mahtaa juontaa. Siitä että pidän sekavista mytologioista ja salaperäisyydestä?

Ei suinkaan, tajusin sen johtuvan fan fictionista (spoiler: syypää on aina fan fiction).

Fan ficcejä lukevat ihmiset, jotka tuntevat tarinan mytologian ennestään - useinmiten jopa pelottavan tarkasti. Siispä fan ficeissä ei tarvitse pohjustaa miljöötä, mytologiaa tai hahmojen välisiä suhteita. Niihin voi hypätä suoraan ja kaunistelematta. Tämä on kieltämättä osa genren viehätystä.

*

Ongelmaksi muodostuu se, kun osaamaton kirjoittaja yrittää samaa mytologian kanssa, joka on olemassa vain hänen oman päänsä sisällä. Tai kun kirjoittaja pohjustaa tarinansa olemassaolevaan mytologiaan, jonka yksityiskohdat eivät kuulu yleissivistykseen. Luotu maailma voi olla miten monisyinen ja yksityiskohtainen tahansa, mutta se ei vaan aukea suurimmalle osalle lukijoista (tai mahdollisesti kenellekään).

Unohdan toisinaan, että olen louhinut tiedonmuruja milloin mistäkin mytologiasta aina lapsesta lähtien. Kun kirjoitin teini-ikäisenä enkeleistä, muistin enkeleiden hierarkian nimitaulut ulkoa. Vampyyritarinoideni mytologian perustin vähemmän tunnettuihin eurooppalaisiin kansanlegendoihin Hollywoodin sijasta. Käytän välillä huvikseni päiväkausia jonkin epämääräisen ilmiön, uskonnon tai mytologian tutkimiseen (hyvänä esimerkkinä vaikkapa gnostilaisuus).

On olemassa kirjoittajia, jotka handlaavat tämän tyylin. Vaikkapa Howard Waldrop, jolta olen lukenut novellikokoelman Musiikkia miesäänille ja lentäville lautasille. Pyrkimys tietynlaiseen tyyliin ja lukukokemukseen ei siis ole itsessään vikatikki. En vaan yksinkertaisesti kirjoita niin hyvin, että kokonaisuus toimisi.

Waldrophan kirjoittaa aika erikoisista aiheista (vaikkapa elävien dodojen etsinnästä), rakentaa maailmansa hyvin yksityiskohtaisesti ja hänen juttunsa ovat täynnä viittauksia, jotka lentävät lukijan pään yli. Novelleissa on kuitenkin tarina, jota pystyy seuraamaan, vaikka ei olisikaan ihan kartalla kaikesta muusta.

Minun ongelmani liittyi aiemmin siihen, ettei kieleni ollut tarpeeksi eksaktia kuvatakseni hahmojeni sisäisiä maailmoja. Nyt kieli on kohdillaan, mutta koen vaikeaksi tarinan "itsestäänselvyyksien" purkamisen paperille kiinnostavassa muodossa. En tiedä mikä ajatuksessa tökkii niin paljon.

Juoni kärsii tiedonpihtauksesta. Pitäisi saada asetettua aivot eri asetukselle ja annosteltua tieto niin, että se sopii tarinan rytmiin. Tuntuu kuin tietopaketit hyppäisivät tekstistä aina silmille hyvin irrallisena kokonaisuudesta. Sekin on harjoittelukysymys.

Juuri nyt kirjoittaminen ei suju. Juon litran kuumaa teetä ja yritän torjua päälle puskevaa flunssaa. Samalla pohdiskelen miksi novellin kirjoittaminen parissa kuukaudessa on kerta toisensa jälkeen mukamas hyvä idea. No, ainakin sen voi ottaa harjoituksena.

4 kommenttia:

  1. Olisipa mahdollista vaihtaa kirjoitusvikoja vähäksi aikaa tai annostella niitä jonkin verran toiselle. Minulle tekisi hyvää saada välillä pihtaamistaipumus, kun nyt versiosta toiseen tukin tekstin liialla tiedolla ja selittelyllä. Jos sinä taas saisit vähäksi aikaa minun taipumukseni, niin johan tietoa alkaisi tipahdella tekstiin, ja voisit sitten vain editoida turhat pois kun saat oman pääsi takaisin. ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miksi nirsoilla? Vaihdetaan saman tien päät päikseen! Johan tulee elämään vaihtelua. ;O ;O

      Poista
  2. Kiitos muuten kun suosittelit silloin Howard Waltropi! Mahtavia tekstejä.

    Tiedonpihtaus vs. infodumppaus tuntuu olevan suurimpia kompastuskiviä. Yleensä kirjoittaja lienee kallellaan jompaan kumpaan, ei niin, että se vaihtelisi tekstistä toiseen. Itse olen syyllistynyt infodumppaukseen, minkä takia delete-nappi on aina kovassa käytössä...

    Mutta älkää vaihtako päitä! Kyllä te vielä selviätte :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin aiemmin tiedonlevittäjä, joten pihtaaminen on luonnollinen kehitysaskel huonompaan. XD

      Eikö päitä saa vaihtaa? Höh, olin varannut meille jo tarpeeksi hullun kirurginkin...

      Poista