keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Taiteilijatreffit ja sanoittaminen

Kävin viikonloppuna Ateneumin Tarujen Kansat näyttelyssä, jossa on esillä Pohjoismaalaisten taiteilijoiden teoksia luonnosta ja mytologiasta. Esillä olivat erityisesti 1800 ja 1900-lukujen taitteen taiteilijat Akseli Gallen-Kallela, Theodor Kittelsen, Edvard Munch ja Hugo Simberg. Aika kului näyttelyssä kuin siivillä, juttelimme kirjoittajakaverini kanssa teoksista innokkaasti.

Tunnustan etten ole aina ollut varsinkaan kotimaisen taiteen suuri ystävä, mutta pidin näyttelyä hyvin inspiroivana. Esillä oli paljon tuttua Kalevalaa, mutta myös minulle tuntemattomampia teoksia. Erityisesti norjalaiset taitelijat ja myytit olivat kiinnostavia.

Näyttely pyörii vielä 27.09.2015 asti. Tässä olisikin kirjoittajalle hyvä tilaisuus lähteä "taitelijatreffeille"!

Museolta tuli ostettua taidepostikortteja työpisteelle: 
Vasemmalla Ellen Thessleffin lumoava omakuva,
oikealla Magnus Enckellin Fantasia.

Novellin kirjoitus jatkuu. Tunnen virkistyneeni tämän myötä aivan valtavasti! Sanoja on kertynyt vasta vaatimattomat 2500, mutta tarina on hyvin käynnissä, olen tutustunut hahmoihini ja luulen saavani tämän ekan version viikon sisällä valmiiksi.

En nauti enää nykyään raakatekstin tuottamisesta yhtä paljon kuin ennen. Yritän suhtautua siihen eräänlaisena tarinan opaskarttana ja tukirankana editointia varten. Juuri nyt tekstissä ei ole oikeanlaista virtausta, motivaatiot ja tapahtumat eivät saa tarpeeksi pohjustusta. Näkökulmahahmon luonnetta tarvitsisi valottaa enemmän ja tahtoisin loihtia miljööstä elävämmän.

En tiennyt miten tarina loppuu, kun aloitin, mutta minulla oli tuuria. Tarinoissa tulee pakostakin keksittyä uutta termistöä kuvaamaan asioita, joita ei todellisessa elämässä ole. Keksin yhden vahingossa, se oli vain sivulauseessa. Sitten siitä kehkeytyikin koko jutun juoni ja kliimaksi. Hullua miten näin käy!

Työpisteelle pääsi myös Kittelsenin Näkki (Nøkken).

On muuten yllättävän hankalaa kehittää asioille uusia nimiä. Fantasiatarinoissa on aina kehitettävä jonkin verran omaa sanastoa, jotta monimutkaisia asioita kykenee välittämään lukijalle tiiviimmässä muodossa. Usein kirjoittajat käyttävät kollektiivista sanastoa, mutta välillä on tarpeen heijastaa sanavalinnoissa myös luomaansa mytologiaa. Sanavalinnat määrittävät tarinan sävyjä. Toisaalta välillä tarinoissa näkee, että sanastoa on yritetty uudistaa turhaan, vaikka hyvä sana on jo olemassa.

Jouduin keksimään tämän tarinan siivittämiseksi useamman termin. Lainailin paljon olemassaolevaa, yritin katsoa että termistö on linjassa. Osa on vieraita sanoja, osa vähemmän tunnettuja käännöksiä, osa ihan suomalaisia yhdyssanoja, joita ei arkielämässä käytetä.

Haasteena on kuulostaa uskottavalta, saada tekstiin sopivasti outoutta ja tuttuutta ja pitää homma loogisena. Esimerkiksi vieraskieliset termit outouttavat ja antavat tarinalle maagisuutta, mutta en halua käyttää vain niitä. Kirjoittaminen on sanoittamista, välillä tahmeaa, välillä vaivatonta.

Olen muutenkin todennut, että inspiraatiota voi löytää yllättävistä paikoista, ja että synkronisiteetti on kesäaikaan huipussaan. Löysin Helsingin reissuilla antikvariaatista Elina Vaaran ja Aale Tynnin vanhoja runokirjoja 40- ja 50-luvuilta. Kun selatessa osuu kohdalle runo, joka puhuu tismalleen samasta aiheesta kuin oma novelli, on olo äkkiä maaginen. Jotkut runokuvat jäävät verkkokalvolle, vaikkei sanoja lukisi turhan huolellisestikaan.

Ehkä löydän ne tekstin seasta muuttuneina joku kerta?

15 kommenttia:

  1. Argh, älä edes aloita sanojen keksimisestä! Kirjoitan juuri vaihtoehtohistoriallista novellia ja meinaan tulla hulluksi kun huomaan, että liian monet sanat kuulostavat liian paljon tältä maailmalta. Tämä on yksi syy sille, miksi realismi on minulle tuhat kertaa helpompi genre. Taustatutkimuksen teko voi joskus olla raskasta ja tylsää, mutta ainakaan ei tarvitse vaivata omaa pientä päätään. :D

    Niin ja inspiroit minua runojen suuntaan. Lopeta heti, ei minulla ole siihen aikaa! xD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanasto on yllättävän hankala natsata vaihtoehtojutuissa! Historia vaikuttaa niin moneen asiaan, esim. jos kristinusko ei olisi tullut Suomeen, olisi nimistömme ja kielemme aika erilaista tänä päivänä. Kirjoittajana tällainen on pelottavan haastavaa! O.O

      Aion inspiroida jatkossakin runojen suuntaan kaikkia vastaantulijoita. Myös sinua. Etenkin sinua. Aina sinua. XD

      Poista
    2. Itsekin kun väsään vaihtoehtohistoriaa (ilmeisen ikuisuusprojekti), niin saa olla tarkkana kuin porkkana juuri esim. tuollaisten Vaarnan mainitseman seikan takia. Eikä pelkäatään sanasto vaan myös kuvasto muuttuu, jos joku perustavanlaatuinen asia onkin toisin. Itse en niin kauheasti ole
      keksinyt uusia sanoja, mutta keksinyt vanhoille uusia merkityksiä.

      Hienoa, että sinulla uuden sanaston keksiminen on johtanut suurempiin oivalluksiin!

      Fantasiassa sanoja ehkä joskus keksitään turhankin paljon. Varsinkin aksenttimerkkien ja muiden outojen kirjainten käyttö vain siksi, että sana näyttäisi hienolta, on joskus vähän rasittavaa luettavaa, kun ei tiedä yhtään, miten nimen edes lausuisi.

      Poista
    3. Minun hermoni eivät varmaan riittäisi setvimään vaihtoehtohistorian solmuja. Saati sitten sitä millaisia sanontoja vieraassa todellisuudessa olisi! XD

      Komppaan tuota fantasian sanaintoilua, se tuppaa olemaan aika ärsyttävää. Arvostan nykyisin huomattavasti enemmän fantasiaa, jonka sanat kuulostavat luonnollisilta Tolkien-lainan sijaan. Poikkeuksena tietenkin viittaukset olemassaoleviin vieraskielisiin mytologioihin. :)

      Poista
  2. Itse jouduin juuri yhteen fantasiatekstiin kehittelemään uuden sanan! Se oli yllättävän vaikeaa - tai no keksin muutamia, mutta osa niistä olikin jotain olemassa olevaa kieltä tai sitten joidenkin firmojen lyhenteitä :D Pitäisi varmasti enemmänkin kehittää tuolta kieltä maailmaan, jossa puolet ajasta tarinassani ollaan. Saisi vähän uskottavuutta. Mutta tunnistan nuo mainitsemasi haasteet! Minulla on siis ensimmäinen fantasiastoori työn alla ja voi kun se eroaakin realismin kirjoittamisesta - melkein enemmän, kuin aavistinkaan!

    Niin ja muuten, kiitos kun mainitsit tuon näyttelyn! Herätti mielenkiinnon. Voisin siellä käväistäkin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahaa, en siis ole yksin tämän haasteen edessä. Pyrin itse pitämään uudissanat minimissä, sillä haluan niiden olevan juonelle aina olennaisia, mutta voisihan niillä tosiaan rakentaa myös rikkaampaa miljöötä. ;)

      Suosittelen kyllä tuota näyttelyä. Kannattaa ehkä hieman etukäteen vilkaista Ateneumin sivuja tai googletella, mutta viihdyin itse mainiosti.

      Poista
  3. Tarujen kansat- näyttely oli ihana! Kävin kiertämässä sen hyvän kaverin kanssa ja minusta tuli kertaheitolla suuri Kittelsen- fani! Ostin alakerran putiikista Skogtroll-magneetin muistoksi ja Näkki- taulusta tuli heti uusi suosikkini! Ah, miksen ole tutustunut Kittelsenin töihin aikaisemmin!?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kittelsen oli minulle ennestään tuttu nimi, mutta näyttely jotenkin vei hänet entistä enemmän ihon alle. On aina erilaista nähdä taulut täysikokoisina, hiljaisuudessa ja oikeassa valaistuksessa. Olisin kauhean mielelläni ostanut putiikin tyhjäksi, jos Kittelsenin tauluihin liittyviä tavaroita olisi ollut enemmän tarjolla. :)

      Poista
  4. Tuo näyttely oli todellakin inspiroiva! Ja olen iloinen, että tuli ostettua museokortti, nyt minulla on sitten periaatteessa ilmaista taidetta ja kulttuuria/tietoa tarjolla vaikka kuinka paljon seuraavan vuoden ajan, ja voin myös poiketa katsomaan vain lempitauluni (luulen, että niitä Kittelsenin teoksia tulee katsottua toistekin).

    Sanojen ja nimien keksiminen on yksi syy, miksi en mielelläni kirjoita spefiä, olen todella huono keksimään niitä ja tulokset kuulostavat usein kankeilta. Ensimmäiseen Nanooni keksin kyllä muutaman hyvän nimen keskeisille hahmoille, mutta kaikki muu oli aika tuskan takana. Senkin takia realismi sopii minulle paremmin. Historiallisessa tulee toki se ongelma, että tiettyinä aikakausina kaikkien nimi oli Johan tai Ludvig tai Johan Ludvig, tai Maria tai Elisabeth - yritä siinä sitten löytää hahmoille juuri heille sopivia nimiä. :-D No, selvisi Jane Austenkin aika pitkälle sillä nimipaletilla, joka hänellä oli käytettävissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niin, se museokortti pitäisikin katsoa pysyväksi, olin jo unohtanut! Nyt on toivottavasti pienempi kynnys käydä museossa. ;)

      Nimitysten keksiminen tyhjästä on todella hankalaa. Onneksi pohjaan pääasiassa kaiken kirjoittamiseni olemassaoleviin myytteihin (fan fiction tausta hieman näkyy).

      Enkä ole muuten koskaan miettinytkään tuota historiallisen nimiongelmaa. Luin vastikään John Keatsista juttua ja selvisi, että hänen äitinsä nimi oli Fanny, hänen siskonsa nimi oli Fanny ja hänen rakastettunsa (lempi)nimi oli Fanny. Keats taisi rakastaa Fannyja! XD

      Poista
    2. Ja arvaa vain kuinka monta Johnia Keatsin tuttavapiirissä ja suvussa varmastikin oli. (En ole edes tarkistanut, mutta tuohon aikaan joka toinen tuntuu olleen John. :-D)

      Poista
  5. Hihiii, uudissanat... :D Minusta niiden kehittely on mahtavaa, tosin itse olen harrastanut kehittelyä/lainailua lähinnä scifi-/dystopiapuolella.

    Minäkin olen huomannut, että raakatekstin tuottaminen ei pitkän editoinnin jälkeen ole läheskään yhtä nautinnollista. Tosin osittain tilanteeseen vaikuttaa sekin, että edelliset henkilöt olivat käyneet jo äärimmäisen tutuiksi, ja nämä uudet hahmot ovat vasta muotoutumassa.

    Novellisi tila kuulostaa aika hyvältä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla on ollut todella toimivia uudissanoja. Uskottavia ja tunnelmallisia!

      Kässärin kanssa hahmot menevät ikäänkuin valmiilla raiteilla, kun taas uudessa tekstissä meno on pysähtelyä, heh. Onneksi kun tarinaan pääsee sisään, kiihtyy vauhti taas kuin itsestään! :)

      Poista
  6. Minäkin aion mennä katsomaan tuon näyttelyn, kunhan olen maisemissa, sem verran kiinnostavalta se vaikuttaa. Museokorttiakin olen harkinnut. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mars mars Ateneumiin, tykkäisit varmasti! :)

      Poista