maanantai 1. kesäkuuta 2015

Pelko, pelko

Kuten postaustahdista näkee, toukokuu ei oikein sujunut kirjoittamisen suhteen. Voisin keksiä tekosyitä, mutta lienee parasta vain kertoa totuus: nyt pelottaa.

Olen saapunut kässärin kirjoittamisessa kohtaan, jossa välttelemäni asiat ovat viimein saaneet minut kiinni. Ns. sisäpinta on tällä erää valmis ja minun pitäisi siirtyä seuraavaksi ulkopinnalle ja loppuun. Se on pelottavaa, sillä en voi enää kirjoittaa kirjan pääteemasta viistosti. Minun on puhuttava suoraan.

Suoraanpuhuminen taas on vaikeaa, sillä puhuakseen suoraan on tiedettävä mitä puhuu. Jos kutsumuksensa löytää sellaisesta aiheesta, josta ei ole omakohtaista kokemusta, on tämä äärimmäisen haastavaa.

Mutta aihe on valinnut minut ja tiedän, että tämä kässäri on se projekti, jolla on valtava potentiaali tulla esikoiseksi. En voi luovuttaa vain koska edessä on haasteita... (välillä tekee kyllä mieli luovuttaa).

Aale Tynni - Lasinen vuori

Seison siis kynnyksellä. Tiedän että jos vain otan sen viimeisen askeleen, helpottaa tämä angsti lopulta. Samalla kuitenkin mielikuvitus laukkaa ja ahdistus leviää. Kirjoittaminen on turvallista, kun se tapahtuu omassa sopessa. Kun taas harrastelijakirjoittaja lähtee hakemaan lähdemateriaalia maailmalta, tulee sitä tietyllä tapaa haavoittuvaisemmaksi.

Tämä on oikeaa taustatutkimusta, oikeista aiheista, oikeista ihmisistä. Sillä on väliä mitä kirjoitan, mitä sanon, miten esittäydyn. Luon odotuksia. Asetun alttiiksi. Mitä jos en kirjoitakaan tästä aiheesta oikein? Mitä jos minua ei oteta vakavasti?

Mitä jos kirjoitan väärin?

Kirjan loppuun on kypsynyt kysymysmerkki. Se on ehkä kysymys, jota ei saa kysyä. En tiedä siihen vastausta, enkä usko löytäväni sitä kaiken taustatutkimuksen jälkeenkään. Kuka minä olen kysymään ja haastamaan?

Mutta minusta tuntuu, että en voi kirjoittaa tarinaani ilman tuota kysymysmerkkiä. Vaikka olen täysi maallikko ja harrastelija ja huijari... (ja pelko on taas äänessä).

Miki Liukkonen - Matematiikan ulkopuolisia yhtälöitä III

Olisinpa tyytyväinen erilaisiin tarinoihin. Kumpa minun ei tarvitsisi mennä näin syvälle.

Ja kuitenkaan en osaa kirjoittaa mitenkään toisin. Seison kynnyksellä, mutta ennen pitkää se on ylitettävä. Voin vain kuvitella miltä ilma tuoksuu oven toisella puolella. Ehkä ovi menee edessäni kiinni. Ehkä pääsen haluamaani paikkaan.

(Sivuhuomautuksena: en ole edes lukenut proosaa pitkään aikaan. Pelkkiä runoja. Tuntuu ei pää sulata mitään muuta.)

Ihmisten kohtaaminen on pelottavaa. Nykymaailmassa jokainen mielipide ja ajatus revitään kappaleiksi sekunneissa. Olen pääasiassa aika itsevarma ja rohkea, ja sanoisin että minulla on yllättävän kova nahkakin. Siitä huolimatta seuraava askel tuntuu kovin vaikealta.

Koskaan ei ole valmis. Juuri nyt istun saunassa, nielen villaa. ;)

10 kommenttia:

  1. Väärin kirjoittamisen pelko on hyvin tuttua.

    Toivottavasti pääset loppuun asti ja se on niin hyvä kuin sen pitääkin olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä angstit onneksi purkautuvat hyvin, kunhan ne saa kirjoitettua. Eilen olin taas täysin kässärin lumoissa ja työnteko edistyi! ;)

      Poista
  2. Pelot kirjoittamisen aikana ja sen jälkeenkin ovat varsin tuttuja tunteina. Kirjoittaessa pelkää kirjoittavansa väärin, tekstin eteenpäin luovuttaessa pelkää sen tulevan tuomituksi.

    Tsemppiä pakerrukseen. Syntyvä teos on sinun näköisesi, se on kerrottu sinun äänelläsi. Miten se voisi olla väärin? Älä anna pelon lamauttaa vaan yritä voittaa se :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tämä epävarmuus kai koskaan lopu kokonaan, jos kirjailijoita on uskominen. Se pitää voittaa aina uudestaan eri muodoissa ja eri aikoina. Nyt on onneksi jo kevyempi olo kuin maanantaina. :)

      Poista
  3. Pelossa on hyväkin puoli: vain silloin voi olla rohkea :)

    VastaaPoista
  4. Väärin kirjoittamista ei sinällään tarvitsisi pelätä, koska aina voi korjata. Tästä(kin) syystä kirjoittaminen on prosessi.

    Vaikka kyllähän jokainen kirjoittaja tietää nämä pelot. Minulla on H:n kanssa jatkuva angsti sekä siksi, että en tiedä tarpeeksi että siksi, että kuitenkin menee väärin. Mutta kyllä se saa aluksi ja vielä myöhemminkin mennä väärin. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän projektin kanssa pelkoangstini johtuu pitkälti siitä, että kirjoitan aiheesta, josta ei pahemmin ole kirjoitettu. Tämän vuoksi tekstini voi mennä massalle läpi sellaisenaan ja levittää vahingollista tai väärää kuvaa asioista, jos en ole varovainen. :(

      Teksti tarvitsisi varmaan ihan viime metreillä minua perehtyneemmän asiantuntijan koelukemaan, jotta faktat pitävät. Sitten liikutaan vielä mielipiteen ja faktan rajamailla, mikä on haastavaa.

      Mietin kuitenkin liian pitkälle! Juuri nyt on tärkeintä saada prosessi etenemään edes kustantamoon asti. :)

      Poista
  5. Minä pelkään ihan samaa asiaa: väärin kirjoittamista. Mutta minulla pelko kumpuaa pikemminkin pelosta ilmaista itseään (itselle) oikealla tavalla. Pelosta olla oma itsensä ja toimia sen mukaan. En tiedä, voiko se olla myös sinulla siellä taustalla, kun pelkäät tekeväsi väärin. Sitten, kun siitä pääsee yli, edes hetkellisesti, kaikki on sen arvoista. Mutta omaan itseensä ja kirjoittamiseen luottaminen on vaikeaa. Ajattelen niin, että niin kauan, kun olet puhtaasti rehellinen niin itselle kuin tarinallekin, et voi mennä metsään. Et voi tehdä väärin, vaikka et menisikään "tavallista" reittiä, normien mukaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että olen nimenomaan löytänyt sen itselle luontaisimman tavan kirjoittaa. Se kuitenkin tarkoittaa genrenä spefiä ja kielessä runollisuutta, ja tiettyjen aiheiden kanssa tuntuu välillä, että niistä pitäisi kirjoittaa tyystin eri tavalla: Vakavasti.

      Ihan kuin oma tyyli ei voisi olla vakava. Ehkä tähän liittyy hienoisesti sekin, että haluaisin kirjoittaa viihdyttävää kohellusta, mutta en oikein osaa tehdä muuta kuin angstista synkistelyä.

      Nämä ovat kuitenkin niitä ristiriitoja, jotka on kyettävä ratkaisemaan itse. Muuten ei synny yhtään mitään. Eli samaa mieltä neuvojesi kanssa! :)

      Poista