torstai 11. kesäkuuta 2015

Kirjoittajameemi

Anna Hallava lanseerasi kivan kirjoittajameemin, jota ovat täytelleet ainakin Calendula ja Afeni. Miksen siis minäkin? :D

Missä kirjoitat yleensä?


Makuuhuoneessani on työnurkkaus, jossa minulla on loistava työtuoli, kirjahylly, muistiinpanovälineet, kirjoitustaulut ja tietenkin läppäri. Työnurkkaus on kyllä keskittymisen ja hiljentymisen kannalta aivan must, koska saan työpäivän aikana avokonttorissa ihan tarpeekseni jo hälinästä.

Viita-akatemian ja maantieteellisen sijaintini vuoksi olen reissussa paljon, joten niillä reissuilla on mukana hieman kevyempi Surface Pro 3 tablettiläppäri ja sen kanssa kirjoitan ihan siellä missä voin. Yleensä keittiönpöydällä tai sängyllä.

Miten kirjoitat käsikirjoituksen ensimmäisen version?

Ilmeisesti aikamoisena tilkkutäkkinä! Nykyinen kässäri, projekti TH, on syntynyt osittain kesäkässärinä, jota sitten jalostin Nanowrimossa ja vielä lisää Nanowrimon jälkeen. Aivan ensimmäisen version kirjoitin Wordilla, josta siirsin sen Scriveneriin, jotta saisin monimutkaisen rakenteen hanskattua paremmin. Tämä oli toimiva ratkaisu, sillä Scrivenerilla lisäily ja lukujen siirtely oli helppoa.

Muita kässäreitä olen suunnitellut paljon etukäteen, mutta TH on syntynyt enemmän vaellusmeiningillä. Olen täydentänyt sitä pikku hiljaa sieltä sun täältä ja pitänyt runsaasti kirjoitustaukoja. Loppu on yhä kirjoittamatta, mutta se on kyllä työn alla!

Työpöydän kirjat vaihtelevat, mutta leijona on tullut jäädäkseen.

Millaiset olosuhteet johtavat sinulla parhaan tekstin syntymiseen?

Tiedän etukäteen mitä lähden kirjoittamaan, joten kohtauksessa olisi hyvä olla joku porkkana, joka tekee työstämisestä kiinnostavaa. Usein porkkana on esim. jokin ristiriita, jota hahmot puivat keskustelussa, tai uusi mielenkiintoinen miljöö.

Parhaat kirjoitusillat ovat sellaisia, että olen yksin kotona, eikä minua kaivata missään. Laitan kuulokkeet korville, sopivan soittolistan soimaan, sammutan huoneesta valot ja laitan vain lähispotin päälle. Parhaiten sujuu, kun pääsen sopivaan tunnelmaan ja samaistun hahmojen fiiliksiin. Valmistelu tapahtuu usein jo töissä, kirjoitan esim. tauolla jo repliikkejä ylös tai kuuntelen kotimatkalla oikeaa musiikkia.

Millaisia kirjoitusvälineitä käytät (eli tietokone, käsin kirjoittaminen, joku tietty kynä jne)?

Kirjoitan pääasiassa tietokoneella. Vanhempi läppärini on pysyvästi työpisteellä, joten reissussa minulla on tablettitietokone mukana. Säilytän tekstejäni Dropboxissa, jolloin koneet keskustelevat keskenään ja tiedostoja voi muokata missä vain, kunhan on nettiyhteys (käytännössä aina, koska saan sen päälle puhelimestani).

Minulla on paha tapa haalia myös muistivihkoja, joihin kirjoitan otteita kohtauksista, viisauksia, osuvia lauseita, dialoginpätkiä, suunnitelmia tapahtumista, sijoittelen lukuja jne. Työpisteelläni on myös muistitauluja, joissa on postikortteja, kuvia, lehtileikkeitä ja omia raapustuksia. Ne auttavat aivoja jotenkin keskittymään visuaalisesti olennaiseen, esim. tietyt lauseet kässäristä jotenkin iskevät aivoihin eri lailla, kun ne ovat näkyvillä... kuulostipas järkevältä. XD

Runoja kirjoitan muistilapuille, jotka liimaan muistilehtiöön ja kirjoitan runon uudelleen, josta kirjoitan uudelleen muistikirjaan, josta kirjoitan uudelleen läppärille. Tämä on vähän monimutkainen, mutta hauska systeemi! Runot kun tulevat mieleen eräänlaisina välähdyksenomaisina runokuvina! Ne mahtuvat juuri ja juuri muistilapulle, jonka jälkeen lisätila mahdollistaa niiden jalostamisen ja laajentamisen.

Pidän muutenkin käsin kirjoittamisesta (ei kokonaisia kohtauksia), se aktivoi aivoja eri tavalla kuin näppis.

Pienen kirjastolainan suuri ilo ja inspiraatio.

Mistä saat aiheesi?

Olen kiinnostunut ympäriöivästä maailmasta. Luen lehtiä, artikkeleita, puhun ihmisille, katson elokuvia jne. Aina välillä eteen tulee jotain, joka herättää kiinnostuksen ja saa minut tutkimaan sitä syvemmin. Jossain vaiheessa kiinnostavasta asiasta jalostuu aihe, joka törmää toiseen aiheeseen ja niistä tulee yhdessä idea.

Projekti TH lähti liikkeelle siitä, että halusin tutkia suomalaista mytologiaa ja törmäsin minulle vieraaseen lyhenteeseen, josta paljastui vieras termi, jota tutkittuani olin aivan äimän käkenä ja olin törmännyt totaaliseen tabuun. Mytologiasta esiinnousseet aspektit törmäytettynä tuohon em. tabuun loivat idean.

Montako kertaa työstät käsikirjoitusta?

Monta. Projekti TH on periaatteessa luonut koko ajan nahkojaan. Ihan ekasta versiosta ennen Nanowrimoa ei jäänyt kauheasti jäljelle, koska lyhensin sen ns. novelliksi, ennen kuin päätin sittenkin kirjoittaa romaanin. Sitten Nanotin siihen lisää pituutta. Editoin, poistin ja lisäsin tavaraa. Tätä jatkui puoli vuotta. Joka kerta luin kässärin alusta, muokkasin sitä ja kirjoitin uutta tai siirtelin lukuja ja tekstiä ympäriinsä.

Tätä on jatkunut niin kauan, että on mahdotonta sanoa montako versiota tästä on. Jos lasken vain isot muutokset, ollaan nyt ehkä versiossa 6-8? Eikä kässäri ole vieläkään valmis. Siitä puuttuu loppu. Sen jälkeen olisi koelukukierroskin, sen vaatima editointi. Enkä usko editoinnin loppuvan vielä tuohonkaan...

Mikä osa käsikirjoituksesta on sinusta vaikein?

Onhan näitä.... Olen kamppaillut alun kanssa kauan ja saanut sen viimein kuosiin. Keskivaiheessa on omat ongelmansa. Ehkä kuitenkin loppu. Vaikka minulla on selkeä ajatus kässärin lopusta, on se todella vaikea kirjoittaa, kun kässärin asettelemat jännitteet ns. räjähtävät ja minun pitäisi tehdä ratkaisuja hahmojen suhteen. Miten tehdä ilkeitä asioita tyylikkäästi? Mitä jos rakastuu liiaksi omaan hahmoonsa?

Tai no... kakun vie varmasti taustatutkimus. Siitä minulla on vähiten kokemusta ja se on iso pelottava saatana kaapin perällä tämän nykyisen kässärin (ja todennäköisesti kaikkien tulevienkin) kanssa. Taustatutkimus vaatii venymään uusiin ulottuvuuksiin. Pitäisi puhua... ihmisille, kuvitelkaa!


Tähän hakkaan päätäni, kun jumittaa. ;)

Onko sinulla kirjoittamiseen liittyviä rituaaleja? Miten valmistaudut kirjoittamaan?

Muistiinpanot, musiikki, ns. inspiraatioalbumit. Usein teen teetä ja evästä, jotta jaksan sulkeutua huoneeseen. Soittolistojen rakentelu vie välillä tuhottomasti aikaa, musiikin kun pitäisi stimuloida oikealla tavalla viemättä kuitenkaan huomiota liiaksi itseensä. Se on hankala tasapaino!

Mitä teet kun tarina jumittaa?

Tiettyyn pisteeseen asti teen muita hommia, kuten katson elokuvia, siivoan, lenkkeilen. Sijaistoiminnot antavat aivoille tilaa setviä ongelmakohtia alitajuisesti. Jossain vaiheessa on tietenkin pakko mennä kässärin luo ja jatkaa työskentelyä. Jos jumitus ei lähde pois, teen usein itselleni "tikkaat", eli kirjoitan tiedostoon sen mitä pitää tapahtua, lisäilen mieleen juolahtavia otteita dialogista jne. Näiden kanssa voi sitten pakottaa tekstiä ulos ja editoida sen myöhemmin paremmaksi.

Keskustelen myös kirjoittajakavereiden kanssa jumikohdista jonkin verran. Yleensä asiat korjaantuvat melkein itsestään, kunhan ne saa purettua. Useinmiten vastaus kysymyksiini on ihan vaan "jatka kirjoittamista". Sekin auttaa, kun joku tsemppaa ja sanoo, että uskoo minun vielä saavan sen kustannussopparin. :)

Mitä genrejä kirjoitat ja/tai haluaisit kirjoittaa?   

Kirjoitan spefiä. En jotenkin jaksa kiinnostua tekstistä ilman spekulatiivista elementtiä, vaikka se olisi kuinka pieni tahansa. En yleensä lähde tekemään tekstiä genre edellä, vaan kirjoitan ja katson mitä syntyy.

Nykyisessä kässärissä on sellaista angstihuttua, romantiikkaa, epätoimintaa jne. että en tiedä yhtään miksi tätä sanoisi!

7 kommenttia:

  1. Näitä miten kirjoitan postauksia on aina mukava lukea.

    "Minulla on paha tapa haalia myös muistivihkoja".
    Jostain syystä kaikenlaiset vihkojen (paitsi ne ohkaiset ruutuvihot koulusta) ostaminen on aivan ihanaa. Niitä tulee kerättyä hyllyyn enemmän kun niille on tarvetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, vaikka monessa toistuvatkin samat asiat, tulee itsellekin jotenkin kotoinen olo näitä lukiessa. :)

      Minun ongelmani vihkojen kanssa on, että täytän ne harvemmin loppuun asti, joten minulla on valehtelematta varmaan 50 puoliksi raapustettua vihkoa. Aina välillä revin niistä sivuja tai hävitän vanhimpia, mutta kummasti niiden määrä ei tunnu laskevan. O.o'

      Poista
  2. Mietinkin vähän, mahdatko tarttua tähän. Kiva, että tartuit, sillä näitä vastauksia on kiva lukea muiltakin. Samalla voi vaikka oppia jotain toisten toimintatavoista ja toisaalta huomata niitä yhtäläisyyksiä.

    Kuulostaa myös siltä, että kirjoittamisesi on päämäärätietoista ja hyvin organisoitua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika samanlaisiahan nämä vastaukset ovat, vaikka ihmisillä on ne omat erikoisuutensa. ;)

      En tiedä miten hyvin organisoitua tämä oikeasti on, etenemiseni kun on niin hidasta. Olen kai yrittänyt madaltaa kirjoittamiskynnystä niin paljon kuin mahdollsta, koska tiedän olevani peruslaiska kirjoittaja!

      Poista
  3. Tuo sun kirjoittamisesi on jotenkin ihastuttavan kokonaisvaltaista.
    Sellaista, että kirjoittaminen on kaikkea ja kaikki on kirjoittamista. Ja lisäksi osaat vielä suhtautua siihen analyyttisesti. Respect.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kirjoittaminen on sulautunut aika vahvasti arkeeni, eikä minulla oikeastaan kulu tällä hetkellä päivääkään, ettei se olisi mielessä. Silloinkin kun pakoilen kirjoittamista, työstän kuitenkin koko ajan tekstin ongelmia.

      Toisaalta kirjoittava elämä on tehnyt minut onnellisemmaksi kuin ne vuodet, jolloin en pahemmin kirjoittanut. :)

      Poista
    2. Jep, allekirjoitan täysin Calendulan kommen. :) Vau, Vaarna. Kyllä sinä vielä pääset pitkälle. :)

      Ja yhdyn myös Vaarnaan. Kirjoittaminen lisää onnellisuutta monellakin tapaa. :)

      Poista