perjantai 24. huhtikuuta 2015

Välähdyksiä

Blogi on ollut vähän pidemmällä tauolla. Ensin olin kipeäni, sitten kiepahdin viikoksi Ruotsiin työkomennukselle. Minulla oli romanttinen ajatus siitä, kuinka kirjoittaisin Ruotsissa illat. Eihän se tietenkään toteutunut, pää surisi vierasta kieltä, silmät paloivat kesälämmöstä ja kukkivasta luonnosta.

No, joskus käy näin. Kuukausi vain katoaa johonkin.

Runstener i Nyköping - tällaisia tuli metsästettyä

Ruotsissa kesä tuntuu olevan hieman lähempänä. Lämmöt olivat mukavasti 15-18 tienoilla ja luonto oli vihreää. Kenties siis fiksumpaakin hieman kierrellä kaupungilla ja nollata hotellihuoneessa kirjan kera (Luin Maailmakaikkeuden huonoimman elokuvan, se oli hauska!).

En voi sanoa, että huhtikuu olisi mennyt editoidessa, vaikka aluksi kovasti uhosin. On nimittäin käynyt niin, että viattomasti alkanut runostelu on vienyt ihan kaiken kirjoittamisajan. En oikein ymmärrä mitä on tapahtunut!

Tänä keväänä aloin kirjata ylös välähdyksiä. Sitä se ensin oli. Saatoin olla auton ratissa ja nähdä jotain kuin ensimmäistä kertaa. Sanat järjestyivät mieleeni, kotona kirjoitin ne paperille. Huomioita kertyi, niiden perään ketjuuntui muitakin ajatuksia. Tuntui olevan paljon sanottavaa, asioita joita saatoin kertoa vain runomuodossa.

Niitä on tullut viimeisen kuukauden aikana koko ajan. Olen kirjannut niitä ensin muistilapuille, sitten paperille, sitten runokirjaan ja sitten koneelle. Jonkin verran on aina muuttunut matkan varrella, mutta sen enempää en ole niitä editoinut.

Hällristningar eli kalliokaiverrukset löytyivät 
epäilyttävästi päiväkodin takapihalta ;)

Eivät nämä ole oikeita runoja. Ne vain vuotavat paperille ja jälkikäteen en tiedä mitä tekisin niille. Mikä niissä on väärin ja oikein? Kunhan kirjoitan, kunhan vuodan.

Kuin olisin ollut tätä ennen supussa koko elämäni. Silmäni tuntuvat avautuneen, niin dramaattiselta kuin se kuulostaakin.

Tarkemmin ajatellen näiden edeltäjiä on ollut kyllä proosani seassa. Sellaisia hieman sekavia vuodatuksia, jotka eivät istu muuhun tekstiin, eikä niistä voi varmaksi sanoa mitä ne ovat.

Olen kuitenkin alkanut kirjoittaa runoja. Hyviä ja huonoja. Mitä niille pitäisi tehdä? Julkaisu tuntuu ajatuksena ahdistavalta - kenties kirjoitan niitä juuri siksi, että proosan kanssa pitää olla julkaisu koko ajan mielessä. En tunne runoutta kauhean syvällisesti, en osaa sanoa onko niissä oikeasti mitään vai jäävätkö sanahelinäksi.

Tämä on sen ensimmäisen riimukiven kaveri. Aika surullisen näköinen?

Olen yleensä hyvin järkevä ihminen, joten ajattelin oppivani runokurssilla. Silloin törmäsin Hämeen kirjoittajakoulun runokurssiin Kreikassa: Antiikin mytologia ja filosofia runouden inspiraation lähteenä. Jokin napsahti. Varmastin töistä ja kotoa ja ilmoittauduin. Noin vain. Kreikkaan asti, minä, aloittelija. O.o

Ihan kuin olisin lukenut cinemaattista elämänopasta oikeasti ja unohtanut, etten pidä matkustamisesta. Mutta näin kävi, lähden matkalle joulukuussa (olettaen että kurssi saadaan järjestettyä).

Hämmennyksestä huolimatta on viime aikoina ollut poikkeuksellisen vapautunut ja innostunut olo. Tuskinpa runoilusta mitään haittaa on, vaikka jäisivät pöytälaatikkoon. Pääni tuntuu kevyemmältä jo siksi, että moni siellä uinut asia on nyt paperilla.

Ehkä tauko kässäristä on ihan tarpeellinen. Lukeminen ja kaiken muun puuhastelu on antanut valtavasti ideoita kässäriin. Röpelöt hioutuvat pois ja tarina syvenee. Vieläkin ahdistaa vähän se, etten tiedä miten kirja loppuu. Ehkä jo parin kuukauden päästä?

9 kommenttia:

  1. Alitajunta työstää. Jonain päivänä tiedät mihin välähdykset on tarkoitettu :)
    Än

    VastaaPoista
  2. Täällä on toinen, joka haluaisi saada selvää runoista. Uskallan tuskin kirjoittaa niitä, koska tuntuu, etten edes ymmärrä mitä runo on. Sikäli siis hyvä että sinä kirjoitat. Niinhän sitä oppii, kirjoittamalla. Ja lukemalla. Yritin viime vuonna pyhittäytyä runojen lukemiselle, ja vaikka niitä tulikin jonkin verran luettua, en koe viisastuneeni yhtään. Vaikka täytyy sanoa, että samanlaisesta tekstistä tykkään niin runoissa kuin proosassa: esimerkiksi Majakovski on yhteiskunnallisuudessaan ollut mielekäs. Ja kas kummaa ne harvat omat "runoni" ovat nekin yrittäneet kommentoida yhteiskunnallisia asioita.

    Jos olisin tilanteessasi, yrittäisin selvittää mitä haluat tekstin tasolla tehdä eli en miettisi julkaisua vielä. Siitä on tarpeeksi vaivaa proosan puolella. Itse yritän aloitella sen selvittämisellä, miksi pidän sellaisesta runoudesta mistä pidän ja uskaltaisiko sitä lähteä apinoimaan.

    Kurssille lähteminen on minusta erittäin fiksua! Ei noita kävele joka päivä vastaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei runous ole mikään heterogeeninen kategoria, ihan niin kuin ei proosakaan ole. Joukkoon mahtuu ihan kaikenlaista ja aina on mahdollista tehdä uutta, ellei olemassaoleva sytytä. Se on ehkä ollut itselle hankalinta käsittää - että runoutta on ihan laidasta laitaan.

      En tiedä tarvitseeko sitä tietää miksi pitää joistain asioista, ei minusta. Tärkeämpää on tunnistaa se oma juttu ja napata siitä kiinni kaksin käsin. Ehdottomasti uskaltaa apinoida! Uskon että sinulla on paljon yhteiskunnallista sanottavaa. ;)

      Toivotaan siis, että kurssi järjestyy!

      Poista
  3. Miten ihastuttavia riimukiviä! Ja tuo viimeinenkin tyyppi!

    Kurssi kuulostaa mahtavalta. :) Kreikkaan asti, huikeaa. Joulukuuhun on vielä pitkä aika, mutta jännittävää varmasti silti! En osaa sanoa runoista mitään. Vuodatin niitä yläasteella ja sinne ne taisivat jäädäkin. Kirjoita ne jotka haluavat kirjoitettavaksi ja komppaan ylintä kommenttia, ehkäpä alitajunta kertoo sinulle, mitä niillä tehdä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, olisin niin mielelläni nähnyt niitä enemmänkin. Vikasta tyypistä tuli hiukan huono kuva, mutta jos googlettaa Slöbro runstener, löytyy niistä parempia kuvia ja selitykset riimuihin. ;)

      Matka tuntuu vielä epätodelliselta, taidan uskoa tämän vasta kun tulee lasku. O.o'

      Runoahdistus alkaa onneksi jo helittää. Olen ehkä sopeutunut nyt siihen, että näin on käynyt. Enköhän minä keksi niille jotain käyttöä. :)

      Poista
  4. Runoja!!!! Ihanaa!! Mä tahdon hetinytvälittömästi niitä sähköpostiini!!!!! Mä niiiin tykkään sun sanakiemuroista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä vaan suurimmalle fanilleni! O.o'

      Poista