maanantai 6. huhtikuuta 2015

Tähdet kiskovat hiuksistani

Pääsiäinen on sujunut pitkälti kirjoittamisen merkeissä. Olen ottanut muutaman illan ihan vain kirjoittamiselle ja lähtenyt purkamaan editointisuunnitelmassa esitettyjä muutoksia.

Viikonlopun editointisaldo:

1. Kirjoita uusi ensimmäinen luku
2. Korjaa printtieditoinnin korjaukset kässäriin
4. Lisää A:han kohtaus ennen kliimaksia


"I’m restless. Things are calling me away. My hair is being pulled by the stars again." — Anaïs Nin


Eilen kävin kässärin läpi luku luvulta ja korjasin printtiversioon tekemäni muutokset kässäriin. Alkuun puuha ei ollut erityisen miellyttävää, mutta loppua kohden korjauksia oli koko ajan vähemmän, joten sain urakan hyvissä ajoin valmiiksi. Kumma kyllä en huomannut korjattavia kohtia edelleenkään lukiessani ruudulta, kun taas paperilla ne hyökkäsivät heti silmiin.

Lauantaina paneuduin kässärin uuteen ykköslukuun. Päätin aloittaa tarinan hieman aikaisemmin kuin olin alun perin ajatellut, sillä liian moni asia jäi pohjustamatta ensimmäisessä ykkösluvussa. Uusi ykkösluku tuntuu vielä hiukan hassulta, mutta sain ujutettua sen juuria paremmin muihin alun lukuihin. Tekstin täydentämisestä tuli yllättävän hauskaa ja helppoa, kunhan keksin mitä sinne lisätään. En katsonut missään vaiheessa sanamääriä, mutta joitain tuhansia sinne tuli uutta (sis. myös muihin lukuihin tehdyt lisäykset).

Pitää katsoa seuraavan lukukerran yhteydessä, miten silottelen muutkin Alun luvuista yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Alku on kirjoitettu niin monessa erässä, että kerrostumat näkyvät vielä - ainakin minulle. En ole tyylistäkään satavarma, pelkään että kahden kertojan äänet ovat liian samanlaisia, vaikka toinen on minä-kertoja ja toinen hän-kertoja.

Uuden Alun tunnelma on erilainen, positiivisempi. Onko se ristiriidassa muun tarinan sävyn kanssa?


And the day came when the risk to remain tight in a bud was more painful than the risk it took to blossom.” — Anaïs Nin


Aivan viimeisenä kirjoitin viime yönä uuden kohtauksen ennen Kliimaksia. Tämä on vasta ihan raakaluonnos, se tarvitsee lisää siveltimenvetoja, jotta siihen tulee syvyyttä. Siinäkin mietin onko sävy väärä vai pitäisikö mennä positiivisempaan. Menin kohtausta kirjoittaessa aika synkkiin tunnelmiin. Onneksi myöhemmin voi tasoittaa tunteenpurkauksia ja totuuksia ja piilottaa ne subtekstiin sen sijaan, että sanoisi suoraan.

Kässäri tuntuu yllättäen taas ihan erilaiselta kuin viime viikolla. Miten muutama pieni muutos voi vaikuttaa koko tarinaan niin dramaattisesti?

Siinä missä oli ennen tasaista tyhjyyttä rinnassa onkin nyt auringosta säkenöiviä aaltoja. Siinä missä oli epäilyksen siemen onkin nyt valtava konflikti.  Myös tarinan maailma levisi uuteen suuntaan, hahmot ottivat harha-askeleen ja melkein jäivät sille tielle.

On niin outoa, miten nämä muutokset sopivat tarinaan, kuin olisivat aina olleet siinä.



"The role of a writer is not to say what we all can say, but what we are unable to say." — Anaïs Nin


Olin jo unohtanut kuinka kauas itsestään on matkustettava, jotta tarina alkaa tosissaan elää. Aina kun unohdan ennakkokäsitykseni jostain tarinan aspektista, löydän niiden sijaan sivuilta totuuden. Oma käsitykseni murenee ja tarina muuttuu todemmaksi, hahmoni tulevat todemmiksi.

En voi sanoa heille "ei", vain koska minusta tuntuu siltä. Liian usein peilaan valintaa johonkin omissa kokemuksissani. Ei heillä ole sellaisia kokemuksia. Eivät he pelkää kuten minä. Ja siksi viihdynkin heidän ensirakkauksissaan, unissaan ja toiveissaan.

Mitä pidemmälle pääsen, sitä epävarmemmaksi tulen. Olenko oikea ihminen kirjoittamaan tästä? Kuinka paljon syvemmälle minun on mentävä? Kuinka perustelen ratkaisuni kertoa tästä tällä tavoin? Olen niin kaukana oman kokemukseni ulkopuolella, tarina on ottanut vallan ja se tukee kirjoittamistani.

Tuntuu että löydän uutta taustamateriaalia niin vaivattomasti juuri nyt. Ne ovat säikeitä toisten tarinoiden kudoksissa ja neulon niistä uuden tarinan, näin ristiriitaisista väreistä. Kummasti ne tuntuvat sopivan yhteen.

Luomani kosmos on yksi taipuneen logiikan linna kiemuraisine käytävineen. Välillä on ravistettava itseäni, jotta muistan symboliikan keskellä konkretian.

Päässäni on tämä surrealistinen kuva, aukeaako se kenellekään muulle?

7 kommenttia:

  1. Kaunista! Juuri tuon kaltaiset tilat ja ajatukset ovat se syy, miksi kirjoitan. Kunpa voisinkin sanoa olevani samankaltaisessa pisteessä, but alas! Odottelen edelleen kustantamoilta vastauksia, saa nähdä tuleeko niitä ikinä. Tavallaan haluasin tarttua omaan tarinaan, mutta samalla tuntuu, että olen vieraantunut sen konseptista (parisuhteen kuvailusta) kokonaan. Mutta ehkä se on vain väliaikainen tila.

    Jaksamista kevääseen ja kirjoittamiseen! Tarina aukeaa jos aukeaa, siitä ei kannata liiaksi murehtia. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaminen taitaa olla aikamoista vuoristorataa suurimmalle osalle kirjoittajista. Onneksi välillä on huippukohtiakin! :)

      Tuo on varmasti raskaimpia vaiheita koko kirjoittamisprosessissa. Minusta on törkeää, etteivät jotkut kustantamot vaivaudu vastaamaan ollenkaan. Ja kun omaa tarinaa on pyöritellyt pitkään, alkaa se tuntua kovin tavanomaiselta ja typerältä (kuten aina välillä parisuhteetkin ;)).

      Tuskin siihen mitään parannusta on. Välillä kannattaa kirjoittaa jotain ihan muuta ja palata sitten projektin pariin tuorein silmin, mikäli se tuntuu vielä tärkeältä.

      Kiitoksia! Kirjoitusiloa sinne ja jaksamista kustantamorundin keskelle! :)

      Poista
  2. Oi, kuulostaa hienolta. Ja vau, siltä että olisit jo pitkällä! :) Tuollaiset oivallukset ja hetket ovat parhautta kirjoittamisessa. Tsemppiä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ps. Mahtavat sitaatit!

      Poista
    2. Olen niin pitkällä, että ahdistaa. Se lienee ihan hyvä merkki. ;)

      Rakastan kirjoittamissitaatteja. Pinterestinikin tulvii niistä. XD

      Poista
  3. Kivoja sitaatteja :)

    Hienoa, olet päässyt yliviivaamaan! Tuttuja kysymyksiä... Kirjoittaminen on vuoristorataa ja luovaa kaaosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, edes jotain edistymistä! Tämän jälkeen sitten tietenkin tyssäsi kokonaan. ;)

      Poista