lauantai 4. huhtikuuta 2015

Briitta Hepo-oja - Siilin Kuolema

Olen tavannut Siilin jo, kun se ensimmäistä kertaa nousi unisena talvipesästään ja aloitti kustantamokierroksensa. Tämä kieltämättä vaikuttaa jonkin verran lukukokemukseeni. :)

Briitta Hepo-oja, 2015, Myllylahti, oma ostos

Siilin Kuolema kertoo 15-vuotiaasta Artusta, joka on ollut muiden mielestä aina vähän outo. Poika ei oikein istu perinteiseen miehen malliin monien pelkovammojensa ja tunteellisuutensa vuoksi. Hän on luokassa se, joka jää ilman ystävää, eikä kotoakaan tunnu löytyvän sympaattista korvaa - varsinkaan kun isä ajaa lomareissulla siilin yli, ja Arttu ei pääse tapahtuman yli eikä ympäri.

Asiaa auta myöskään eläimiä rakastava Neatta, joka jakaa Artun näkemykset eläinten olojen surkeudesta ja patistaa Arttua kyseenalaistamaan asioita rankemmalla kädellä. Kun kukaan muu ei tunnu kuuntelevan mitä Artulla on sanottavana, ei auta kuin ryhtyä eläinaktivistiksi.

Synkästä kannesta huolimatta Hepo-ojan esikoisteos on oikeastaan aika huumoristinen nuorten kirja, joka käsittelee vakavia teemoja virkistävän positiivisella otteella.

Tarinaa kerrotaan Artun silmin, jolloin muut hahmot vaikuttavat aluksi karikatyyliseltä. Minusta ratkaisu toimii hyvin nuorten kirjassa, sillä nuoret tuppaavat olemaan ympäristöstään aika tuomitsevia. Hahmot ovat kuitenkin Artun näkemystä syvällisempiä ja karistavat ennakkoluulot pois harteiltaan ajan mittaan.

"Minä en enää jaksa", äiti sanoi. "Sinä saat pitää pojan hyvänäsi, minä en osaa olla hänen kanssaan. Hän ei edes ole pahoillaan. Eivät muut tee tuollaista. Miten hänestä tuli tuollainen? Olen saanut tarpeekseni näistä päähänpistoista! Minä en tiedä mikä häntä vaivaa!"

"Mitä sä oikeestaan musta tiedät?" kysyin.

"Ole vaiti", äiti sanoi. "Eero, kai sinä tiedät mihin tämä johtaa? Seuraavaksi hän polttaa kirkon!" Mitään sellaista en suinkaan suunnitellut, mutta kun äiti sai jotain päähänsä, se yleensä myös pysyi siellä.

"Ja sitten hän kahlitsee itsensä puuhun, eikö niin?" äiti jatkoi. Se alkoi kuulostaa hysteeriseltä. "Kyllä minä tiedän. Hän tahtoo kettutytöksi, vaikka on poika, eihän se käy päinsä! Hänelle käy huonosti. Minä käskin hänen keksiä harrastuksen ja hän päätti kaikista maailman asioista ryhtyä eläinaktivistiksi!"

Tapahtumien ylidramatisointi on tietoinen tyylivalinta. Tästäkin aiheesta olisi saanut hyvin angstisen kirjan, mutta sen sijaan Siilissä on ehdottoman positiivinen pohjavire. Minun on vaikea keksiä kirjalle esikuvia, kun luen niin vähän realistista nuorten kirjallisuutta, mutta huumorinsa puolesta kirja muistutti minua Roald Dahlin lasten kirjoista ja Lemony Snicketin Surkeiden Sattumusten sarjasta.

Artun perheen sisäiset konfliktit venyvät usein mielettömäksi absurdiksi sanalliseksi tykitykseksi, jolle ei voi kuin nauraa. Isä ja äiti ovat konservatiivisia uraihmisiä, isoveli Oliver peruskiltti ja lahjakas tyyppi, toinen isoveli Make urheilullinen naistennaurattaja ja pikkusisko Lotta kirjatoukka. Arttu itse on herkkä ja kimmastuu itselleen tärkeistä asioista helposti, mutta hän pysyy sympaattisena hahmona kaikkien ylilyöntiensäkin keskellä.

Kirja on henkilö-ja dialogivetoinen, mutta 300 sivua kuluvat lukiessa todella nopeasti. Kirjassa loistavat poissaolollaan Helsinki-keskeisyys, koulun klikit ja romantiikka. Artun ja Neatan välille ei roihahda siis missään vaiheessa dramaattista kiellettyä rakkautta. Arttu ei muutenkaan vaikuta kauhean kiinnostuneelta romantiikasta, mikä on epätavallinen ratkaisu nuorten kirjalle.

Kirja pohdiskelee myös jonkin verran miehiin ja poikiin liittyviä odotuksia esimerkiksi armejasta, tunteellisuudesta ja sopivista kiinnostuksen kohteista. Arttu on aikalailla kaikkea mitä ei pitäisi, eikä hänen anneta unohtaa sitä. Yksi erilaisuuden seuraamus on yksinäisyys, joka alkaa lieventyä vasta, kun Neatta ilmestyy kuvioihin.

Äiti teki jotain ennen kuulumatonta nähdessään konnan. Se kirkaisi ja tiputti kasan ruudullisia paitoja käsistään, nosti kätensä ja osoitti lakatulla kynnellä kilpikonnaa. Äidin ääni värisi, kun se kysyi, mikä se oli.

"Se on Kurt Cobain", vastasin.

"Kurt Cobain on kuollut", äiti sanoi. "Mikä tuo on ja mistä se on tullut?"

"Se löytyi roskiksesta."

Heti kun äiti kuuli sanan "roskis", se menetti malttinsa ja alkoi huutaa. "Vie se pois! Vie se heti pois minun talostani! Sillä on kaikenmaailman tauteja!"

"Ei sillä ole tauteja. Eläinlääkäri on tarkistanut sen."

Mua ärsytti, että äiti loukkasi niin Kurt Cobainia. Kurtissa ei ollut mitään vikaa. Vika oli äidin korvien välissä. Äiti oli selvästi tunne-elämältään häiriintynyt.

Suosikkihahmokseni muodostui Artun äiti, joka on aivan hulvaton (kuten lainauksista näkyy). Tämä siisteyttä ja selkeyttä arvostava menestyjä on poikansa kanssa ihan hukassa, mutta jaksaa silti yrittää ymmärtää tämän tempauksia. Ja kyllähän äiti lopuksi rauhoittuu, kunhan löytää ensin poikansa omituisuudelle diagnoosin. XD

Luulen että olisin tykännyt tästä kirjasta nuorempana, kun olin itsekin liian outo suosittujen seuraksi ja etsin kovasti paikkaani maailmassa. Siili on perinteinen kasvutarina, joka tarjoaa synkkyyden sijasta sympatiaa nuorille ja nostalgisia fiiliksiä aikuislukijoille.

Lila luonnehtii Siiliä "hyvänmielen kirjaksi", ja olen tästä aivan samaa mieltä. Kirjan synkänpuhuva kansi on minusta täyshuti, mutta niihin mahtuva sisältö täysi kymppi. :)

8 kommenttia:

  1. Minkä ikäiselle tämä kirja lienee tarkoitettu tai muuten sopia? Kuulostaa sellaiselta, että voisi huvittaa omaa poikaani... varsinkin nuo huvittavat äitikohdat ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun kiinnostuit kirjasta! Olen aika huono arvioimaan ikäjuttuja, mutta yritetään. Tässä on vähän väkivaltaa ja hiukan päihteitä. Niitä kuitenkin käsitellään aika siististi. Yläasteikäiselle ainakin, ehkä siitä pari vuotta nuoremmillekin. :)

      Poista
  2. Minulle tuli pelkästä kansikuvasta hyvin erilainen vaikutelma romaanista kuin mitä olen saanut sitten lukemalla näitä blogiarvosteluja ja niissä siteerattuja otteita (ja olen varma, että niistä saa paljon oikeamman kuvan). Välillä mietin, arpovatko jotkut kustantajat noita kansikuvia katsomatta yhtään kirjan sisältöä ja tyyliä. :-P

    Mutta tämä kuulostaa niin sellaiselta minkä Malna 15 v. olisi lukenut jotain kymmenen kertaa. Ja ajatteli tämä vanhempi minäkin pistää tilaukseen. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä kustantamon mielestä kuva oli otollinen kirjalle, vaikea sanoa. Toivottavasti blogiarviot saavat sisällöstä kiinnostuneita lukijoita liikkeelle.

      Jee, kiva kun päätit kokeilla tätä! ;)

      Poista
  3. Hei, tämähän vaikuttaa jännältä kirjalta! Pitää laittaa korvan taakse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottovasti Siili osuu vielä eteen jossain vaiheessa! :)

      Poista
  4. Mahtavia sitaatteja! Oma lemppari oli ehdottomasti: "Äiti oli selvästi tunne-elämältään häiriintynyt." Tuo kuulostaa juuri sellaiselta, mitä teini on kuullut koulussa ja käyttää ehkä sen kummemmin ajattelematta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nauroin tosiaan ääneen tätä lukiessa aika paljon. Ei ryppyotsaisille! :)

      Poista