tiistai 17. maaliskuuta 2015

Viisastun salaa

Viikko hujahti taas hirveällä vauhdilla ohi! Viime viikolla editoin Nova-novellin. Piti ensin fiilistellä tarinaa ja muistella kerran kokemaani "mystistä alkurakkautta" sen ideaan. Siitä kun sai kiinni, onnistui editointikin ihan eri lailla. :)

Tunnelmia kässärin kanssa ♥  

Viikonlopun vietin Viita-akatemiassa ja mökkeillessä. Tai no, mökillä lähinnä koomasin ja nukuin. Pari tuntia taisin uhrata kässärille. Viidassa aika kuluu kuin siivillä. Seura on erinomaista, ja joka kerrasta jää jotain pohdiskeltavaa mieleen.

Huomaan jo nyt, miten tunneilla olo on kehittänyt omaa ajattelua ja vaatimuksia tekstin suhteen. En ole mikään pro esimerkiksi runouden arvioinnissa, mutta opin yllättävän paljon siitä, kun muut ruotivat tekstejä ja antavat ehdotuksia. En ole ollut palautteenannossa kauheasti äänessä, koska muilla on yksinkertaisesti niin hyviä puheenvuoroja, että niistä saa eväitä omaankin kirjoittamiseen. Havahdun usein siihen, että palautehetki meni kuunnellessa muita.

Juuri nyt ei ole kyllä tarjota tekstejä ryhmän arvioitavaksi, mikä on harmi. Kässäri on niin intensiivisessä työstävaiheessa, että on vaikea kirjoittaa edes välipalanovellia sen rinnalla. Samalla kässärin tekstiä ei voi antaa luettavaksikaan, vaikka palautteen perään jo haikailenkin. Pitää kirjoittaa viimeistään kesällä jotain muuta, ihan vaan jotten jää jumiin TH:n kanssa.

Viitaryhmän taso on kova, ja se pakottaa minutkin yrittämään enemmän ja kirjoittamaan paremmin. Tekemisen meininki ja ilo on valtava. Lähden tapaamisista aina kotiin täynnä energiaa ja uskoa tulevasta.

*

Anneli Kanto piipahti myös vieraanamme viikonloppuna ja kertoi urastaan kirjailijana. Esikoisensa 2007 julkaissut Kanto työskentelee nykyään täyspäiväisesti kirjailijana. Hän kirjoittaa lanua ja historiallista fiktiota, ja on julkaissut yhteensä 27 kirjaa!

Ohessa pari Kannon neuvoa ja ajatusta julkaisusta unelmoiville kirjoittajille:

YLEISESTI

  • Kirjallinen yhteisö on tärkeä. Sellainen kirjoittajaporukka, jolla on samanlaiset tavoitteet kirjoittamisen suhteen, antaa energiaa julkaisun pitkään prosessiin. 
  • Täytyy ylittää se häpeän kynnys, joka meillä kaikilla on, ja tulla ulos pöytälaatikosta. On oltava rohkea!
  • Ei se lahjakkuus, vaan sitkeys, harjoittelu ja priorisointi. Kirjoittamisen palon on kannettava, eikä kirjoittamista voi vältellä ja jättää aina paremmalle ajalle.
  • Ei saa pelätä onnistumista. Se on saavutettava itse, koska kukaan ei poimi kirjoittajaa kustantamoon. 
  • Tavoite ei saa olla minusta tulee kirjailija, vaan sen pitää olla minä kirjoitan niin hyvin, että saan kustannussopimuksen. 
  • Kanto pyrkii kirjoittamaan joka päivä vähintään 4 liuskaa. 
  • Palautetta on opittava kuuntelemaan. Täytyy myös tiedostaa, että palautteenanto on työtä ja siihen menee hirveästi aikaa. On epäkohteliasta pyytää sitä ilmaiseksi kirjailijoilta ja olettaa, että heillä riittää aina aika ja kiinnostus.
  • Kirjailijaksi tuleminen on vaikeaa mutta ei mahdotonta. 

KUSTANNUSKYNNYKSELLÄ


  • Kustannuskynnyksellä heiluvat kirjoittajat saattavat roikkua toisinaan löysässä hirressä vuositolkulla. He kirjoittavat palautteen perusteella version version perään, kustannuspäätökset venyvät ja epävarmuus on hirveä. Siksi sitkeys. 
  • Kustantamolta tulee hyvin harvoin palautetta, jossa on konkreettisia korjausehdotuksia. Se täytyy hyödyntää ja ottaa tosissaan. 
  • Kirjoittajilla on usein ainakin 1 harjoituskäsikirjoitus ennen julkaisua. Siitä opitaan paljon, ennen kuin kohdalle osuu se oikea kässäri oikeaan aikaan. 
  • Ihan kiva ei riitä. Kässäreiden aiheiden uutuus korostuu kustantamoissa, sillä uudet ja ajankohtaiset ideat on helpompi myydä. 
  • Kustantamoista voi hyvinkin tulla tylyä palautetta. Heidän ei tarvitse käyttää aikaansa kirjoittajan kannustamiseen. 
  • Kun kirjoittamiseen oikeasti sitoutuu, ojentaa maailmankaikkeus kätensä. Yhteensattumat kasaantuvat: kirjoittajan kohdalle osuu hänen tarvitsemiaan ihmisiä, taustatietoa jne. 

JULKAISUN JÄLKEEN


  • Julkaisusta ei välttämättä seuraa oikein mitään. Vastaanotto voi olla hiljainen ja myynti vähäistä. Tilanne itseasiassa usein vain pahenee esikoisen jälkeen...
  • Kestää noin 10 vuotta luoda kirjailijanimi. Esikoinen ei suinkaan ole omien kykyjen huipentuma. Tarvitaan pitkäjänteisyyttä. 
  • Ei yksi kirja vaan tuotanto. Kirjoittajan on ajateltava aina eteenpäin. 
  • Jotta voi kirjoittaa kamalista aiheista ja asioista, on oman elämän oltava tyyntä. Vaikeina aikoina kirjoittaja kaipaa kevyempiä juttuja. 
  • Lanun kirjoittaminen ei enää nykyisin estä luomasta uraa myös aikuisille suunnatuilla kirjoilla. 
  • Kustantamoita saa olla useampi vaikka yhtä aikaa. Kanto itse julkaisee lanua ja historiallista fiktiota eri kustantamoille.

10 kommenttia:

  1. Hyvä postaus ja hyviä vinkkejä Kannolta. Osa toki tuttuja, osa hyvää muistutusta, osa sellaista, mitä ei ole tullut niin ajateltua. :)

    Viita kuulostaa mahtavalta, hyvä jos saat siitä paljon irti! :)

    Ps. Ihana kuva. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kannon vierailu oli erittäin antoisa. Juttua oli paljon enemmänkin, mutta tiivistin tähän vain olennaisimman. :D

      Viita on kyllä erinomainen juttu, onneksi sitä on vielä pari vuotta jäljellä!

      Poista
  2. Tosi hyvä postaus ja viisaita juttuja Kannolta. :) Onpa hän ehtinyt tehdä paljon kaikkea! Tunnistan tuon, että ei saa itse sanottua niin kauheasti palautetta, kun muilla tuntuu olevan niin hyvää sanottavaa ja itse vain nyökyttelee vieressä. On vaikea yhtä aikaa sekä kuunnella että itse muodostaa mielipidettä, siinä mielessä kirjallisen palautteen antaminen on helpompaa, vaikka ryhmäkeskustelussa onkin sitten muut hienot puolensa.

    Kuva on myös kiva, vaikka näyttääkin siltä kuin olisin leikellyt arkkejasi! / B

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 27 kirjaa on aivan uskomaton määrä. Kyllä sitä ehtii, kun on täysipäiväisesti kirjailija. :)

      Lohdutan itseäni sillä, että meitäkin on kommentoimassa aina vähintään 10 ihmistä. Annan ihan mielelläni sijaa muillekin kommentoijille, kun kaikille ei kumminkaan riitä aikaa ihan hirveästi. Ryhmäkeskustelu vaatii kyllä totuttelua, kun on aiemmin antanut lähinnä kirjallista (ja piiiitkää sellaista) palautetta.

      Arkkeja ON leikelty. Kerron joskus livenä miksi! ;)

      Poista
  3. Kiitos näistä! Pistin jakoon omille kirjoittajaopiskelijoilleni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos näistä on muillekin hyötyä! :D :D

      Poista
  4. Anneli Kanto kävi meilläkin, hänellä on tosi paljon hyviä ja hyödyllisiä ajatuksia kirjoittamisesta!

    Ja muiden tekstien lukemisesta ja ruotimisesta (ja muiden kommenttien kuuntelusta) oppii tosiaan myö paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, ymmärtääkseni sama porukka pyörii aikalailla vuodesta toiseen, mutta mikäs siinä. Nuo kirjailijavierailut ovat jotenkin niin ihanan intiimejä tapahtumia. ;)

      En tiedä olisinko kehittynyt lähellekään niin paljon ilman kaikkia koelukijoitani. <3

      Poista
  5. Hyvä postaus, mielenkiintoisia juttuja! Itse asiassa tuo Anneli Kanto on ilmeisesti oman Orfeuksen ohjaajani entinen oppilas. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, Suomessa on aika pienet piirit. Jokainen tuntee jokaisen jostain, ja kirjailijat vetävät kursseja tosi innokkaasti. Kanto oli muistaakseni Oriveden Tie Mestaruuteen kursseilla, eli tuttu varmaan sieltä. :)

      Poista