maanantai 23. maaliskuuta 2015

Pitäisi

Olen ollut laiska. Kässäri ei ole edistynyt ihan odotuksien mukaan tässä kuussa. 

Printtasin sen kyllä paperille ja olen editoinut sitä ihan uusin silmin paperiversioon (kumma miten erilaiselta se näyttää!). Nyt kässärin alku on täynnä yliviivausta, korvaavia sanoja, hylättyjä lauseita, lauseiden järjestyksen vaihtavia nuolia ja nasevia kommentteja marginaalissa, tyyliin "mä en tajunnut tästä yhtään mitään..." XD

Kaktuksia Helsingin Talvipuutarhassa :D :D

En vaan ole päässyt kässärin äärelle tarpeeksi usein. Pitäisi saada seedes johonkin kuntoon ennen kesää jos aion luetuttaa sitä silloin ensimmäisen kerran. Tällä menolla se ei onnistu.

Ja tahtoisin jo kovasti kuulla muidenkin mielipiteitä tästä sotkusta! Ja samalla tahtoisin sulkea TH:n ikuisesti pöytälaatikkooni. Alan epäillä taipuvaisuuttani itsesabotaasiin. Tällä menolla en koskaan ensimmäiselle kustantamorundille, vaan jumitan ikuisesti.

Aikaa on ollut tietenkin treffata kirjoittajakavereita (kävimme mm. tutustumassa Steam Hellsinkiin), katsoa Netflixista jokainen puolikelvollinen romanttinen komedia (Peggy Sue Got Married!!), koomata sohvalla, käydä lenkillä ja kirjoittaa angstisia runoja.

Jep, runoilen aina silloin tällöin, mutta se on pikemminkin aivojen valutusta kuin mitään julkaisuun tähtäävää toimintaa. Aina välillä pääni on niin täynnä kirjoittamista haittavaa sälää, että se on pakko purkaa ulos. Angstirunoilu pöytälaatikkoon on tähän oiva keino!

Runoilusta saa myös hyviä kielikuvia ihan oikeaan tekstiin. Istutan ne sinne myöhemmin jos kohdalle osuu joku oikea helmi... (prosessini on kyllä välillä tosi outo. O.o )

Lisää kaktuksia! Koska ne kuvaavat kirjoittamistani juuri nyt. 

Pitäisi taas tehdä eikä pohtia. Pitäisi vetää TV:n töpseli seinästä ja hukata kännykkä laukun pohjalle. Pitäisi asettaa konkreettisia tavoitteita viikoille, kun ne nyt kasaantuvat liian usein viikonlopuille. Pitäisi hengata vähemmän blogeissa ja uutissivustoilla. 

Ennen kaikkea pitäisi maksaa laskut, eikä jaaritella täällä. 

Mutta nautiskelkaa kaktusten kesätunnelmista nyt kun on taas kylmää ja sateista! Minäkin yritän motivoida itseni työhön laiskottelun sijasta. ;)

9 kommenttia:

  1. Tsemppiä kässärin muokkaukseen! PS.Kaktuset on aivan ihania!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Nyt näkyy kyllä flow kiskovan ihan eri suuntaan siitä, mutta pitää pysyä vahvana. XD

      Poista
  2. Voi miten tutulta kuulostaa! Minunkin deadlineni venähtää, en vain onnistu pysymään tiukassa editointiaikataulussani. Telkkari on kyllä ihan vihoviimeinen, se syö kauheasti aikaa. Tsemppiä sinne! Toivottavasti saadaan molemmat editointirytmistä pian kiinni.

    Ihania nuo kaktukset! ^-^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äh, miten en ole huomannut kommentteja? No, minä olen jo petrannut. Sain kässärin rivieditoinnin koluttua läpi tältä erää! :)

      Etköhän sinäkin pääse vielä kiinni työn iloon!

      Poista
  3. Jee, kaktuksia! :)

    Tuo ristiriitainen fiilis on niin tuttu... ja kyllä, paperilla kaikki näyttää todella erilaiselta!

    On se kummaa, kun aikaa löytyy aina "turhiin" juttuihin. Kotityöt katoaa jonnekin listan viimeiseksi. Kehitin tähän kuitenkin loistavan kiertokeinon: herään aamulla 10 min aiemmin, niin ehdin tehdä ennen töihin lähtöä jonkun ärsyttävän kotityön. Tällä viikolla olen jo hoitanut viikon tiskit ja vaihtanut yrttipuutarhalle vedet. Jee!

    Tsemppiä kirjoittamiseen! Sanoisin jotain piristävää keväästä, mutta pelkään, että auringon vallatessa taivaan minun kirjoitusintoni vain laskee (tosin lenkille tulee lähdettyä sitäkin useammin), ellen vedä verhoja ikkunaan ja leiki pimeää... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lohdutan itseäni sillä, että kirjoittaminen on kakkonen elämiselle. Aina ei voi venyä. Tällä menolla julkaisen 60-vuotiaana, mutta parempi sekin kuin ei mitään. XD

      Kotityöt jäävät usein tekemättä, ellei edessä ole joku kirjoitusurakan inhokkikohta. Silloin siivoan ihan onnessani. :)

      Poista
  4. "Printtasin sen kyllä paperille ja olen editoinut sitä ihan uusin silmin paperiversioon (kumma miten erilaiselta se näyttää!)"
    Teksti on hämmästyttävän erinäköinen printattuna, varsinkin jos printti ehtii levätä vielä päivän tai pari ennen kun siihen koskee.

    Tutun kuulosta tuo epämääräinen lusmuilu. Harrastin sitä itsekin todella ammattimaisesti kunnes vaihdoin projektia. Sitten tuli taas into. Kyllä sekin loppuu taas jossain vaiheessa, kun kyllästyy tuijottamaan samoja hahmoja (näin ainakin uskon). Sitten laitan projektin tauolle ja kirjoitan jotain muuta kunnes jaksan taas katsella E:n maisemia.

    Ehkä TH:n voisi sulkea pöytälaatikkoon viikoksi tai pariksi ja tehdä jotain aivan muuta. Se vois ehkä auttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tauot ovat kyllä tärkeitä, aivotkin tarvitsevat lataantumista. Olisihan se tylsää syödä esim. joka päivä samaa safkaa, eli ihme että kässäri alkaa jossain vaiheessa tökkiä!

      Pöytälaatikkoon ei onneksi tarvitse tunkea. Lusmuilu kävi tauosta ja olen nyt päässyt taas hommissa eteenpäin. ;)

      Poista