keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Valas sanameressä

Olen piirrellyt juonikaavioita viime päivinä. Siitä on ilmeisesti tullut tapa siinä vaiheessa, kun kässäri uhkaa hajota käsiin. Kirjoitan selvästi liian monimutkaisesti. O.o

Juonikaaviot ovat oiva keino hahmottaa rakennetta hieman paremmin tai selventää mitä juoni voisi olla. Kirjoitusblogeissa juteltiin 2012 juonen "valaskalamallista", joka lähti liikkelle Marken maailma blogista. Siksi kaaviossani on valas - en enää osaa ajatella mitään muuta eläintä samassa funktiossa. XD

Katsokaa: Yksisarvisjuonivalas!

Hyperupea Paint-juonivalaani! :D

Yksisarvisjuonivalas yhdistelee nousevan jännitteen kaavaa ja kolmen näytöksen rakennetta. Kolmen näytöksen rakenne onkin uponnut kallooni aika lähtemättömästi. Toki varioin sitä jonkin verran erilaisilla kertojaratkaisuilla ja epälineaarisuudella, mutta pääasiassa kässärit seuraavat tuota.

Kässärit alkavat usein sellaisesta kohdasta, jossa päähenkilön maailmankuva joutuu ulkoisen uhan kohteeksi ja päähenkilölle syntyy tämän seurauksena tavoite. Aloitetaan siis tarinan käynnistävällä tapahtumalla. Samaan aikaan esitellään päähenkilöitä, maailmaa ja viritellään lukijaa tunnelmaan. Alku päättyy ensimmäiseen käännekohtaan, hetkeen jossa päähenkilö joutuu juonen imuun, eikä voi enää palata tavalliseen arkeen (hän esimerkiksi päättää lähteä mukaan seikkailuun). 

Keskikohtaa ei voi kauheasti yleistää. Pointtina olisi kuitenkin rakentaa tarinan jännitettä ja koukuttaa lukija entistä syvemmin tarinaan. Jännite rakentuu päähenkilöiden tavoitteiden ympärille. Jos lukija välittää päähenkilön tavoitteista, kokee hän kasvavaa jännitystä, kun päähenkilöt yritykset saavuttaa tavoitteensa vaikeutuvat. Kliimaksissa juoni kulminoituu ja päähenkilö saavuttaa tavoitteensa (tai lakkaa tavoittelemasta niitä jne). 

Lopun saapuessa jännite alkaa laskea ja viimeiset sivut sitovat tarinan langat yhteen. Päähenkilö hengähtää, kokoaa ajatuksensa ja antaa lukijalle pohdittavaa.

Luin eräs syksy Christopher Voglerin kirjan Writer's journey, jossa puhuttiin monomyytistä. Sen syksyn jälkeen olenkin löytänyt kaavan jokaisesta kässäristäni. Projekti M:ssä niitä oli muistaakseni kolme. Jaiks. O.o'

Rakennekokeilijan suosikkityökalu: Scrivener

Kuten syksyllä totesin, on projekti TH:sta tullut mitä omituisin tilkkutäkkitarina. Se sopii valaskalamalliin loistavasti, vaikka tarina pomppii jonkin verran ajassa ja kertojien välillä. Ikävä kyllä monimutkainen rakenne alkoi olla jo rasite itse kirjoittamiselle. Olen pääasiassa ollut perinteinen Wordin käyttäjä, mutta nyt mentiin sietorajani yli.

Scrivener on kirjoittajille tehty ohjelma, joka auttaa organisoimaan kässärin, muistiinpanot ja kaiken niihin liittyvän. Hommasin ohjelman aikoinaan Nanowrimon alennuksella, mutta käytto on jäänyt. Sekä projekti M että KK päätyivät ekan luonnoksen jälkeen Scriveneriin rakennemuutoksia varten. Kun niiden editointi sitten jäi, palasin Wordiin. 

Eilen siirsin TH:n Word-tiedostot Scriveneriin ja aloin taas pyöritellä sitä ohjelmassa. Kokonaisuuden hahmottuminen helpottui heti! 

Monet kirjoittajat ovat ylistäneet Scriveneriä juuri siksi, että se tekee rakenteen tutkailun ja muuttamisen äärimmäisen helpoksi. Copypaste saa painua unholaan, kun Scrivenerissä kohtaukset, luvut ja kokonaisuudet saa raahata uuteen paikkaan ilman ongelmia. Uutta sisältöä on helppo lisätä keskelle ja vanhaa poistaa (tai laittaa talteen). 

Oikolukuahan ohjelmassa ei ole, mutta se ei onneksi ole vielä ekan version ongelma. Kässärin voi katsoa suurinpiirtein kuntoon ja koota sitten tekstitiedostoksi mihin muotoon haluaa. 

Katsotaan mitä tästä vielä tulee. ;)

12 kommenttia:

  1. Valaskala tuli minullekin jäädäkseen. Sen avulla on helppo hahmottaa, mikä rakenteessa toimii tai ei toimi. Scrivener on myös kiva apu. Ajattelin nyt opetella kirjoittamaan tekstit kohtauksittain enkä luvuittain. Ehkä sitten olisi helpompi arvoida kohtauksen sisäisiäkin rakenteita. Kuinka pieniksi osasiksi tarinan voikaan riipiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämänkertainen valaskala lähti kysymyksestä nouseeko jännite kässärissä? Silmämääräisesti ei, mutta tarkempi tarkastelu osoitti, että kertojat paikkaavat toisiaan ja antavat hengähdyshetkiä, kun toinen nostattaa panoksia.

      Minä olen siirtynyt nimenomaan kohtausmalliin. Se on jotenkin vapauttavaa. Pidän epälineaarisesti kerronnasta, se pitää omaa mielenkiintoa yllä. :)

      Poista
  2. Onko tämä nyt se kohta, missä huomaan oman käsikirjoitukseni noudattavan täsmälleen valasmallia ja aloitan alusta, koska haluan olla omaperäinen? :)

    Itse käytän vain wordia ja muistiotyökalua. Kerran kokeilin rajojani ja yritin hankkia sukupuutyökalun, mutta se kaatui, kun yksikään ei toiminut niin kuin olisin toivonut. Tai ne olisivat olleet maksullisia. Aina kun lukee näistä hienoista työkaluista, tunnen itseni lankapuhelintaan halaavaksi mummoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin hatusta temmaten arvioin 95% kässäreistä toimivan tällä kaavalla. Se on suosittu koska toimii. Omaperäisyys on täysin yliarvostettua tässä suhteessa. ;)

      Kyllähän Wordillakin pärjää. Olen kirjoittanut sillä kaikki kässärini ja käyttänyt Scriveneria vain silloin, kun rakenteen hallinta on aiheuttanut halua repiä hiukset päästä. Ei kirjoittamiseen tarvita kuin kirjoitusohjelma, kaikki muu plussaa.

      Poista
  3. Hieno valaskala! :) Minullakin kala on usein mielessä ainakin jossakin kohtaa kirjoittamista.

    Scrivener kuulostaa ihan kätevältä, mutta käyttö tuntui lyhyellä kokeilulla liian monimutkaiselta, joten se jäi. Ehkä joskus taas, jos olisi aikaa perehtyä ohjelmaan (luulen, että voisin kyllä useiden kertojieni kanssa hyötyä organisaatioavusta ;) ).

    Tsemppiä TH:n kanssa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Käytin siihen hirveästi aikaa ja vaivaa. ;)

      Tämä on tosiaan kolmas kokeiluni. Scrivener on tuntunut alkuun aina hankalalta, mutta ohjeiden katselu ja etenkin videot auttavat. Kun ohjelma alkaa oikeasti hahmottua, on se aivan loistava!

      Tsemppiä myös sinne! ;D

      Poista
    2. Minä olen ihan rakastunut Scriveneriin. Jopa piskuiset novellit ovat yhdessä tiedostossa omissa välilehdissään, ja sieltä noukin jos tarvitsen jotain uudelleenkirjoitettavaksi. Pitkien tekstien kohdalla en tiedä, miten osaisin enää hahmottaa kokonaisuuksia ilman :P
      En osaa todennäköisesti käyttää neljäsosaakaan ohjelman mahdollisuuksista, mutta riittää se, mitä osaan. Jos vaivautuisi lukemaan ohjeita, niin varmaan moni muukin juttu avautuisi.

      Poista
    3. Minäkin luulen, että suurin osa Scirvenerin hienouksista on jäänyt minulta huomaamatta. Se toimii hyvin käytössäni mutta taatusti pitää sisällään paljon sellaisia työkaluja, joista minulla ei ole aavistustakaan.

      Poista
  4. Kaunis valas! Ei kun anteeksi yksisarvisvalas. Postauksesi on asiaa, en osaa lisätä mitään. En piirtele yleensä valaskaloja, mutta kai sitä alitajuisestikin pyrkii sen muotoiseen juonenkaareen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valas on kyllä taas hienoimpia luomuksiani hetkeen. Ah, ylpeys. :)

      Valaskalamalli on niin syvällä kaikessa lukemassamme, että sitä toistaa varmasti sitä edes tiedostamatta.

      Poista
  5. Minulle valaskala on vielä kohtalaisen tuntematon apuri. Yritin näin äkkiseltään asettaa omaa tarinaani tuon kuvan malliin ja se näyttäisi kyllä istuvan ihan hyvin. Käytetäänkö valaskalaa siis ennen tarinan kirjoittamista, vai vasta sen jälkeen ikään kuin tarkistusmielessä?

    Scriveneriin minun on pitänyt tutustua jo pitkään, mutta se on jotenkin vain jäänyt.. Olen jotenkin niin juurtunut wordini ulkoasuun, kaikessa sen yksinkertaisuudessaan se on vain toimiva. 😃

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valaskalaa saa käyttää milloin ja miten haluaa. Itse käytän mielummin jälkikäteen, tuntuisi oudolta sovittaa tarinaa siihen ennakkoon. En kyllä pyri 100% uskollisuuteen, lähinnä tutkailen olisivatko edes hiukan samansuuntaisia.

      Scrivenerilla kirjoittaminen on kyllä hankalaa alkuun, mutta siihenkin tottuu. Suurin haaste on, että malttaa olla säätämättä lisäasetuksia ja keskittyy oikeasti sisällöntuottamiseen.

      Poista