keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Tutkijan luonto

Minun on pitänyt jo pitkään kirjoittaa taustatutkimuksesta, mutta aihe on jäänyt. Katrin postaus aiheesta kuitenkin muistutti, että tähän voisi palata.

Minusta tuntuu, että mitä vakavammaksi kirjoittaminen menee, sitä vankemmin siihen tuntuu kuuluvan perusteellinen taustatyö (poikkeuksiakin toki on). Olen aina ihaillut tutkijaluontoisia kirjoittajia, jotka pureutuvat aiheeseensa ja tutustuvat siihen perinpohjin oli kyse sitten lehtiartikkeleista, kirjoista, haastatteluista tai matkustelusta ja asioiden kokemisesta itse.

Hiljaisena introverttina on ollut helpompi pitää taustatyö puhtaasti kirjojen ja internetin puolella. Pelkkä ajatuskin haastatteluista ja ihmisten kohtaamisesta ahdistaa. Toimittajataustaisilla kirjoittajilla on tässä selkeä etulyöntiasema, he kun ovat kouliintuneet tiedonhankintaan ruohonjuuritasolla.

Yksi tämän vuoden tavoitteistani onkin opetella taustatyön tekemistä myös oman mukavuusalueen ulkopuolella. On oltava rohkeampi, muuten tärkeistä asioista jää vain sumuinen kuva.

Hyllyyn onkin kertynyt vähän kaikenlaista kirjaa taustatutkimusta varten.

Projekti TH on taustatutkimusinnostuksen alku ja juuri. Kiinnostuin suomalaisesta kansanperinteestä kesällä 2013. Aluksi taustatutkimus oli lähinnä wikipedian selaamista ja netin tonkimista. TH jäi silloin hyllylle LP:n tieltä, mutta jatkoin taustatutkimuksen tekemistä ja annoin ideoille aikaa itää. 

Hommailin hiljalleen hyllyyn kirjoja, joiden uskoin olevan yleishyödyllisiä, vaikka en niitä kyseistä kässäriä varten hyödyntäisikään. Esim. kirjamessut ja nettikauppojen alennuskorit ovat erinomaisia tietokirjojen hommaamiseen vähillä varoilla. 

Siirtyessäni kirjoihin olisi ollut helppoa vaan poimia niistä haluamani yksityiskohdat ja unohtaa muu. Sen sijaan aloin lukemaan niitä kannesta kanteen. Mielenkiintoisimmat ideat tulivat usein asioista, jotka mainittiin yhdessä lauseessa tai kappaleessa. TH:n selkäranka alkoi muotoutua juuri tällaisen tiedonmurusen ympärille, kun huomasin, ettei siitä löytynyt yhdessäkään kirjassa sen enempää tietoa. Mielikuvitus lähti laukkaamaan. 

Jonkin verran jouduin varmasti turvautumaan myös kirjastoon, vaikka lainausajat eivät oikein toimi näin pitkäjänteisen homman kanssa. Kirjastosta lainaan usein selailtavia kirjoja, joista luen vain tietyt kappaleet. 

Kirjojen lukemiseen on mennyt aikaa tuhottomasti, tietoa kun on vaikea sisäistää. Puoli tuntia ennen nukkumaanmenoa on hyvä konsti saada kirjoja luettua. Tällaisen projektin jälkeen tosin seuraava kirja on sitten proosaa, ettei pää hajoa. ;)

 Työpöydälleni on eksynyt vähän kaikenlaista inspiraatiotavaraa,
jota silmäilen blokin iskiessä. 

Em. taustatutkimus on oikeastaan mytologian luomista. Rakentelen palapeliä valikoimalla minulle mieleiset palat. Jonkin verran lainaan makrotasolla myös muiden maiden mytologiasta, mutta yksityiskohdat olen pyrkinyt pitämään mahdollisimman uskollisena esikuville. Rima on korkealla, sillä kässäri menee todennäköisesti luettavaksi aiheeseen hyvin perehtyneille ihmisille.

Mytologian luominen on varmaan se tyypillisin taustatutkimuksen muoto spefikirjoittajien parissa. Muistan ainakin notkuneeni jo lapsena kirjastossa etsimässä kirjoja Antiikin jumalista tai vampyyreistä. Teini-iässä minulla oli pitkä vaihe, jossa olin innostunut enkeleihin liittyvästä mytologiasta. Paneuduin siihen niin innokkaasti, että muistin pitkään ulkoa eri lähteiden enkeli-ja demonihierarkioita nimineen päivineen. O.O 

Omalla kohdallani muiden kulttuurien mytologioista on kuitenkin nähty jo niin monta versioita, etten oikein innostu niiden varioimisesta. Suomalainen kansanperinne sopii paremmin tekstieni luonteeseenkin. Olemme aika melankolista kansaa. Myös uskomusten vahva side luontoon miellyttää. 

Olisin varmaan innostunut folkloristiikan opiskelusta jos olisin lähtenyt yliopistolinjalle. Onneksi asioihin voi perehtyä myös omin päin ja ihan rauhassa. :)

Ei teillä olisi suosituksia uusien kirjojen suhteen? Monipuolisempi luettava on aina tervetullutta. 

 Yllättäen runohyllystä on tullut erittäin tärkeä TH:lle.
'
Oudoin piirre TH:n taustatutkimuksessa on ehdottomasti runous. Tarinassa on hahmo, joka elää ja hengittää runoutta, joten minun on ollut pakko tutustua siihen lähemmin ja saavuttaa sen henki, jotta pääsen sisälle hahmon sielunelämään. 

Jos faktan tankkaaminen on ollut hidasta, on runouden lukeminen vielä hitaampaa. Pidän usein taukoja kirjoittamisesta, joissa pysähdyn lukemaan runoja. Selaan kirjat usein läpi nopeasti ja käännän mielenkiintoiset sivut hiirenkorville. Niihin on sitten helppo palata, kun fiilis iskee. Minulle runojen lukemisessa tärkeää on toisto. Runot avautuvat niin hitaasti, jäävät uimaan jonnekin aivokuoreen ja putkahtavat sitten joku hetki ilmoille...

Viimeinen TH:n taustatutkimuksista on faktapuoli. Kuten LP:ssäkin, on TH:ssa teini-ikäinen päähenkilö. Maailma on muuttunut aikalailla omista teinivuosista, joten eteen tulee jatkuvasti selvitettäviä pikkujuttuja, sellaisia yksityiskohtia, jotka voivat kaataa koko jutun ellen katso niitä kuntoon. 

Yksi TH:n käsittelemistä aiheista on myös sellainen, että en saa siitä tietoa tarpeeksi internetistä ja kirjoista. Tämä on se juttu, johon haastatteluangstini liittyy. En halua puhua siitä vielä tämän enempää. Minulle on kuitenkin äärimmäisen tärkeää, että en sivuuta työlästä taustatutkimusta. 

Faktojen on oltava totta. Se on minun vastuuni kirjoittajana. 

Olen kuitenkin päättänyt kirjoittaa ensimmäisen version kässäristä valmiiksi, ennen kuin lähden tutkimaan tätä nettiä ja kirjoja pidemmälle. Tätä koskevat kohtaukset ovat vielä pitkälti kirjoittamatta, joten syvempi taustatutkimus nyt olisi aikamoista hakuammuntaa. Konkreettisempi versio käsikirjoituksesta antaa minulle varmuutta uusissa haasteissa - tai niin toivon! 

Aivan varmasti joudun editoimaan kohtauksia myöhemmin, mutta se on loppujen lopuksi pieni vaiva. 

17 kommenttia:

  1. "Omalla kohdallani muiden kulttuurien mytologioista on kuitenkin nähty jo niin monta versioita, etten oikein innostu niiden varioimisesta. Suomalainen kansanperinne sopii paremmin tekstieni luonteeseenkin."

    Kansanuskointoilijana pitää huomauttaa, että tämä suomalainen kansanperinne ei sijoitu pelkästään Suomeen tai sen lähialueille. Samat uskomukset ja riitit ovat olleet käytössä usein kaikkialla pohjoisessa pienillä variaatioilla. Monessa tapauksessahan ei tiedetä, miten suomalaiset noidat ovat vaikkapa toimineet, joten tarkastellaan muita pohjoisia kulttuureita ja osoitetaan niiden pohjalta valistunut arvaus. Monessa suhteessa saamelaisista onkin enemmän tietoa kuin suomalaisista. Eli ehkä tämä suomalainen mentaliteetti ei olekaan niin suomalainen, vaan ennemmin pohjoinen, josta muut skandit ovat vain poikkeus :)

    Jotta tulisi turhan hölinän lisäksi jotain, niin saman ilmiön olen huomannut taustatutkimuksessa. Mieluiten tutkimuksen vielä hoitaa ennen kirjoittamista, sillä kirjoittamistyön keskeytyminen hevosnimitysten etsinnän takia tappaa kenen tahansa luovuuden.

    T: toinen kansanuskosta ammentava

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, olet vielä askelta syvemmällä hommassa. En kirjoita historiallista fiktiota, joten uskomusten alkuperä, levinneisyys tai niiden eksakti palvomistapa eivät kosketa. Tuon mytologiaa valikoiden nykypäivään, jolloin on varaa olla vapaammin soveltamassa. :)

      Jos koko tarina sijoittuisi vieraaseen aikaan ja paikkaan ja kulttuuriin, olisi toki järkevämpää hoitaa taustatyö ensin pois alta. Minulla on onneksi hieman kevyempi lähestymistapa.

      Tsemppiä projektillesi! Toivottavasti oikeat hevosnimityksetkin löytyvät. ;)

      Poista
  2. Arvostan kovasti :) Oma taustatyöni on wikipedialuokkaa, vaikka pitäisi varmaan panostaa enemmän... Jatka samaan malliin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämäkin riippuu niin paljon aihevalinnasta. Mitä enemmän kirjoittaa itselle vieraista asioista, sitä enemmän tarvitsee taustatyötä. En minäkään ole sitä aiemmin ihan tässä mittakaavassa harrastanut. ;)

      Poista
  3. Jee, lisää pohdintoja taustatyöstä. :) Ehdotuksista tuli mieleen: oletko lukenut Lauri Simonsuuren Myytillisiä tarinoita? Sitä voisi ainakin suositella. Myös Samuli Paulaharjun kirjoja olen kuullut kehuttavan (ainakin Tunturien yöpuolta), mutta tarttis itsekin tutustua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myytillisiä tarinoita on minulla jo lukulistalla, mutta Samuli Paulaharjun tuotantoon voisin tutustua tarkemmin. Kiitos lukuvinkeistä! :)

      Poista
  4. Vau, aika HC-kamaa! :) Minä olen toistaiseksi varsin laiska taustatutkija, mutta tekstissä vastaan tulevat asiat pyrin toki selvittämään ja laittamaan oikein. MUtta pääasiassa päädyn kirjoittamaan asioista, joista jo tiedän.

    Kuvat olivat hyviä, inspiraationurkkaus on jotakin, mistä todella haaveilen (mutta sitä varten pitäisi kai kirjoittaa työpöydän ääressä).

    Tsemppiä kovasti! Kyllä se siitä, ja jälki on varmasti sen arvoinen! :) Editoimaan joutuu kuitenkin myöhemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi kyllä hienoa, jos minultakin löytyisi omasta elämästä ammennettavaa, mutta toistaiseksi olen tyytynyt siinä suhteessa vain temaattiseen tasoon. En yksinkertaisesti tee työkseni tai harrasta mitään mielenkiintoista!

      Olen tosi tyytyväinen tuohon työpöytääni. Se on rauhallinen nurkka, johon voi rakentaa projektin näköisen pesän. Toisille taas sohvalla on paras paikka (minun sohvalta tarvitsisi ensin kammeta pois valtava ihmiskarhu O.o').

      Poista
  5. Suomalainen kansanusko on loistava aihe tonkia pieniä kummallisia juttuja. Itse suosittelisin hyvän kirjaluettelon jatkoksi Anna-Leena Siikalan Itämerensuomalaista mytologiaa, Pekka Hakamiehen toimittamaa Ison karhun jälkeläisiä ja ehkä myös WSOY:n Suomen suvun uskonnot -sarjaa (joka tosin on 1910-luvulta ja siksi käsiin saaminen voi olla vaikeaa). Itse luin opiskelujeni alkuvaiheissa Uno Holmbergin Tsheremissien uskonto (Suomen suvun uskonnot 5) -kirjaa ja se oli mielenkiintoinen. Marilaisten (ne tsheremissit) keremet-kulttuurissa on jotain samaa kuin hiisi-perinteessä, mutta Marinmaalla kulttuuri on jossain määrin säilynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loistava lukuvinkkilista! Kiitos tästä! Tiedä sitten milloin pääsen oikeasti kirjojen pariin, mutta pidän silmät auki. ;D

      Poista
  6. Oh, niin, bongasinkin Goodreadista listoiltasi tuon Vanhojen suomalaisten tietoperäisestä ja käytännöllisestä taikauskosta. Se pitäisi ehdottomasti lukea... taustatyöksi. Kun kerran ilmeisesti taikauskoa käsittelen. Ilmeisesti.
    Vielä kun saisi jostain käsiinsä kohtuuhinnalla (ulkomailla asumisen huonoja puolia ovat nettikauppojen hirviät postimaksut)

    Netistä bongasin Matti Sarmelan Suomen perinneatlas -kirjan. Sen saa vieläpä ladata itselle ja ihan ilmaiseksi kirjailijan kotisivuilta: http://www.kolumbus.fi/matti.sarmela/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä kansanperinneinnostusta on ilmassa! XD

      Kiitos linkistä! Pitääkin tsekata paremmalla ajalla. :)

      Poista
  7. Minun täytyy myöntää, etten ole maailman ahkerin taustatyön tekijä. Siksi minusta tuskin olisi kirjoittamaan aiheesta, joka vaatisi syvää syventymistä ja tutkimusta, esimerkiksi jotain historiallista, jonka kaikkien faktojen pitäisi olla oikein. Toki omassa tekstissä esiintyvät faktat pyrin selvittämään tarkkaan, ettei tule virheitä.

    Minäkin olen kiinnostunut kansanuskosta ja -perinteistä (taitavat olla aika suosittuja nykyään!) mutta enemmänkin kiinnostun jostain yhdestä pikkujutusta, johon saatan uppoutua, ja jonka otan sitten jotenkin osaksi tarinaa. Toisaalta tunnen tekeväni taustatyötä kaiken aikaa: uutisia lukiessa, tv:ta katsoessa tai ihan jossain keskustelussa saattaa tulla vastaan kaikkea hyödyllistä, joka saattaa herättää mielenkiinnon. Haastattelujen tekeminen jotakin aihetta varten on tosi suurta paneutumista, ja toivottavasti sinä löydät haastateltavia sitten, kun siihen vaiheeseen pääset. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole ikinä tuntenut itseäni kauhean ahkeraksi, mutta se on muuttumassa. Ihan historialliseen fiktioon asti en kuitenkaan halua mennä. Siinä taustatyön määrä olisi jo liian kahlitsevaa. O.O

      Onneksi kaikissa genreissä ei vaadita samanlaista paneutumista!

      Pikkujutuista ne minullakin lähtevät kasvamaan. Pyrin itsekin lukemaan ja kokemaan mahdollisimman paljon. Nykyisin tulee aika usein mieleen, että se voi tulla joskus tarpeen.

      Katsotaan nyt tuleeko tästä haastattelupuolesta yhtään mitään. ;)

      Poista
    2. Musta tuntuu, että historiallisen fiktion kirjoittajan pitää ensin olla hirvittävän kiinnostunut siitä historiasta, ja vasta sen jälkeen kirjoittamisesta. Ei kai sitä taustatyötä kukaan muuten kykene tekemään.

      Poista
  8. Kansanperinteen suosio on kyllä lisääntynyt huimasti viime vuosina, erityisesti spefikirjoittajien joukossa! Kun itse aloin opiskella folkloristiikkaa ja kansatiedettä joskus 2000-luvun alkupuoliskolla, sai olla aina selittämässä, että ei, en opiskele kukkien hoitoa (folkloristiikka = floristi?) enkä uskontotiedettä tai teologiaa (kansanperinteentutkimus = uskonnon tutkimus?). :D

    Minua on kotimaisessa YA-spefissä paikoin harmittanut sen amerikkalaisuus, minkä kyllä ymmärtää kun ottaa huomioon että tärkeimmät esikuvat löytyvät siltä suunnalta. Suomeen sijoittuvasta romaanista lukisin mielelläni suomalaista mentaliteettia ja ajattelen itse niin, että silloin romaanin tukipilarien pitää seistä suomalaisessa maaperässä, joka tavalla tai toisella ammentaa myös vanhoista perinteistä.

    Itse tykkään ihan hirveästi taustatyön tekemisestä! Jospa viimein saisin aikaiseksi itsekin kirjoittaa tästä aiheesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Folkloristiikka = floristi!!! XD XD

      Joo, tuo kotimainen mentaliteetti on kyllä jyrkässä ristiriidassa muualta maailmasta lainatun mytologian kanssa. Suomalaisuuteen kuuluu tietty vaatimattomuus ja arkisuus, kun joissain kulttuureissa meno on huomattavasti suuremalla skaalalla ja sankarimeiningillä. Häviö, tappio ja onnettomuus ovat tietyllä tapaa enemmän läsnä. Siksi varmaan siirappinen amerikkalaisuus ei oikein maistu.

      Pitääkin käydä tsekkaamassa postauksesi aiheesta! ;)

      Poista