sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Maria Carole - Tulen Tyttäriä

Huoh, miten aika on kulunut! Tämäkin kirja minun oli tarkoitus lukea jo syksyllä, sillä olin sitä hartaasti odottanut, mutta syystä tai toisesta aina löytyi joku kirja, joka täytyi lukea tätä ennen. Toisaalta tämä kirja tarvitsi kiirettömiä ja hiljaisia lukuiltoja viltin alla, eikä se olisi oikein onnistunut aiemmin. Ja hyvää kannattaa aina odottaa. ;)

Maria Carole, 2014, Osuuskumma, oma ostos

Melenjan valtakunnassa elementtejä hallitsevat jumalat elävät eristäytyneinä vuorellaan. Heitä palvelevat jumalten puoliveriset lapset, joiden arvostus riippuu pitkälti siitä, miten paljon perimässä on jumalaa ja miten paljon ihmistä. Tarina alkaa tulensukuisesta Naarnista, joka sotii jo toistakymmentä vuotta jumalten kahakoissa. Auttaessaan loukkaantunutta ystäväänsä Naarni kohtaa ihmisnaisen, Emman, ja rakastuu palavasti. Miten raskas on jäljellä olevien palvelusvuosien hinta, nyt kun tulevaisuudessa onkin jotain mitä odottaa? 

Naarni päätyy auttamaan myös teini-ikäistä Liviaa, joka pakenee järjestettyä avioliittoa ihmisten luo. Livia päätyy asumaan Emman ja tämän pojan luo, vaikka tulensukuinen puolituinen herättääkin ihmisten seassa kummastusta. Sitten on vielä Naarnin kumppani Vanja, joka ihastuu auttamatta Liviaan, mutta ei saa tunteilleen vastakaikua.   

Maria Carole on minulle tuttu bloginsa kautta ja kuulin kirjasta ensimmäisen kerran jo sitä kautta. Emman ja Naarnin ensikohtaaminen oli oikeastaan minulle aikamoinen takauma, sillä muistan lukeneeni sen aiemmin novellimuodossa spefilehti Ursulasta. Pidin novellista jo silloin, mutta olin unohtanut sen tyystin! 

"Ei kai me metsässä nukuta?" Livia sanoi knameirojen askeleita seuratessaan.

Jokin äänensävyssä kai juorusi sotilaille, ettei ajatus ollut viimeisen päälle mieluinen. Heidän katseensa kohtasivat nopeasti.

"Eiköhän tuota jonkinlainen laavu saada kehitettyä. Vai pelkäätkö susia? Tai ehkä pelkäät brontosauriita?" Vanja sanoi.

"Mitä ne on?"

"Julmia harmaakarvaisia otuksia ajalta ennen jumalten loistoa. Niitä nähdään silloin tällöin Reijanmetsän syvyyksissä. Saattavat hyökätä varoittamatta, eivätkä pelkää edes tulta..."

"Onko sellaisia oikeasti?" Livia vingahti ja törmäsi edessään nousevaan pajuntaimeen, jota ei säikähdyksissään ollut osannut varoa. Se rävähti ilkeästi poskelle. Hän etsi turvaa Naarnista, joka oli nostanut katseensa taivaalle piirtyviä tähtiä kohden ja yritti selkeästi olla nauramatta.

"Ruoja! Onko tuollainen muka kivaa?"

Tulen tyttäriä oli minulle miellyttävä lukukokemus. Kirja on ihanan lämminhenkinen, maanläheinen ja kaikinpuolin helppolukuinen. Tarinahan on romanttinen kertomus, joka sijoittuu fantasiamaailmaan. Sen suurempaa maailmanpelastusjuonta ei ole, vaan kokonaisuus on henkilövetoinen.

Kirjassa on jotain samanlaista kuin Jane Austenin tuotannossa. Sankarittaret etsivät rakkautta, mutta arjen käytännöllisyys on ajattelussa vahvasti mukana. Vaihtoehtoja mietitään ilman hermoja raastavaa angstia, eli aiheeseen on astetta kypsempi ote. Romanttisissa kirjoissa tuppaa olemaan paljon ärsyttäviä piirteitä, mutta tässä kirjassa en joko huomannut niitä, tai ne eivät vain haitanneet lukemista. 

Pidin erityisesti siitä, miten homopareihin suhtauduttiin fantasiamaailmassa tismalleen samoin kuin heteroihinkin. Tuntuu että keksityissä fantasiamaailmoissakin nojataan aika usein oman maailmamme ennakkoluuloihin, vaikka olisi mahdollista aloittaa puhtaalta pöydältä. Naarnin ja Emman vastoinkäymiset johtuvat ihan muista asioista ja hyvä niin.

Hahmot olivat kukin omalla tavallaan mieleenpainuvia, ja vaikka Naarni mainitaan päähenkilönä takakannessa, oli kaikilla neljällä tasapainoisesti näkökulmalukuja. Jokaista haluaa ainakin kerran heittää rätillä naamaan, mutta meno ei äidy viha-rakkaussuhteeksi missään vaiheessa.

Menossa on sopivasti mukana eroottisempaakin tavaraa. Mitään korsetinrepimisiä ei nähdä, vaan ihanan rentoa ja rakastavaa läheisyyttä pienenä mausteena. Aistillisuuden kuvaus on virkistävän luonnollista, kun genressä on tapana kuvata se maailmanräjäyttävänä.

Emma tuli viimein paikalle ja jäi seisomaan keskelle pukuhuonetta.

Naarni astui lähemmäs. "Luulisi sinun minua varten pukeutuneen", hän kuiskasi. Mekko ei ollut mikään arkivaate, miehustasta sinisillä silkkinauhoilla kiristetty.

"Niin pukeuduinkin. Tänä aamuna herätessäni minä tiesin. Minä vain tiesin. En tosin tiennyt, että teitä olis kolme. Olet selityksen velkaa."

Naarni tunsi hengityksensä tihenevän ja avasi siniset nauhat. "Ihan kohta, anna minulle pieni hetki."

Hän vei molemmat kämmenensä mekon helman alle nostaen siitä ylöspäin, auttoi vaatteen pois Emman päältä. Alta paljastui houkutteleva pari pyöreitä rintoja. Naarni olisi halunnut haukata palan niiden vaaleudesta. Hän kumartui ja otti toisen punertavista rinnankärjistä kevyesti hampaidensa väliin. Emma naurahti hiljaa ja irrottautui hänen otteestaan, avasi saunan oven ja katosi hämärään kuumuuteen.

Kirjassa näkyy paljon sympaattista ja massasta erottuvaa murredialogia. Carole käyttää myös paljon käänteistä sanajärjestystä, joka saattaisi tehdä kirjasta vaikealukuisen, mutta tässä se vain tekee kerrontaan omanlaisensa soinnun. Ratkaisu sopii tähän maailmaan ja näille hahmoille. Kannesta pidän myös, se on kirjan näkönen: vähäeleinen ja tyylikäs.

Kirjassa ei ole perinteistä lukujakoa, sen sijaan kohtaukset ovat yhdessä ketjussa. Tämän parissa meneekin helposti ajantaju, kun valkoista sivutilaa ei tule missään vaiheessa lukemisen paussiksi.

Toimintaa on aika vähän, ja kirjassa tosiaan oleillaan pääasiassa ruohonjuuritasolla fantasiamaailman asioissa. Fantasiamaailmaa ei kauheasti tutkita, mutta tarinan kattamat alueet on rakennettu uskottavasti. Matkaan mahtuu toki yllätyksiä. Loppuratkaisun pystyy  ennustamaan, mutta se kuuluu kyllä romanttisiin tarinoihin, ja olisin ollut aika pettynyt toisenlaiseen lopetukseen. Välillä on hyvä lukea tällaisia hyvänmielen tarinoita, joista tietää tismalleen mitä saa.

Erittäin viihdyttävää romanttista fantasiaa sympaattisilla hahmoilla. Kokonaisuus toimii, ja tässä on yksi tyytyväinen lukija. ♥ 

2 kommenttia:

  1. Kiva lukea jonkun tutun arviota tästä kirjasta! Se on kiinnostanut minua, ja haluan kyllä lukea sen. :-) Olenkin tehnyt varauksen kirjastoon...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä voi kyllä suositella hyvillä mielin! :D

      Poista