lauantai 8. marraskuuta 2014

Tummia säveliä

Nanon ensimmäinen viikko on taas takana. Olen pysynyt kiitettävästi omassa tavoitteessani kirjoittaa 1000 sanaa päivässä. Sanoja on nyt 10 000, eli olen jopa tavoitteesta edellä.

Raukea tahti on toiminut myös kirjoittamisessa, sillä juoni on pysynyt sen ansiosta jäntevänä ja nopealiikkeisenä. Nykimiset ja lihoittamiset voi hoitaa myöhemmin editoidessa, mutta ainakaan ei tarvitse poistaa kappaletolkulla tavaraa, kuten Nanoteksteille on usein tarvinnut tehdä. Tästä tulee hyvä runko.

Olen myös viihtynyt tarinan äärellä paremmin kuin luulin. Jätän kirjoittamisen usein cliffhangeriin ja pohdin työmatkalla miten tarina jatkuu. Ajaessa on hyvä rauhallinen hetki keksiä uutta tapahtumaa. Ja kyllä, superinnostunut suunnittelija ei ole suunnitellut tänä vuonna etukäteen. Tiedän miten tarina loppuu ja keskeisten henkilöiden roolit siinä, mutta keskivaiheen jätin auki.

Keskivaiheen aukijätössä on se hyvä puoli, ettei tämä intuitiivinen kirjoittaminen veny, koska en tavoittele kuin 20-30k sanaa. Minulla on siis raamit, joita tarina ei pääse pakoon, mutta pieni luovuus piristää tarinaa kummasti. Yleensä minulla on tunne, että juonta pitää jarrutella, koska kirjoitan kirjaa. Tällä kertaa olen toteuttanut juonenkäänteet nopealla aikataululla. Se on pitänyt omaakin mielenkiintoa yllä kiitettävästi.

Mutta ei sen enempää Nanosta. Grafomanissa houkuteltiin joku aika sitten kirjoittajia esittelemään työpöytäänsä. Menen tässä askelta pidemmälle ja esittelen myös muuta mikä liittyy kirjoittamisprosessiini. ;)

TH Pinterestissä.

Löysin tieni Pinterestiin oikeastaan vasta viime keväänä. Sittemmin paikasta on tullut tärkeä osa kirjoittamistani. Olen tehnyt suurelle osalle projekteista omat inspiraatiokansiot, joihin kerään tarinan tunnelmista viestiviä kuvia. En oikeastaan etsi esimerkiksi näyttelijöitä, jotka näyttäisivät hahmoilta, vaan pikemminkin paikkoja ja tunnelmia ilmentäviä kuvia. 

Olen hyvin visuaalisesti virittäytynyt kirjoittaja, joten minulle albumit ovat olleet hyödyllinen tapa virittää itseni kirjoitusfiiliksiin ja miettiä millaisia asiat ovat tarinoissa. Välillä albumeihin tulee klassista taidetta, välillä surrealistisia kuvia tai ihan vaan Suomen maisemia. Välillä tutkin hakusanojen eteen tuomia vaihtoehtoja ja löydän kuvia avulla ihan uusia ideoita kirjoittamiseen.  

TH Spotifyssa

Spotify ja soittolistat lienevät itsestäänselvyys. Kuuntelen musiikkia kun kirjoitan. Se blokkaa mukavasti ulkomaailman pois ja saan keskityttyä kirjoittamiseen. 

Uusi musiikki myös vie päänsisäisille matkoille. Soittolistani ovat usein monituntisia ja käytän reilusti aikaa niiden rakentamiseen ennen kirjoittamista. Välillä tämä menee jo hiukan ajanhukaksi, kun uutta musiikkia olisi aina löydettävä, ja sitten se ei olekaan sopivaa jajajajaja - onhan tämä pahimmillaan hullun hommaa! XD 

Inspiroivia sanoja lainassa työpöydällä.

Jossain vaiheessa halusin suosikkilainauksiani näkyville työpöydän yhteyteen, joten raapustin ne muistilapuille. Innoittavia sanoja ovat lausuneet mm. Chuck Palahniuk, Ursula Le Guin, Haruki Murakami ja James Joyce.

"Whatever it is that you're seeking won't come in the form you're expecting." - Haruki Murakami

"People who deny the existence of dragons are often eaten by dragons. From within." - Ursula Le Guin

Kirjailijoilla on loistavia kiteytyksiä elämästä ja kirjoittamisesta.. :)

Itse työpöydän tunnelmia.

Ylhäällä vasemmassa kulmassa on kirjahyllyn sisältöä ja maailman surullisin leijona Lucernesta. Sen alapuolella on suosikkihyllyni, jossa mm. Dantea. Energiajuomat kuuluvat kirjoitusputkien huoltovälineisiin.

Ylhäällä oikeassa kulmassa on tämänhetkinen taustatutkimusmateriaalini, Risto Pulkkisen Suomalainen kansanusko. Kirjaa on selattu innokkaasti lähinnä hakupuolen sanojen perusteella. En ole kauhean paneutunut taustatutkija (vaikka sitä taustamateriaalia on kyllä koneelle kertynyt enemmänkin), mutta on ihanaa omistaa itse kirja, johon voi tehdä merkinnät yms. huoletta. Nytkin olen vilkuillut kirjaa koko viikon.

Viimeisenä seinällä roikkuva kunniakirja 2013 Novasta. Sitä on aina hyvä vilkaista, kun tulee olo, että on täysin paska eikä osaa mitään. ;)

Magneettinen kirjoitustaulu tietokoneen takana.

Nykyisessä työpöydässäni rakastan eniten sitä, että siinä on kirjoitustaulu. Pääasiassa olen pitänyt taululla printtejä ja postikortteja sekä muita kuvia, joita haluan katsoa kirjoittaessani, mutta onhan siellä muistiinpanojakin. Viimeisimpänä taululle ovat tulleet Ylisen ja Alisen maailman kaavio em. lähdekirjasta sekä kirjamessuilta hommattu esite Robustoksen pienoisromaanikisasta. 

Kun lähden rakentamaan tarinoita, tulee minulle niistä usein välähdyksenomaisia lauseita tai sanoja mieleen. Sanat eivät usein näy lopullisessa tai heijasta sen sisältöä enää silloin. Ne toimivat pikemminkin siemeninä, joiden pohjalta lähden luomaan tarinaa. Suurin osa ei aukea muille kuin kirjoittajalleen. Hiukan pohdin kehtaako noita näyttää, mutta tuskinpa ne mitään spoilaavat, kun eivät kerro tarinoistakaan oikein mitään. ;)

Ostin tänään myös toisen taulun, jonka sijoitan seinälle työpöydän viereen. Saan siihen toivottavasti kirjoiteltua ja piireltyä enemmän, nykyinen taulu kun on ikävästi tietokoneen ruudun takana ja siksi hankala kirjoittaa. 

Vaarna esittää: MURMELIBINGO!

Tämä on hiukan hämmentävä juttu. Murmelibingo liittyy viime keväiseen postaukseeni kirjoittajan murmelipäivästä. Pohdin silloin tarinoissani toistuvia elementtejä, asetelmia ja kaikkea vastaavaa. Monet jo julkaisseet kirjailijat kokevat ihan samaa, esimerkiksi Marko Hautalan kirjoissa on usein kaloja ja Tiina Raevaaralla toistuvat kuulemman koirat.

No, minähän tein viime keväänä sitten murmelibingon, jonka avulla ajattelin huomaavani jos jutut menevät liian samankaltaisiksi. Oheisessa listassa on omia toistojani. Osa on teematasolla, osa tekniikoita, osa ihan yksittäisissä kohtauksissa esiintyviä elementtejä. Uuden projektin kohdalla voin raksia sieltä löytyvät ilmiöt ja pohtia tuleeko niitä liikaa. Tai ainakin naureskella omaa mielikuvituksettomuuttani.

Siinä olikin kaikki olennainen. Nyt sitten kirjoittamaan Nanoa eteenpäin. ;D

12 kommenttia:

  1. Jopas sinulla on kaikkea! :-o Minulle kirjoittaminen on pitkälti vain sitä - kirjoittamista. Prosessi joka syntyy päässä ja päätyy Atlantiksen kautta kovalevylle. Muistiinpanot ovat koneella, kirjat hyllyssä kaukana työpöydästä, quoteista en syty, visuaalista inspiraatiota käytän harvoin ja musiikkiakaan en kuuntele lähes joka tekstin kohdalla. Tässä piti yhdessä kohtaa kaivaa esiin Ordo Rosarius Equilibrio tiettyä kohtausta varten, mutta se on poikkeuksellista.

    Tuo bingo on kyllä tosi hauska idea. Itselleni siihen voisi mennä vaikkapa joulu, sairaalat (niitä on lähes jokaisessa romaanissani, ehkä kahdessa yhdestätoista ei ole), taiteelliset naiset, etäiset vanhemmat, "tylsä" henkilö jolla on räväkkä kaveri/sisko/puoliso, raskauden pelko/epäily/epätoivottu raskaus,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kirjoittajapersooniahan on monenlaisia. Minä olen tälläinen luova harakkatyyppi, joka tuntee olonsa turvalliseksi kirjojen ja muun sälän keskellä, kun taas jollekin toiselle sellainen tuo mieleen "kaatopaikkafiiliksen". Sinähän kirjoitatkin asiapitoisempaa tekstiä, joten on helppo kuvitella sinulle siisti ja käytännöllinen työpiste. ;)

      En ota bingoa turhan vakavasti, mutta se on hauska muistutus omista pakkomielteistä ja niiden murusista ja aina välillä on kiva muistaa, että se ensimmäinen ajatus voi olla omalla kohdalla kohta jo loppuunkuluttu juttu. Eihän toisto ole pelkästään vaarallista tai huonoa, vaan esimerkiksi sinulla on ihan selkeä selkäranka omassa tuotannossasi.

      Poista
  2. Mahtavan näköinen kirjoituspöytä! Vähänhän tässä tulee kirjoittajakateutta ;) Itsellä löytyy vain työpöytä ja that's it. Pärjäähän sillä, mutta jos jotain kaipaisin, olisi se oma työhuone. Tällä hetkellä pöytä on sängyn vieressä (mikä ei ole niin huono järjestely, kuin näin kirjoitettuna kuulostaa olevan). Rauha, se, että saa oven kiinni. Niitä kaipaisin eniten. (Ja onhan tuo kirjoitustaulu suoraan sanottuna aivan mahtava.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullahan ei ole omaa työhuonetta, vaan työpöytä on makuuhuoneessa. Harvoin siellä tosin kukaan muu viettää aikaa kuin öisin, mutta työskentely katkeaa aina nukkumaanmenoaikaan, vaikka energiaa vielä riittäisi. Ovi kiinni ja kuulokkeet korville takaavat rauhan (tämänkin takia kuuntelen mielelläni musiikkia, se päästää kellumaan tarinan maailmaan). Muuten asunnossa on aina joku häiriötekijä.

      Ja onhan työpöytä minullekin uusi juttu. Kirjoitin vuosia milloin missäkin ja sain työpöydän hommattua vasta viime keväänä. Ero entiseen on aikamoinen. :)

      Poista
  3. Hauskaa, että joku muukin on käyttänyt taustatutkimuksenaan Pulkkista. Luennoilla tulee usein kirjoiteltua mielenkiintoisia asioita ylös pelkästään omaa stooria varten. Tuo kirja sattuu olemaan vielä tenttikirjana niin saan hyvän tekosyyn lukea sen ja tuntea itseni ahkeraksi opiskelijaksi.

    Samalla tavalla minä askartelen tuntitolkulla soittolistojen parissa. Välillä tunnelmaltaan sopivan musiikin löytäminen on vaikeampaa kuin itse kirjoittaminen :/

    Lopuksi täytyy vielä kehua yleisesti blogiasi. Se on mahtavaa aivojen tuuletusta tällaiselle hulluuden partaalle ajautuvalle kirjoittelijalle, kun voi lukea toisen olevan samankaltaisessa tilanteessa. Taidankin tässä junamatkan aikana lukea pakkomielteisesti kaikki postauksesi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Löysin kirjan kirjamessuilta, kun etsin nimenomaan suomalaisen kansanuskon yleisteosta. Toistaiseksi tämä on vaikuttanut erinomaiselta lähdekirjalta. :)

      Kiitoksia! Tuuletteluksi hulluutta vastaan minä blogia kirjoitankin. Päässä ja omassa yksinäisyydessä koko touhu vaikuttaa välillä ihan kahelilta, mutta blogin puolella näkyy ja kuuluu niin paljon samanmielisiä kirjoittajia, että ehkä tämä on ihan normaalia. ;)

      Poista
    2. Tai ainakaan meidän hullujen ei tarvitse olla yksin!

      Poista
  4. Ehkä minunkin pitäisi tehdä murmelibingo! Tosin osa murmeliasioista on sellaisia, joita ihan vain tosissaan haluan käsitellä monessakin tarinassa, joten ehkä sellaisia ei lasketa? Vai lasketaanko?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bingoon saa laskea ihan mitä haluaa. Eivät kaikki minunkaan listaamani jutut ole "huonoja" tai sellaisia, joita haluan välttää. Bingo vaan saa minut huomaamaan sellaisiakin toistoja, joita en tee tietoisesti.

      Moni kirjailija käsittelee samoja teemoja useammassakin teoksessaan, joten teematason jutuista en olisi niin huolissani. Enemmän minua ehkä häiritsevät lukijana liian samankaltaiset päähenkilöt, juonen kuviot tai välineet. Esim. oman kaavioni symbolismi on aina messissä, eikä minulla ole erityistä halua sitä kadottaa.

      Poista
  5. Ihana postaus, Vaarna!

    Minä haluan tehdä murmelibingon, mutta pelkään, että saan joka tekstistä bingon. xD Vaikka toisaalta minulla on vähän sama kuin Malnalla, haluaisin vain käsitellä joitain juttuja monessa eri tarinassa.

    Työpöytäsi on ihana. Näyttää kivalta, kun sinne mahtuu kirjojakin ja kaikkea kivaa. Tuo piirustustaulu on mahtava! Minulla on liitutaulu, mutta se on vähän hankala.

    Pidän erityisesti tuosta Ursula Le Guinin lainauksesta. :)

    Pinterest on kyllä kiva paikka. En nyt varsinaisesti käytä sitä tekstien suunnitteluun, mutta muuten viihdyn siellä keräilemässä kaikenlaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bingon laatiminen niin, ettei automaattibingoja tule, onkin tosi haastavaa! Onneksi samalla ei tarvitse pelata vaan sitä voi muuttaa aina. Ja tosiaan teematason toistuvuudet eivät välttämättä ole lainkaan ongelma.

      Pidän ihan hirveästi siitä, että työpisteen läheisyydessä on kirjoja. En osaa oikein selittää sitä, mutta se on vähän kuin tuoreita kukkia. Ne jotenkin rauhoittavat minua alitajuisesti ja antavat turvaa. Kuulostan taas kahelilta, mutta so what. ;)

      Luulen että Pinterest toimii minulla siksi, että tarinat sijoittuvat niin vähän olemassaoleviin maisemiin. Minun pitää ruokkia mielikuvistani ja rakentaa maisemat pala palalta. Toisaalta on myös hyvä saada otetta niinkin abstraktista asiasta on kuin tunnelma.

      Poista
  6. Muistelen sinun laittaneen joskus aikaisemminkin kuvia työpisteestäsi, ja jo silloin minulle jäi se mielikuva, että sinulla on todella inspiroiva työympäristö. Paljon yksityiskohtia ja tunnelmanluojia. :)
    Ymmärrän muuten tuon musiikinkuuntelemisen ja siihen liittyvät ongelmat. Olen itsekin sellainen, että saatan tonkia päälle tunnin sopivaa biisiä, ennen kuin alan kirjoittaa. Se vie aikaa, mutta musiikki on kyllä todella iso kässärini syntymistä. Ajattelin joskus tehdä listaa niistä biiseistä, jotka olivat kässärin luomisaikaan niitä kaikista "tärkeimpiä".

    VastaaPoista