sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Ehjä

TH on tällä erää valmis: 24 725 sanaa, 80 sivua.

Se tuntuu kauhean vähältä, mutta nyt kun tukiranka on koossa ja tiedän millaiseksi tarina on muotoutunut pystyn editoimaan sitä varmemmin. Se pitenee aivan varmasti.

Hahmot ovat ohuita tässä versiossa ja kaikille ei edes suoda tarvittavaa tilaa. Kerronta on pääasiassa dialogia ja toimintaa, joten ajattelua ja muistelua voi lisätä väleihin enemmän. Nyt kun ei enää ole kiire seuraavalle sivulle, asettuvat kohtaukset paremmin omiin uomiinsa. Kieltä voi rikastuttaa, maailmaa maalata esiin paremmin (jokainen luku kuin runo).

Miksi editointi on raakatekstin kirjoittamista helpompaa? Valmis kehikko jotenkin auttaa minua ja selkiyttää ajatukseni. Asenteeni muokkaamista kohtaan on muuttunut tyystin viimeisen parin vuoden aikana.

En kuitenkaan aloita editointia vielä. Annan tarinan levätä. Odotan uusia ideoita, luen ja kuuntelen. Onneksi tämä on taas hetkeksi ohi: kirjoittaminen, pujahtaminen vieraaseen maailmaan, seikkailu, jumaluus.

8 kommenttia:

  1. Ihan mahtavaa! ^^ Onnitteluni!

    VastaaPoista
  2. Onnea valmistumisesta! Minä totesin viime vuonna NaNon jälkeen, että olin kirjoittanut kässärin, jossa ei ollut tarinaa, juonta eikä hahmoja. Tällä kertaa ajattelin, että minulla olisi kaikki. Nyt viime metreillä tajuan, että hahmot ovat tosiaan seitinohuita, mutta onneksi niitä ehtii vielä lihottaa pulleiksi editointivaiheessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, onneksi ei tosiaan tarvitse saada kerralla valmiiksi. Välillä hahmojen on asetuttava ensin paikalleen juonessa, jotta näkee mitä he vielä tarvitsevat ja miten paljon tilaa sille on annettava.

      Poista
  3. Paljon onnea! :) Ensimmäisen version valmistuminen on (ainakin minulle) jopa palkitsevampaa kuin lopullisen version valmistuminen. Raakaversiossa näkee ensimmäistä kertaa koko tarinan jonkinnäköisessä konkreettisessa muodossa, ja se tuntuu aivan älyttömän hyvältä.

    Minulla kirjoituskokemukset ovat kylläkin päinvastaiset kuin sinulla: minusta raakatekstin kirjoittaminen on helpompaa kuin editoiminen. Raakatekstiä kirjoittaessa minun ei tarvitse vielä miettiä muita kuin itseäni. Editoiminen sen sijaan vaatii teoreettista, kirjallista osaamista, lukijan huomioimista sekä rutkasti kärsivällisyyttä.
    Toki kummassakin vaiheessa on puolensa - en minä editoimista vihaakaan - mutta kyllä raakaversion kirjoittamisessa on aina se oma erityinen "luomisen" fiilis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen että minä en kärsimättömänä ihmisenä pidä siitä, että raakatekstivaiheessa harvoin tiedän mitä teen. Editoidessa tiedän aina tismalleen mitä teen.

      Ja totta tuo tarinan konkreettisen muodon ihanuus. Ne eroavat aina suunnitelmista, vaikka kuinka yrittäisi pysyä uskollisena ideoilleen.

      Poista
  4. Kiitos, kiitos! Nyt helpottaa taas hiukan ennen seuraavaa kirjoitusrundia. ;)

    VastaaPoista