keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Uneksija herätköön

Unessa olen matkalla tv-paneeliin puhumaan kirjoittamisesta. Kenties kirjamessuilla? Seison hississä muiden panelistien kanssa ja epäilys murjoo sisuksiani. Enhän minä en ole kirjailija! 

Muut panelistit - kirjailijat, toimittajat ja mentorini, kokkikirjan julkaissut Jyrki Sukula - lohduttavat minua. Onhan minulla blogi ja olen julkaissut väitöskirjankin itsemurhasta. Kyllähän minä pärjään. Saan ainakin heidät näyttämään paremmalta.

Paha olo ei katoa. Hissimatka tuntuu kestävän ikuisuuden ja hissi on hohtavan valkoinen kuin Resident Evil elokuvien lavasteet. 

Marko Hautala nauraa partaansa ja katsoo minua kuin kauhuelokuvan hahmo, joka paljastaa päähenkilölle, että kamalat tapahtuvat ovat totta eivätkä fantasiaa. Hänen silmänsä kiiluvat. Hän saattaa myös olla Chuck Wendig, joka on ottanut Hautalan kehon valtaansa. En tiedä, näitä asioita on hankala päätellä unessa. 

Vasta unesta herättyään huomaa, että jokin oli pielessä.

Olen aika eloisa unennäkijä. Puhun ja liikun unissani ja muistan uneni usein hyvin. Jos näen oikein pahaa unta, herään siihen keskellä yötä ja minulle on vakuutettava, että uni on ohi. 

Unimaailmassa kaikki tuntuu mahdolliselta. Kerran olin Denzel Washington, sitten Robert Patrick. 

Olen uinut valaan suuhun (sen sisällä oli sukellusvene), rakastanut elämästäni kauan sitten kadonneita tuttavia, liehitellyt Sean Beanin vaimoa ja kirjoittanut väitöskirjan, vaikka en koskaan käynyt yliopistoa. Olen kuollut unessa, tuntenut kuoliniskun kivun ja miekan terän kylmyyden rinnassani, kun elämä valuu minusta pois.

Toistuvat unet ovat aina piinanneet minua. Teini-ikäisenä etsin viidakosta kolmiota monen muun tavoin, kunnes tajusin seisseeni kolmion muotoisella alueella koko ajan. Viime vuosina olen nähnyt unta, että olen jälleen lukiossa tai ammattikorkeakoulussa, enkä valmistukaan aikataulussa, koska minulla on liikaa käymättömiä kursseja. Tai yritän ajaa autoa pelkääjän paikalta ja se törmää vastaantulevaan liikenteeseen.

Unet ovat erinomaista materiaalia kirjoittamiseen. Rakastan unien lukemista kirjoista, koska ne avaavat uusia ovia hahmoihin. Välillä annan hahmoilleni omia uniani tai luen muiden ihmisten unia keskustelufoorumeilta ja muokkaan niistä sopivia. Eräs uni tältä syksyltä on jäänyt erityisesti mieleen ja luulen sen päätyvän käsikirjoitukseen joku hetki. 

Kirjoituskursseillakin kirjoitetaan usein unista. Niiden kuvaaminen voi olla haastavaa, kun ilmiöille ei löydy sanoja. Asiat eivät vain ole kohdallaan. Samalla unissa voi paljastaa hahmoista aivan uusia asioita, joista hahmot eivät itsekään ole täysin tietoisia.

Toisaalta unia voi pitää yhtenä fantasiagenren tylsimmistä klisheistä. Unissaan kohtaavat hahmot välittävät viestejä, rakastuvat. Unissa vaanii paha voima, joka yrittää uuvuttaa protagonistin.

Mutta kukaan ei käske kirjoittamaan tylsiä unia. Ehkä suurempi ripaus mahdottomuutta on oikea tapa lähtestyä niitä?

19 kommenttia:

  1. Kiitos tästä postauksesta, varastan idean heti :)
    Minäkin olen vilkas uneksija. Mutta muistan vain harvat erityisen vahvat unet. Sen sijaan tunnelmat unista voivat jäädä pyörimään mielen päälle pitkäksikin aikaa.
    Än

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tämä nyt varsinaisesti minunkaan ideani ollut, mutta ole hyvä! :)

      Tuo on totta. Pahimpia ovat aamut, kun on vielä puoliksi kiinni unessa, ennen kuin havahtuu todellisuuteen.

      Poista
  2. Unet inspaa. Nukun hiljaa ja paikoillani, mutta uneni ovat sitäkin mielenkiintoisempia. Kiitos ihanasta postauksesta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun unipostaus miellytti. :)

      Poista
  3. Mä näen myös erittäin kirjavia unia. Niitä tulee aina vähän ryppäissä, viikon verran tulee joka yö seikkailtua eri rooleissa ja miljöissä, mutta sitten on taas pari viikkoa ilman mitään unia.

    Mun Pääprojekti oli alun perin uni, vaikka se muuttuikin matkalla niin paljon, ettei kiinnekohtia ole. Vaikka sen unen kirjoittamisessa ylös kävi vähän huonommin, mun unissa on joskus todella loistavia juonia. Aamulla ei huomaa vikakohtia vaan niiden puutteita. Samoin dialogeja, pari repliikkiä on jäänyt vainoamaan, vaikka eräästäkin unesta on kulunut kohta jo neljä, viisi vuotta enkä ole merkannut mitään siitä ylös.

    Jännä juttu. Nukkuminen on parasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kans joskus aloittanut tarinoita unien pohjalta, ehkä yrittänyt selittää jälkikäteen itselleni mistä oli kyse. Nuorempana näin paljon fantasiaseikkailuja öisin, joten niistä oli helppo ammentaa. Onneksi unelle ei tarvitse olla uskollinen, vaan saa hyödyntää kuten parhaaksi näkee. ;)

      Ja en minäkään näe unia, tai ainakaan muista niitä, ihan jatkuvasti. Välillä on kausia, että tulee vilkkaammin ja välillä ei ollenkaan.

      Poista
  4. Khyllä. Unet. Tulen tyttäriä lähti liikkeelle nimenomaan unesta.

    Joskin ehkä turhauttavinta on se, kun unessa tuntee saaneensa maailman parhaan idean, ja herätessä se on tyyliin: "Koira hakee KELTAISEN pallon". Kerran voitin Atorox-palkinnon. Harvoin olen ollut niin pettynyt herätessäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistelinkin sinun maininneen tämän joku kerta. :)

      Maailman parhaat uni-ideat ovat kyllä usein pettymyksiä.

      Minä näin viime kesänä painajaista Novasta. Olin palkintosijoilla ja jouduin hengaamaan Turun science fiction seuran jäsenten kanssa. Ainoa ongelma oli, että he muistuttivat pikemminkin P-I Jääskeläisen "Taivaalta pudonnut eläintarha" esipuheen STY:tä, joka kidnappaa ja terrorisoi kirjailijoita. XD

      Poista
  5. Minä en aiemmin saanut ikinä unista kirjoitusideoita, vaikka olen aina nähnyt vilkkaasti unia ja muistan ne hyvin. Joiltain öiltä olen saattanut kertoa 5-6 kokonaista tarinaa. Erityisen tyypillisiä ovat leffamaiset unet, joissa paetaan rikollisliigoja tms (en katso käytännössä koskaan tuollaisia elokuvia). Tällä hetkellä minulla on myös paljon ruoka-aiheisia unia, kiitos vaikean hypoglykemian. Minulla on ollut myös rakenteellisesti hyvin hämmentäviä unia, mm. vuoropohjaisia, load/save-ominaisuudella varustettuja tai muuten merkillisiä, siis muitakin kuin noin tietokonepeleistä inspiroituneita.

    Mutta nyt viime vuosina asia on muuttunut. Romaanin, jota alan kirjoittaa ensi vuonna (#12) idea tuli unesta ja sitten sekoittui toiseen konseptiin, joka minulla taisi olla aikaisemmin. Erään novellin idea tuli unesta, tosin se taitaa olla lopulta kuitenkin kliseinen. Jo valmistuneeseen leffakässäriin sain lisäidean unesta - vaikka uni oli iljettävä kauhuelokuva ja oma tekstini on draamaa.

    Yhdessä vaiheessa näin paljon unia, joissa uusi romaanini ilmestyi, mutta siinä oli jotain aivan pielessä. Tyyliin teksti oli violettia tai Comic Sansilla tai joku oli vaihtanut kirjan nimen tai sekoittanut kaksi eri kässäriäni samaan. Nyt en ole pitkään aikaan enää nähnyt moisia. Kai se kirjojen julkaiseminen vain alkuun jännitti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ideoiden käytettävyys riippuu varmaan jonkin verran genrestä. Olet aiemmin kirjoittanut paljon realismia, johon pahimmillaan todella surrealistiset unet harvemmin inspiroivat.

      Nuo peliunet kuulostavat kyllä eeppisiltä! :)

      Ja julkaisujännityksen valuminen uniin on varmaan ihan normaalia. Ihmiset näkevät paljon unia, joissa tulevaisuudessa odottava tapahtuma menee totaalisesti mönkään.

      Poista
    2. Olen minä kirjoittanut slipstreamia ja surrealismia/absurdeja tarinoita reilusti 90-luvulta asti... Novellipuolella teksteistäni on aina enemmistö ollut muuta kuin realismia. Luulen että kyse on enemmänkin siitä, että kun on kokeneempi kirjoittaja, osaa paremmin hahmottaa miten tosi hämäräkin juttu voi muuttua käyttökelpoiseksi ideaksi.

      Poista
  6. Näin kerran erään painajaisen toiseen kertaan tismalleen samanlaisena. Tokalla kerralla se ei enää pelottanut, vaan pitkästytti. Pystyin kelaamaan unta pätkittäin eteenpäin vanhan videonauhurin kaukosäätimellä.

    Minä näen action-unia jaksoissa. Välillä en muista aamulla uniani lainkaan, välillä muistan jotain. Ja sitten ovat nämä action-jaksot. Niitä on harvoin, mutta ne ovat rajuja. Saatan viikon ajan nähdä joka yö jotain todella väkivaltaista toimintaunta ja nämä unet myös muistan todella tarkasti herätessäni. Jostain syystä olen myös erikoistunut unissa teräaseisiin. Jos teen unessa pahaa jollekulle ihmiselle, se tapahtuu aina veitsellä. Aina itsepuolustukseksi, ja aina keittiöveitsellä. Freudilla olisi tästäkin varmaan jotain sanottavaa?

    Unieni sijoittamista teksteihin en harrasta, mutta luulen, että tekstit ja unet tulevat samasta paikasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Havahdun kans välillä painajaisessa siihen, että se on uni. Silloin painajainen menettää valtansa ja pystyn heräämään. Jotkut ihmisethän pystyvät kontrolloimaan uniaan aika paljon.

      En haluaisi törmätä sinuun unimaailmassa! Kuulostat pelottavalta. XD

      Tuo on varmaan totta. Alitajunta säätelee molempia.

      Poista
    2. Joo, enkö kuulostakin unimaailmassa aika hirveältä ;)! Ei sen puoleen, oli aika karmaisevaa herätä sen jälkeen, kun oli joutunut juuri hetkeä aiemmin puukottamaan pahista. Yhhh... Eikä sekään uni ollut kiva, kun minulta kaivettiin silmät pois päästä... No, nämä on näitä. Onneksi noita action-jaksoja tulee harvoin - ainakaan vuoteen ei ole tullut. Niin no, paitsi yksi puukotusjuttu vähän aikaa sitten ;). Unet ovat kyllä ihmeellinen asia. Että omat aivot pystyvät tuottamaan sellaisia kuvia ja sellaisia kierroksia - se on mystistä.

      Poista
  7. Uneksija herätköön olisi muuten aika mainio nimi jollekin tarinalle! Olet kyllä nähnyt hillittömiä unia. Painajaiset ei kyllä ole kivoja. Minä käytän unisiepparia ja kuvittelen, että se toimii. Se on kyllä välillä epäkunnossa. Pidin aika pitkään joskus teininä unipäiväkirjaa. En tiedä missä se nyt on. Lopetin unien ylöskirjaamisen, kun aloin muistaa ne liian hyvin. Nyt voisi kyllä kokeilla taas uudestaan. Olen nähnyt paljon kirjoittamisaiheisia unia, blogiin/blogeihin liittyviä unia, ja saanut joskus unessa "maailman parhaan kirjoitusidean" joka herätessä ei olekaan kuulostanut niin hyvältä. :D En ole teksteissä esiintyvien unien suurin fani, koska jotenkin ne ovat yleensä vähän tylsiä ja liian itsestään selviä. Tarkoitan siis sitä, kun kerrotaan henkilöiden näkemistä unista. Mutta näen niissä kyllä paljon potentiaalia. Unet yleisesti ottaen ovat kiinnostava aihe.

    (Poistin edellisen kommentin virheiden takia.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teksteissä esiintyvät unet tuntuvat usein jotenkin halvoilta. Vähän sama ongelma kuin minulla on osan fantasiakirjallisuudesta kanssa. Unissa voit laittaa tapahtumaan mitä vain. Tai onko teema liian epäselvä? No, laita se päähenkilön uniin.

      Poista
    2. Uneksija herätköön taitaa tulla Dyynistä. Se on toistuva lause sarjassa.

      Olen miettinyt unipäiväkirjaa, mutta minulla ei oikein ole sopivaa hetkeä kirjata ylös unien sisältöä. Päiväkirjaa tarvitsisi melkein päivittää heti herätessään.

      Joo, kirjoissa unet ovat usein todella yksiselitteisiä. Sellaisista kirjaunista en pidä. Unen sisältö on harvoin rationaalista. Parhaat unikohtaukset ovat niitä, jotka eivät välttämättä aukea lukijalle koskaan. En minäkään osaa tulkita omia uniani 100%.

      Muistan pitäneeni Pasi Ilmari Jääskeläisen Lumikon unista. Ne virittivät mukavasti tunnelmaan olematta läpinäkyviä.

      Poista
  8. Minä en juurikaan näe painajaisia, mutta osa unistani on häiritseviä ja toistuvia. Näen esimerkiksi aika usein, kausittain, sellaista unta missä pureskelen purukumia (en normaalisti syö sellaista juuri koskaan), yritän sylkeä purkan pois, mutta se takertuu hampaisiini enkä pääse siitä eroon. Jollain Freudilla olisi varmasti tähänkin sanottavaa, mutta en ole koskaan yrittänyt selvittää mitä uneni muka symboloi. Kaiketi jonkinlaista tarvetta irtautua jostakin? Olen nähnyt myös useamman kerran unta, jossa otan lemmikiksi koiran ja unohdan sen kellariin ilman ruokaa!

    Yksi käsikirjoitukseni perustuu hyvin vahvasti uneen ja unen aiheuttamiin fiiliksiin. Saan öisin myös usein ideoita, jotka eivät ole suoranaisesti unia, mutta välähdyksiä ja aiheita, jotka voivat kasvaa tarinaksi tai sitten ei. Myös hyvät unet toistuvat, sellaiset joista on mukava herätä, ja jotka tuntuvat merkitsevän jotakin suurta. Näen silloin tällöin tiettyyn miljööseen sijoittuvaa unta, ja muistan nähneeni saman "unitarinan" edeltäviä osia jo joskus lapsena. Se on ihmeellistä, ihan kuin mukanani kulkisi sellaisia tarinoita, jotka vain alitajuntani tuntee, joista en itse tiedä vielä yhtään mitään...!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauheita unia! Kyllä arkikin voi olla ahdistava ihan ilman irrationaalista unilogiikkaa. O.o

      Tunnistan tuon yövälähtelyn. Saatan välillä maata sängyssä ja ideoida aivan ilmiliekeissä tunninkin, ennen kuin voin nukahtaa.

      Voi mikä ihana unitarina! :D

      Poista