tiistai 7. lokakuuta 2014

Sisällä

Viikonloppu hurahti ohi vauhdilla. Olisin halunnut Turun kirjamessuille, mutta kirjoituskoulun lähiopetus osuikin samalle viikonlopulle ja samoin minun tekstinäytteeni palaute. Eipä siinä sitten ollut kauheasti valittavaa, vaan läksin Tampereelle.

Onneksi Helsingin messut ovat vielä loppukuusta. :)

Metsä on aika oleellinen paikka LP:ssä.

Viikonloppu oli mukavan rauhallinen. Ajelin kouluun mökiltä, jossa sain maata illat viltin alla ja katsella Hayao Mayazakin elokuvia. Netin käyttö jää aina mökillä minimiin ja muu maailma haihtuu pois. Se on loistava paikka kirjoittamiseen, koska missään muualla ei ole yhtä syvää rauhaa. Mitä nyt jossain vaiheessa tulee hieman mökkihöperö olo! ;)

Perjantai-iltana päädyin yllättäen lukemaan pitkästä aikaa LP:tä. Pitkä tauko oli tehnyt tehtävänsä, eikä tekstin lukeminen herättänyt enää "mitämitämitämäteentälle???" ahdistusta. Ensimmäistä kertaa mieleen putkahti myös korjausehdotuksia ja mieleen muistui omia lempikohtia samalla kun huonot kohdat tähdentyivät. 

Ei se siis aivan toivoton olo, mutta vaatisi hirveästi työtä. Vanhaa kässäriä ei voisi edes käyttää kauheasti pohjana, vaan kokonaan uusi teksti olisi aika olennaista köyhän ilmaisun kitkemiseksi. Kässärissä on hirveästi kohtia, jotka eivät ole kuulosta minun kirjoittamiltani. Sitten tietenkin juonen kesyttäminen järkeväksi, hahmojen leikkaaminen jne. 

Katsotaan josko paneutuisin siihen jossain välissä. Juuri nyt mielessä on kuitenkin jotain muuta. 

 Kärpässieniä synkillä metsäpoluilla.

Lauantaina olikin koulua. Sain kasvotusten palautetta kolmisivuisesta tekstinäytteestä, jolla hain Viita-akatemiaan. Ikävä kyllä tekstinäyte on osa 12-sivuista novellia, eli maailmanrakennuksen kannalta lukija sai oikeastaan vain vilkaista luomaani maailmaa. Tämä sitten aiheuttikin ongelmia, erityisesti realisteille. Kolme sivua on aika vähän spekulatiivisten elementtien esittelyyn. Tarina ottaa etusijan.

Oli kuitenkin kiva kuulla, että jo kolmesta sivusta pääsi sisälle tarinan mimeettiseen illuusioon. Tarina imaisee lukijan voimakkaasti sisään. Hyvää olivat myös tarkat kuvaukset ja aistien käyttö, proosarunomainen kerronta, joka luo tekstiin nostetta, ja tunnelman luonti oikeilla sanavalinnoilla ja nimistöllä.

Toisaalta novelli tarjoaa heti ensimmäisenä kohtauksen, jonka konkreettisuudesta ei ota selvää. Käytän myös aika värikkäitä kielikuvia ja vertauksia, jolloin lukija ei välillä erota ovatko asiat oikeasti näin vai onko kyseessä kielikuva. Monelle lukijalle spekulatiivinen aihe oli hankala, lähinnä siksi, että novellin alun ekspositio ei ollut näytteessä mukana.

Minua kehotettiin myös miettimään novellin synkkyyttä. Tunnelma ei voi olla aina ahdistava ja toismaailmallinen, vaan lukija tarvitsee sille kontrastin, arjen ja konkretian. Toivon että novellin pidemmässä versiossa suvaintokohtia on, mutta tätä tarvitsee miettiä enemmänkin tulevaisuudessa.

Täytesanat, epäselvät ilmaisut ja ristiriitaisuudet roikkuvat edelleen mukana, vaikka novellia on editoitu keväästä 2013 lähtien. On mukava saada tarkkaa palautetta, sillä se auttaa kiinnittämään näihin asioihin tarkempaa huomiota jatkossa. Novellia en varsinaisesti enää aio editoida, vaan olen siirtynyt jo muihin kuvioihin.

Välillä kyllä hirvittää miten monta palautetta ensimmäinen novellini onkaan käynyt läpi: kirjoittajien novellipajan, Novelli palaa! hankkeen novelliklinikan, Nova kirjoituskilpailun ja nyt sitten viitalaiset. Se ei vaan suostu hautautumaan... O.O

 Välillä kirjoittajakin joutuu oman mielensä metsänpeittoon.

Lauantai-iltana ajatukseni karkasivat yllättäen LP:stä TH:n. Kesäkässärini jäi kesken viime kesänä ja se on odotellut vuoroaan aika kauan. Huomasin nyt, että TH:ssa oli samoja ongelmia kuin LP:ssä. Suurimpana se, ettei TH kuulostanut minulta kuin ensimmäisessä luvussa. Muu oli täytettä, tavaraa jota kuvittelin tulevan lukijan kaipaavan.

Mutta tarinaa ei voi kertoa ensin muille. On aloitettava itsestä ja minua tarina ei miellyttänyt. Miksi kirjoittaisin jotain, josta en pidä? Siispä päätin tehdä TH:sta novellin. Poistin turhat luvut, karsin turhat elementit. Oivallukset seurasivat, oloni keveni.

Minulla on oma tapani kertoa tarinaa. Sen ei tarvitse muistuttaa kenenkään muun tapaa. Ainoa oikea tapa kirjoittaa on niin, että nautin siitä. Julkaisu on sivuseikka.

Tiedä sitten mitä seuraavaksi tapahtuu, mutta TH ja VH (heh) ovat varmaan työn alla syksyn. Kuvittelisin saavani TH:n ensimmäisen version aika nopeasti varmiiksi, kunhan lähden kirjoittamaan. Kässärijononi on onneksi purettu, joten aikaa kyllä on.

Uusin silmin näkee myös kauneutta.

Sunnuntaina olin kuunnellut ja antanut niin paljon palautetta, että mielessä pyöri vain into. Halusin palata pöydän ääreen heti ensi viikolla, mutta seuraava kerta onkin vasta marraskuussa. Päätin antaa Porttiin kirjoittamani novellin luettavaksi viitalaisille. 

Voi sitä kauhua, kun avasin tekstitiedoston ensimmäistä kertaa sitten syyskuun, ja heti ensimmäisellä sivulla oli kirjoitusvirhe. O.o'

Kuukauden lepo oli tehnyt tehtävänsä ja näin nyt tekstin puutteet. Editoin sitä vielä, vaikka eihän se kilpailuun enää auta. Onnekseni puutteet tuntuivat olevan ilmaisussa, eivätkä niinkään tarinan juonessa tai hahmoissa. Kenties olen vain hyväksynyt heidät, enkä osaa enää kyseenalaistaa? 

Olen tarinaan virheistä huolimatta tyytyväinen. Se on enemmän kuin olen tuntenut hetkeen. Ylikriittisyys on syönyt ilon kirjoittamisesta liian usein. 

Mutta sitä se kai on, tasapainottelua kahden ääripään välillä? Kiva kun vaaka on vaihteeksi taas plussalla. :)

6 kommenttia:

  1. "Miksi kirjoittaisin jotain, josta en pidä?" On minusta ehkä tärkein kysymys. Samoin se, että tarina pitäisi kirjoittaa ensin itselle, sitten vasta muille, on hyvä huomio. Toki jotkut sanovat kokevansa itsensä tarinankertojiksi ja heillä on kirjoittaessaan mielessä jonkinlainen ideaali lukija, jolle he tarinaa kirjoittavat, ja sekin on varmasti toimiva tapa, mutta itse olen niitä, jotka kirjoittavat ensimmäiseksi itselleen. Kirjoitan siitä, mikä itseäni sattuu kiinnostamaan. (Joskus kyllä kriiseilin, että onko tyylini liian epäkaupallinen ja saanko mitään julki tms. mutta sitten ajattelin, että mielummin sitä on julkaisematta kuin kirjoittaa jotain vain siksi, että ajattelisi sen olevan myyvää.)

    Sinulla on kyllä ollut kiintoisa viikonloppu! :) Tykkäsin LP:stä ja mielelläni lukisin sen joskus uudelleen, jos joskus otat sen uudelleen työn alle.

    Ymmärrän myös kauhun jo lähetetyn tekstitiedoston kanssa. On sattunut samoin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hassua sinänsä, sillä en ole kirjoittaessani hahmottanut kirjoittavani täytettä. Tajusin tilanteen vasta jälkikäteen, kun mietin miksi lukeminen tökkii. "Genressä x kuuluu olla y" on aika pelottava ajatusmalli. O.o'

      Tarvitsen LP:n kanssa edelleen aikaa lankojen setvimiseen. Luulen että se muuttuisi aika paljon kakkosversiossa.

      Poista
  2. Oi mitä ihania metsäkuvia!

    Ja itsellenihän on käynyt mm. niin, että erääseen kilpailuun lähetetyssä novellissa sotkin yhdessä kohtaa henkilöiden nimet keskenään. Asian huomasin vasta viikkoja jälkikäteen. Oujee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, tuo on jo aika kamala moka! O.O' En jäänyt onneksi miettimään näitä sen kummemmin. Tuota se kiire ja jännitys tekevät.

      Poista
  3. Todella mukava kuulla, että olet ollut tyytyväinen Viitaan. :) Kurssilta saatu palaute kuulostaa kyllä todella monipuoliselta ja kattavalta, olet siellä varmasti kuin kala vedessä. Tuo koulutus on kullanarvoista. Mitä mieltä itse olit viitalaisten antamista kehitysehdotuksista, esim. tunnelman kontrastiin? Oletko samaa mieltä?

    Näin lukijana minusta kuulostaa siltä, että olet aika hyvässä vireessä tällä hetkellä. Viita-akatemia on tainnut tehtävänsä innokkuuden ja ideoinnin suhteen?

    Minäkään en päässyt Turun kirjamessuille, mikä on harmittanut kauheasti. Onneksi on Helsingin kirjamessut. Minäkin tulen pyörimään siellä torstaista sunnuntaihin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Palautteen ongelma on oikeastaan se, ettei ole luettu koko novellia. Toisaalta esiin nousee hyviä pointteja, toisaalta on vaikea sanoa olenko huomioinut ne kokonaisuudessa. Novellin tunnelma on raskas halki novellin, mutta siellä on välissä kevyempiä kohtauksia, ainakin ihan alussa. En tiedä osaisinko kirjoittaa sinne suvaintokohtia vain, jotta tekstiin tulee taukoja.

      Tunnistan tämän kyllä omasta kirjoittamisestani. En vain ole varma, onko sen korjaaminen tekstin flow:lle hyvä asia. Pidemmässä romaanissa tällainen on varmasti mahdollista, mutta novellimittaan ei kauheasti mahdu täytettä. Asiapitoisiin kohtauksiin kuuluu olennaisesti ahdistava ja synkkä tunnelma.

      Minusta tuntuu kans siltä, että nyt on vire. Novellien työstäminen on yksinkertaisesti paljon mielekkäämpää kuin romaanien juuri nyt.

      Ehkä törmäämme joku hetki messuilla? ;)

      Poista