keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Jack M. Bickham - Scene & Structure

Olen kokenut kirjoittamisoppaiden lukemisen hyödylliseksi ja mietin jo viime syksynä kannattaako niitä puida blogin puolella. En jaksaisi puida intuitiivisen ja suunnitelmallisen kirjoittamisen eroja joka postauksen yhteydessä. Siispä tehdään yksi asia heti alusta alkaen selväksi:

Ei ole vain yhtä oikeaa tapaa kirjoittaa, eikä yksikään kirjoittamisopas ole virallinen vastaus elämään, maailmankaikkeuteen ja kaikkeen muuhun sellaiseen. XD 

Jack M. Bickham,  1993, Writer's Digest Books, oma ostos

Scene & Structure löytyi erään osaavan englanninkielisen kirjoittajablogin ansiosta, jossa anonyymi kirjailija jakoi neuvojaan. Hän mainitsi kirjan erinomaisena oppaana kirjoittamisen teknisen osaamisen kehittämiseen. Tilasin kirjan Amazonista, luin sen ja ihastuin.

Suomalaiset kirjoittajaoppaat harvemmin keskittyvät kirjoittamiseen teknisenä suorituksena. Niiden fokus on usein tekijässä ja tämän tuntemuksissa sekä kirjoittamisessa yleisemmällä tasolla. Toisaalta moni kirjoittaja inhoaa "Amerikan mallin" oppaita, joissa hehkutetaan kirjoittamisen yksinkertaisuutta ja vinkkejä kuin Pirkka-lehden niksipalstaa. 

S&S muistuttaa pikemminkin kirjoittamisen oppikirjaa. Bickham purkaa kirjoittamisen aina lausetasolle saakka ja lähtee opastamaan lukijaa kirjan sisäisen logiikan saavuttamiseksi. Siinä samalla hän esittelee mallinsa juonesta. Minusta Bickham on onnistunut tunnistamaan juonen keskeiset elementit ja purkamaan ne yleistäväksi kaavaksi todella hyvin. 

Bickhamin kaavan mukaan juonessa on kyse päähenkilöä uhkaavasta muutoksesta. Päähenkilö taistelee muutosta vastaan ja saa näin päätavoitteen. Tarina loppuu kun päätavoite on saavutettu. Juoni on päähenkilön kamppailua päätavoitetta kohti. 

Samalla tavoin kohtauksen tarkoitus on esittää päähenkilön yritykset saavuttaa oma päätavoitteensa. Kunkin kohtauksen alussa lukijalle kerrotaan mikä on kohtauksen tavoite ja miten se linkittyy päätavoitteeseen. Sitten seurataan päähenkilön yrityksiä saavuttaa tavoite. Useimmiten päähenkilö ei saavuta tavoitettaan kohtauksen lopussa, vaan sotkee asiansa vielä hankalammin. Tietenkin pieniä voittoja on matkan varrella saavutettava, mutta pääasiassa päähenkilön tilanne hankaloituu aina vain enemmän.

Konflikti kiehtoo lukijaa ja vastoinkäymiset ruokkivat konfliktia. Kirjoittajat puolestaan haluaisivat usein vältellä konflikteja oikeassa elämässä ja säästää hahmojaan niiltä tarinoissaan. Todellisuudessa julmuutemme luo koukuttavia tarinoita.

Common errors in scenes and how to fix them.

Voisi kai sanoa, että kirjassa kaikki elementit ovat Lego-palikoita: kohtaukset, lauseet, hahmot, konflikti. Bickham opastaa miten palikoita siirtelemällä saadaan mm. tehokkaampia kohtauksia, valaskalamallin mukainen nouseva jännite ja lukijaa kiinnostava konflikti. Kirja auttaa hahmottamaan juonen rakenteet ja hyödyntämään niitä. 

Tämäntyyppinen ajattelu on varmasti vierasta intuitiivisille kirjoittajille ja sopii paremmin meille suunnitelmallisille. Jos pelkkä teorian ajattelukin ahdistaa, en suosittele tämän lukemista, sillä koko kirja on puhdasta asiaa.

Kirjan lumo minulle on ehdottomasti sen "poikki halki ja pinoon" asenne. Tässä ollaan sen ytimessä mitä tarinan juoni on yksinkertaisimmillaan. Kirjan neuvoilla ei ehkä kirjoiteta seuraavaa Neuromaania, mutta perusteet on aina hyvä tuntea. Bickham kirjoittaa itse konstailematonta viihdettä (muistaakseni jännitystä) ja se heijastuu myös kirjan opetuksiin: selkeyttä arvostetaan, monimutkaisuus ei ole valttia, kronologisuus kannattaa ja kohtausten tulisi viedä juonta eteenpäin. 

Kuten muissakin ohjeissa, kannattaa valita se mikä toimii itselle ja jättää muu pöydälle. Jos kirjan ohjeita seuraisi sellaisenaan, eivät kirjat koskaan uudistuisi. Tämä on kai se kuuluisa: "Tunne säännöt, jotta voit rikkoa niitä." ;)

En ole kirjan kanssa aina samaa mieltä. Luettuani Scene & Structuren minun oli kuitenkin paljon helpompi lähteä kirjoittamaan uusia tarinoita ja päästä yli blokeista, sillä tunnistin kohtaamani ongelmat nopeammin. Toisaalta minä rakastan teoriaa ja yksikertaisuutta. Tradenomille kaavoiksi pelkistetyt opit uppoavat kalloon todella helposti. 

Sisällysluettelo:
1. The structure of modern fiction
2. How to start your book and how to end it
3. Structure in microcosm: cause and effect
4. Structure in larger elements: the scene
5. Structure in macrocosm: scenes with results
6. Planning and revising scenes for maximum effect
7. Linking your scenes: the structure of the sequel
8. Scene-sequel tricks to control pace
9. Variations in the internal structure of scene and sequel
10. Common errors in scenes and how to fix them
11. Plotting with scene and sequel
12. Specialized scene techniques
13. The structure of chapters
14. The scenic master of plot and how to write one

Kirja ei ole ulkoisesti muotoiltu parhaalla mahdollisella tavalla: kappaleet ovat pitkiä, tekstiä on korostettu aika vähän ja silmät alkavat nopeasti väsyä tämän lukemiseen. Yliviivaustussien avustuksella kirjasta tulee kuitenkin nopealukuinen ja selailemalla saa nopeasti kiinni aiemmin luetuista pointeista.

Kirjan oppeja on mahdotonta tiivistää tähän lyhyesti ja ymmärrettävästi, sillä asiaa on niin paljon. Saisin tämän sisällöstä blogiin kirjoitusluennot varmaan puoleksi vuodeksi nykyisellä päivitystahdilla. Turhia lukuja ei ole, teksti on tiiviimmilläänkin täynnä sääntöjä ja huomioita. Lisäksi kirjassa esitetyt esimerkit ovat tarpeellisia joidenkin huomioiden ja ohjeiden ymmärtämiseen.

Kirja sisältää paljon sellaisia ajatuksia, jotka sisäistyvät kirjoittajille usein taitavan palautteenantajan palautteesta. Kaikki kirjoittajat eivät kuitenkaan saa palautetta tai kykene sitä vielä sulattamaan. Teorian lukeminen onkin "kivuttomampi" tapa tarkastella omaa kirjoittamista uusista näkökulmista.

Kirjoittamisen teoriasta kiinnostuneille tämä on tuhti rakennepaketti, joka antaa konkreettisia vastauksia monelle mututuntemukselle (aloitanko oikeasta paikasta? ovatko kohtaukseni sopivan mittaisia? miksi juoni karkailee uriltaan? onko tarinani liian hidas?). Toisaalta kirja vaatii kärsivällisyyttä, kahlaamista ja sulattelua.

Minulle tämä on ollut parhaita lukemiani kirjoitusoppaita juuri sen teknisyyden vuoksi. Jollekulle toiselle tämä kutistaa kaiken kirjallisuuden lineaariseksi, ennalta-arvattavaksi ja tylsäksi liukuhihnatavaraksi. Minusta mikään ohje ei tee tylsää tai huonoa kirjaa, vaan vastuu on aina kirjoittajalla, joka päättää mitä kirjoittaa ja miten. :)

3 kommenttia:

  1. Hyvä postaus jälleen! :) Kuulostaa kyllä mielenkiintoiselta, mutta en millään jaksa alkaa lukea teoriaa ja vieläpä englanniksi (ja kiitos sinun ei tarvitsekaan ;) ). Ihanaa, että olet perehtynyt ja innostunut. :)

    Olen ihan samaa mieltä kuin sinäkin: täysin pitävää kaavaa / ohjetta ei ole eikä tule olemaan, ja kirjoittaja päättää itse, mitä noudattaa ja mitä ei.

    Offtopic: ihanat kynnet! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan tuon opiskelu raskasta, vaikka luenkin englantia sujuvasti. Onneksi asiasisältö oli riittävän kiinnostavaa. Onneksi näitä ei tarvitse päntätä mitään kursseja varten, vaan saa tutustua ihan rauhassa.

      Kynnet ovat tunteja kestäneen supermanikyyrin tulosta (ja raidat ovat silti vinossa!) XD

      Poista
  2. Voi ei, luulin että joku kirja voisi antaa täydellisen vastauksen mitä ja miten kirjoittaa seuraavaksi! xD

    En vastusta teoriaa. En vain jaksa lukea sitä. Luulen, että en ole ihan vielä päässyt yli yliopiston teoreettisuudesta. Mutta ehkä kun pari vuotta menee, innostunkin taas... Tämä opas on varmasti hyödyllinen, jos sen jaksaa kahlata läpi ja sulattaa teknisyyden. Tuo lausetasolle pilkkominen kuulostaa kyllä hyvältä.

    VastaaPoista