torstai 16. lokakuuta 2014

2 x 365

Fiilistellä voi tällä kertaa Lykke Lin "Gunshotin" parissa ♥

Taas on vuosi täynnä. Blogi täyttää kaksi vuotta. Kaikenlaista tähän on mahtunutkin. Eihän blogi muistuta enää lainkaan alkuaikoja, jolloin postaukset olivat lähinnä päiväkirjamaisia katsauksia kirjoittamiseen. Jossain vaiheessa niiden rinnalle tulivat myös yleisluontoisemmat postaukset, lukukokemukset ja muu sälä.

Olen kyllä pitänyt bloggaamisesta paljon, se pitää minut järjissäni... tai edes sinne päin. Tietää ainakin, ettei ole yksin ajatustensa kanssa. En puhu kirjoittamisesta kauheasti ei-kirjoittavien ihmisten kanssa, sillä keskustelut ovat aina vaivautuneita. Tiedätte varmaan tunteen?


kuluneeseen vuoteen on mahtunut mm.

  • 14 Koeluettua kässäriä (O.O')
  • 4 Omaa novellia (Nova-novelli, Portti-novelli, Koodeksi-novelli ja yksi hylätty)
  • 1 Hylätty kässärinraakile (projekti LP)
  • 2013 Kirjamessut Helsingissä (PE | LA | SU)
  • 2014 Finncon (I | II | III | IV | V)
  • 2014 Tähtivaeltajapäivä (täällä)
  • Iso kasa lukukokemuksia (täällä)
  • Rakas romaanihenkilö copycat (täällä)
  • Sijoittuminen Nova 2013 kisan TOP 10 
  • Sisäänpääsy Viita-akatemian kirjoittajakouluun (täällä)


En vielä tiedä mitä kolmas blogivuosi tuo tullessaan. Kun lähdin keräämään vuoden saavutuksia, hämmästyin siitä miten paljon olen oikeasti koelukenut. Asetin itselleni vuoden alussa tavoitteen lukea 50 kirjaa. Olen kuitenkin laahannut koko ajan Goodreadsin laskurin perässä. Nähtyäni koeluvun konkreettisen määrän en ihmettele tätä enää lainkaan.

"Julkaisumissioni" siintää vielä aika kaukana edessäpäin. Kässärirundeja ja ansaittuja julkaisusopimuksia seuratessani minusta tuntuu aina välillä, että jään muista jälkeen. En sano tätä lainkaan katkerasti, olen vaan pohtinut olisinko voinut olla ahkerampi? Toisaalta novellien kirjoittaminen on ollut opettavaista, toisaalta ajatus romaanista vaivaa edelleen.

En usko, että pystyn koelukemaan jatkossa yhtä paljon. Viidan suunnaltakin tulee tekstejä ja vapaa aikaa kannattaisi ehkä priorisoida jatkossa tarkemmin. Pidän koelukemisesta, mutta pidemmän päälle olisi tärkeää, että kirjoitan itse enemmän ja tavoitteellisemmin. Keksin monta muutakin asiaa, joista olisin voinut rutistaa itselleni enemmän kirjoitusaikaa, jos vain olisin halunnut.

Ei minua kuitenkaan kaduta. Pidän vain strategianmuutosta tulevaisuutta ajatellen tärkeänä. Jossain vaiheessa on luovuttava harrastelijamaisuudesta ja alettava suhtautua kirjoittamiseen ammattimaisemmin. Olen jo sillä suunnalla, mutta en täysin sitoutunut. Passivisuudesta aktiivisuuteen.

Kulunut vuosi riisti useita luuloja, erityisesti sen suhteen mistä kirjoitan ja miksi. Itsensä pidättelemisellä ei kuitenkaan voita mitään ja löysin itseni aina kirjoittamasta samoista teemoista. Ne valuivat tarinoihin kuin itsestään. Tällainen minä olen ja tällainen minun on oltava, jotta kirjoittamisellani olisi mitään väliä.

Aktiivisuus tuo usein tullessaan kolhuja. Enköhän selviä niistä.

14 kommenttia:

  1. Aina voi miettiä, että olisiko pitänyt tehdä enemmän ja kirjoittaa enemmän ja vielä enemmän... eikä koskaan tiedä, että jos olisi kirjoittanut enemmän ja yrittänyt enemmän, olisiko sillä ollut positiivisia vaikutuksia, vai peräti negatiivisia. Tiedän kyllä tuon tunteen, että "olisiko pitänyt enemmän". Mietin sitä joku päivä kaksi sekuntia Volvoon liittyen ja sitten totesin, että tällä hetkellä, tässä elämässä, näillä reunaehdoilla en olisi voinut tehdä enempää, joten turha miettiä mitään "entä jos" -kuvioita. Toivottavasti onnistun pitämään jossittelun poissa...

    Onnea kaksivuotiaalle blogillesi :). On ollut kiva seurata ja seuraan tietenkin jatkossakin. Mielenkiintoista nähdä, miten tuo Viita-akatemia näkyy bloggauksissasi, ja tiedän jo, että tulen peilaamaan sinun kokemuksiasi Viidassa omiin kokemuksiini Orivedellä ja Kriittisessä korkeakoulussa - hauska nähdä onko yhteneväisiä tunteita - sikäli kun minä muistan noista omista koulutusten aikaisistani tunteista jotain, niistä kun on jo aika paljon aikaa :).

    Kirjoitusaikaa ja -iloa sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En oikeastaan ajattele, että minun olisi pitänyt tehdä enemmän. Huomasin vaan, että sellainen mahdollisuus olisi ollut. Enemmän katseeni on tässä vaiheessa tulevassa ja sen organisoimisessa vähän fiksummin.

      Mitenhän minä en ole lainkaan tiennyt, että olet ollut Kriittisessäkin? Orivedestä minulla oli joku hämärä muistikuva. Kiitoksia! Kirjoitusiloa sinnekin! :)

      Poista
    2. En ole kauhean monessa paikassa siitä Kriittisestä huudellutkaan :). Nyt siitä on jo sen verran aikaa, että tuntuu mukavammalta puhua siitä. Nimim. "ai minäkö muka välillä vainoharhainen anonymiteettini puolesta" ;). Ihan kuin sillä olisi mitään väliä, ja kun se kuitenkin romuttuu siinä vaiheessa, kun/jos jostain kustantamosta irtoaa soppari ;).

      Poista
    3. Ihan samoja vainoharhoja täälläkin, eli ei yhtään outoa. ;)

      Poista
  2. Wow, olet saanut aikaan paljon! Ja onnea kaksivuotispäivänä!

    Hei, on meitä onneksi muitakin, joilla ei ole soppareita. ;) Välillä toki tulee mietittyä, olisiko voinut ja pitänyt enemmän kaikkea, mutta toisaalta on ihanaa, että kirjoittaminen pysyy niin vapaana ja nautittavana kuin se on. Välillä pitää toki vähän potkia itseään eteenpäin, mutta välillä voi taas miettiä, että minne muka on kiire. Ehkä aika tekee tehtävänsä ja ajatukset kypsyvät omaan tahtiinsa. Ehkä vielä joskus... vaivanteko palkitaan... tulee soppari tai jotain... aika näyttää. Lopulta elämä on paljon enemmänkin kuin vain kirjoittamista. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuokin on totta, ettei itseään kannata tappaa. Jotenkin vaan tuntuu, että olen keskittynyt enemmän spurtteihin kuin pitkänmatkan juoksuun ja se häiritsee. En voisi keskittää koko elämääni kirjoittamiselle, joten siitä ei ole pelkoa! :)

      Sinusta en kyllä usko, että pysyt sopparittomana pitkään. ;)

      Poista
  3. Paljon onnea kaksivuotiaalle! :) Sehän osaa jo juosta!

    Olet saanut hirmusti aikaan ja koelukenut tosiaan aika paljon. Mutta joskus on ihan hyvä sanoa ei ja priorisoida oma kirjoittaminen etusijalle. Vaikka koelukemisesta oppii itsekin paljon.

    Postauksiasi on ollut ilo lukea. Jatka samaan malliin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikamoista taapertamista se juoksu on, mutta kyllä se siitä. Otan ehkä liikaa lautaselleni kivoja juttuja vältelläkseni sitä mitä siellä jo on. Kirjoittamisen oheisjutut ovat jees, mutta kirjoittaminen itsessään on tärkein.

      Jep, eiköhän blogissa riitä aktiviteettia jatkossakin. :)

      Poista
  4. Aika menee kauhean nopeasti. Paljon onnea kaksivuotiaalle blogille! Jotenkin olin kuvitellut, että olet harrastanut tätä pidemmänkin aikaa, siis monien monien vuosien ajan.

    Olet ehtinyt tehdä vuodessa kyllä todella paljon. Itse en ole tehnyt puoliakaan tuosta työmäärästä. Koelukiessa olet tehnyt suuren suuren palveluksen monille ihmisille, itseni mukaanlukien. Kirjoittavilta ystäviltä saat vastapalveluksia varmasti koska vain tarvitset.

    Kaikkea hyvää tuleville taipaleille! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen toki blogannut englanniksi netin eri kulmilla jo teini-ikäisestä lähtien, mutta tämän blogin taival on vielä lyhyehkö. ;)

      Tuskinpa koeluku tähän loppuu, on vain valikoitava tarkemmin mihin on aikaa ja mihin ei.

      Kiitos!

      Poista
  5. Onnea kaksivuotiaalle blogille! On ollut ilo lukea kirjoituksiasi :). Jatkoa odottaen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia, olen kyllä nauttinut blogin pitämisestä kovasti. Eli lisää on kyllä tiedossa. ;)

      Poista