maanantai 22. syyskuuta 2014

Märät kengät

Tämä syyskuu on pääosin nautittu kesäisestä lämmöstä. Takin on voinut unohtaa kotiin, kun aurinko on lämmittänyt villapaidan hikihelmille.

Tänään ilmassa oli aamusta lähtien syksyn tuoksu. Taivas oli tumma, pilvet levottomat ja lämpötila viilentynyt. Auton ikkunassa roikkui keltaisia lehtiä. Kenkäni kastuivat kävellessäni autolle, eikä se edes haitannut.

Syksy on minun vuodenaikani. Pureva tuuli yrittää pakottaa minut sisälle lämpimään, mutta pistän vastaan ja juoksen eteenpäin. Kesällä en juossut. Sen myöntäminen tuntuu erityisen harmiselliselta, vaan se on totta. Oli liian kuuma, kiire ja kaikkea mahdollista.

Siksi syyskuu on ollut tärkeää taas ottaa itselle, vaikka ideat ovatkin itäneet mielessä ja juurtuneet harmaisiin aivonystyröihini. Kohta juoksen jo.

*

Syksy on parasta aikaa lukea. Ei kuitenkaan romaaneja, vaan käsikirjoituksia. Laskujeni mukaan niitä on kohta jonossa 4-5. Minun piti aloittaa lukeminen jo alkukuusta, mutta kenties oli liian lämmintä ja valoisaa. Lukeminen ei vaan onnistunut ja töihinpaluu sai normaalisti korkean työmoraalin nikottelemaan. Nyt oikea hetki on tainnut koittaa.

Anteeksi teille, joiden käsikirjoituksia olen pantannut! Yritän parantaa tapani, olenhan minä tämän sanattoman sopimuksen hyötyjä (hih, kuvitelkaa, ne antavat minulle ilmaiseksi laadukasta luettavaa!). ;)

Saatan myös olla koukussa askarteluun ja kansioideni koristeluun. O.o
Kettu on leikattu Deer Little Forest kortista, eikä siis ole piirtämäni. 

Viita-akatemian ensimmäiset kokoontumiset olivat viikonloppuna. Kuusitoista ventovierasta tarkkaili toisiaan: tunnusteli ja kuunteli. Ai, tuolla on realisteja. Tuolla ovat spefistit. Pöydän päästä löytyy ammattikirjoittajia.

Jaksan aina ihmetellä kuinka erilaisia kirjoittajat voivat olla keskenään yhteisestä intohimosta huolimatta. Eivät kuitenkaan liian erilaisia, sillä yhteinen kieli löytyy kyllä.

Tämän viikonlopun jälkeen tiedän olevani ihan oikeassa paikassa. Sieltäkin tosin taitaa tulla uutta luettavaa ja kommentoitavaa jatkossa jatkuvalla syötöllä. Tässähän pitää kohta aikatauluttaa tämäkin homma!

*

Luku-urakasta selviydyttyäni on edessä uusi kirjoitusprojekti: VH. ♥

VH ei tiedä onko se novelli vai romaani, enkä tiedä minäkään. Se selviää lokakuussa. Minulla on VH:sta kuitenkin hyvä fiilis. Se istuu linjaan - siihen tarinoideni perustaan, jonka äärellä minun on hyvä olla ja kirjoittaa.

Päätin että en aseta VH:lle aikarajoja. En tee suunnitelmaa (luonnostelen toki, kuten aina). En sovi tavoitepituudesta tai muodosta. Siitä on pitkä aika, kun olen viimeksi kirjoittanut näin hapuillen. Samalla idea kuitenkin tuntuu kirkkaalta mielessäni. Pelkään että liiallinen kontrolli sammuttaisi tuon valon ja jäljelle jäisi vain pimeys.

Etenen siis varovaisesti.

5 kommenttia:

  1. VH on ilmiselvästi sukua Skylle. Se viipyilee eikä sitä saa hoputtaa :) (tällä tahdilla ei tosin sellaisia ongelmia)
    Än

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, ehkä en ihan aikataulutta ajatellut kirjoittaa, vain hieman löysemmin rantein kuin yleensä. ;)

      Poista
  2. Hih, syksy. :) Tosin märät kengät ei kiva! Kyllä kesä on minulle se juttu, mutta pidän myös syksystä ja talvesta ja kaipaan lunta.

    Kiva, että Viita tuntuu sinun jutultasi. :) Ja kannatan ei-aikarajoja VH:lle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, näillä näkymin unelmasyksyni vaan jäi lyhyeen, kun sataa räntää ja on pakkasta. O.O

      Kirjoittaminen on kyllä siitä huvittavaa, että monesti vannon blogissa jotain ja sitten teenkin ihan muuta. Aikarajaton projekti saattaa liuskahtaa käsistä helpommin kuin aikataulutettu.

      Poista
    2. Ps. Kettu! On söpö.

      Tuo on yleistä. Onneksi mieltään saa muuttaa.

      Poista