maanantai 29. syyskuuta 2014

Julma alku

Alut ovat julmia. Aina silloin tällöin tarina kutsuu sinut luokseen: "Tule. Nyt on aika aloittaa kirjoittaminen. Tiedän sinulle täydellisen aloituskohdan."


Paul Buckmaster - Introduccion

Mutta oikeasti tarina ei tunne vielä itseään, ei tunne monia aikatasojaan ja säröjään. Se valitsee sinulle helpoimman aloituskohdan, väärän, ei-kiinnostavan. Yrität silti kirjoittaa sitä, et ymmärrä miksi hakkaat päätäsi seinään. Tästä tarinan kuuluu alkaa, eikö?

Kirjoittamisen aloittamisen vaikeudesta puhutaan usein tyyliin "suo, kuokka ja Jussi", mutta olen todennut, että aloittamisen hankaluudessa piilee usein se, että aloitetaan väärästä paikkaa. Tyypillisesti kirjoittajat kirjoittavat luvun tai kaksi ennen kuin pääsevät tarinan todelliseen alkuun, mutta tästä ei ole tässä kyse.

Minun alkuni yrittää piilotella. Se tarjoaa minulle veljeään ja yrittää kovasti vakuuttaa, että veli on aivan yhtä hyvä ratkaisu kuin se itse. Eikä ole. Veli on tylsä, innoton ja se herättää minussa halua repiä käsikirjoituksen alkusivut irti bittiavaruudesta.

Yleensä alut tulevat minulle helposti. Tämän alun kanssa olemme olleet piilosilla ainakin kuukauden.

Ensimmäiset ajatukset ovat joissain tilanteissa yksinkertaisesti kehnoja. Näin myös toiset, kolmannet, neljännet ja niin edelleen. Vasta kun lähden tiivistämään ajatustulvaa kohti mahdollisimman kompaktia tarinaa, nopeasti iskevää konfliktia ja minulle epämukavaa aluetta, alan saada vainun alustani.

"Siellähän sinä olet. Et ole yhtä konventionaalinen kuin veljesi, mutta piru vie olet kiinnostava. Tulehan tänne ja tehdään yhdessä taikoja!"

Eihän se tule. On kovasti sitä mieltä, että olen erehtynyt. En ole. Mutta alkuni se vain tanssii apinan lailla kaukaisuuteen ja odottaa, että seuraan. Eipä tässä muutakaan voi tehdä. Laitan meille hieman musiikkia.

Ehkä se vielä tanssii kanssani? Ehkä jossain tarinoissa alkuonloppuonalku? 

10 kommenttia:

  1. Jälleen mielenkiintoinen postaus. Yhdyn pariin ekaan kappaleeseen. Kyllä, aloitan tarinan usein väärään aikaisin, kun tarina ei vielä tunne itseään.

    Aivan alun kanssa en yleensä kuitenkaan ole metsässä. Usein juuri alku iskeytyy kimppuuni, mutta sen jälkeen seuraa pieni tyhjiö, jota tapaan täyttää hölynpölyllä ja tympääntyä tarinaani. Tai kirjoittaa tuntematta sitä, minne tarina on viemässä tai keitä sen kyydissä on. Metsään taas. Tai ehkä editoidessa. Ehkä. Ehkä. Sitten kun on aikaa. Blaah.

    Tsemppiä alkuusi, kyllä se vielä löytää alkunsa, kun on sen aika. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla ei yleensä ole alun kanssa ongelmia. Luontaisen aloituskodan paikantaminen on ollut yksi helpoimpia kirjoitusvaiheita. Tämä projekti vain kenkkuilee kanssani. Ei tiedä onko valas vai turska. O.o

      Alkujen aukikirjoittaminen pari lukua ennen itse alkua on usein hyödyllistä, koska siinä saa kuonat pois systeemistään ja hyvän kirjoitustahdin päälle. Nyt tämä on kyllä suon kyntämistä. Mutta toivotaan parasta!

      Poista
  2. Minulle ihan outo asia. Kirjoitan aina joko alun tai lopun, usein molemmat, ennen mitään muuta. Usein nämä vielä pysyvät aikalailla koskemattomina valmiiseen tekstiin asti.
    Än

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole minullekaan tyypillinen ongelma. ;) Mutta eri projektit vaativat usein erilaisia työskentelytapoja. Eipä pääse kangistumaan kaavoihinsa.

      Poista
    2. Totta. Sitä ei koskaan tiedä vaikka löytäisin itseni pohtimasta samaa jo huomenna.
      Än

      Poista
  3. En ole pitkään aikaan kirjoittanut upouutta alkua, joten en tiedä miten se nyt onnistuisi. Yleensä alkuidea on ollut päässäni, mutta sen saaminen paperille ei aina ole ollut niin helppoa. Tunnistan tuon, että aloittaa liian aikaisin tai tekee alusta liian pitkän ja hidastempoisen. Sitten on vain pitänyt ottaa puolet pois.

    Toivottavasti saat alun kiinni! Oikean veljeksen. Auttaisiko epäkronologinen kirjoittamien?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen todennut, että alkuni on aikamatkustava tanssiva apina (siksi musiikki). Epäkronologisuus tuntuu tarpeelliselta, vaikka myöhemmin poistaisin sen.

      Tai sitten vaihdetaan alkuja! Anna minulle nanoalkusi ja saat vastalahjaksi oman hirviöni! ;)

      Poista
    2. Nanoalkua joudut kyllä odottamaan marraskuuhun asti. :D Mutta näytä ihmeessä hirviöalkuasi, jos tahdot. S:n editointi valmistui ja lokakuu näyttäisi hyvin tyhjältä joten ajattelin omistaa sen koeluvulle.

      Poista
    3. Hirviöalkuni on ehkä 500 sanaa. Ehkä säästän sen sellaiselle päivälle, kun se oikeasti ketuttaa ja sanojakin on kertynyt. Nyt alkaa taas elämä voittaa ja alku muotoutua. Jos olisin jäänyt odottamaan inspiraatiota puurtamisen sijaan, ei tämäkään ihme olisi toteutunut. O.o

      Lokakuu on erinomainen kuukausi koeluvulle. :)

      Poista
    4. Okei. :)

      Ps. musiikki oli hämmentävää.

      Poista