keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Riipivä raapale

Olen voittanut pahimman uupumuksen, tai siltä ainakin alkaa tuntua. Lasken työpäiviä lomaan ja suunnittelen elokuulle kaikkea kivaa: Sveitsin matkaa, kylpyläviikonloppua, rentoutumista, kirjoittamista, mökkeilyä jne.

Taustalla Rakveren linna.

Kävimme myös pyörähtämässä viime viikonloppuna Viron Rakveressa.

Reissu teki hyvää, sillä se oli samalla nettidetox, sosiaalinen tapahtuma ja luontoreissu. Saatoin myös innostua liikaa, sillä otin lähemmäs 1000 kuvaa. Onneksi joukkoon mahtui myös kauniita maisemia, nähtävyyksiä ja haikaroita!

Paluu arkeen oli rankkaa, mutta samalla pää tuntuu tyhjentyneen turhasta paineesta. Asiaa auttaa myös se, että sain Stepanin koodeksi kisan novellin matkaan. Se olisi kaivannut vielä hieman enemmän hiomista, mutta tuntuu ihanalta saada se pois käsistä kolmen kuukauden työn jälkeen. Olen saanut myös Portti novellia kirjoitettua.

Haikaraperhe lenteli ympäriinsä meistä välittämättä. :D

Suurin rentoutumisen lähde on kuitenkin ehkä ollut skräppäys. Aloitin harrastuksen viime talvena ja se on vienyt minut lumipallon lailla mennessään. Käsillä tekeminen on ihanaa - etenkin kun istun normaalisti liikaa koneella ja helteet ovat pitäneet juoksun poissa kuvioista kesäkuusta asti (hellejuoksun nestevajeiden jälkeen päätin ottaa iisimmin). 

Pääasiallinen skräppäysprojektini ei ole blogissa esiteltävää materiaalia, mutta keksin viimein aloittaa myös toisen leikekirjan, jossa yhdistelen valokuvausta, skräppäystä ja raapaleita. En vielä tiedä mitä tästä tulee, mutta raapalekirjan parissa puuhastelu on varmasti leppoisaa puuhaa!

Blogin pitämisellä on outoja lieveilmiöitä, kuten tuo valokuvaus, josta innostuin saadakseni blogiin kuvia (ilman että tarvitsee miettiä tekijänoikeuksia). Myös ensimmäinen leikekirja on ollut blogaamisen innoittama.

Minun piti kuitenkin puhua raapaleista. Mikäli raapale on terminä outo, kannattaa tsekata Kirjailijan Kellarin kattava postaus aiheesta.

Toistaiseksi pidän minimalistista linjaa. ;)

Olen kirjoitellut raapaleita ennen fikkipuolella, mutta minun on ollut vaikea mieltää ne myös julkaistavana "vakavana" ilmaisunmuotona novellin, runon ja muun proosan rinnalla. Päätin kokeilla niiden kirjoittamista lähinnä omaksi ilokseni.

100 sanan mitta on haastava, mutta raapaleen luominen on yllättävän hauskaa puuhaa. Siinäkin kirjoitustauot ja sanojen kääntely tarjoavat oivalluksia. Tilaa on vain tärkeimmille asioille ja ilmaisun tiiviys korostuu. Raapalekirjalla voikin yhdistää omat intohimot ja hakea inspiraatiota.

Näin alkuun uskon kirjoittavani kauhuraapaleita, koska tiivis muoto toimii niissä erinomaisesti. Lisäksi minitarinat ovat siemeniä tulevan varalle: ideoita jotka ehkä versovat puiksi, pensaiksi tai kukiksi. Talletan myös vanhoja väläyksiä, jotka olen syystä tai toisesta poistanut kässäreistä ja unohtanut, niin että ne saisivat joskus uuden elämän laajemmassa tarinassa.

Ovatko muut innostuneet raapaleista?

9 kommenttia:

  1. Kuulostaa ihanalta! Kiehtovalta. Ja vau, skräppäyksistäsi tulee varmasti upeita. :) Tällä hetkellä en löydä innostusta raapaleisiin, mutta ehkä joku päivä... Ehkä voisi ottaa raapalekuun taas joskus (Dee ja Bee (?) pitivät sellaisen ehkä pari vuotta sitten ja se vaikutti hauskalta)?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saatan olla henkisesti valmis ottamaan sinne myös vierailevia tähtiä jos kiinnostaa. Taitaa tosin olla parempi kaikille osapuolille, että olen toisessa huoneessa skräpääyksen ajan. ;)

      Ah, tuo oli ennen minun aikaani. Olen blogivuosissa vielä nuori!

      Poista
  2. Oo, skräppäyskirjastasi tulee varmasti mahtava. Saat päästää luovuutesi valloilleen rajoittamatta. :)

    Ja huikea määrä kuvia! Minä pidän kovasti kuvaamisesta, mutta harrastus ei ole edennyt surkean kameran takia (ei voi ottaa kuvia yhtään hämärässä), mutta parempi on hankintalistalla. Ja haikarat ovat kivoja lintuja, minäkin näin niitä, kun kävin viime kuussa Virossa, ja kuinka hassuihin paikkoihin ne pesivätkään!

    Joo, joskus innostuimme pitämään raapalekuukautta Deen kanssa: annoimme toisillemme aiheita, joista kirjoittaa raapaleita. (Ne eivät tosin olleet oikeaoppisia, koska niissä ei ollut useinkaan tasan sataa sanaa... Sadan sanan raapaleen olen kirjoittanut joskus vuosia sitten.) Se toimi virkistävänä kirjoitusharjoituksena, varsinkin kun en yleensä pidä mistään oppaitten harjoituksista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ps. olet onnistunut nappaamaan hyvän kuvan haikaraperheestä!

      Poista
    2. Ällä sai alkunsa minun ja suden raapalekuusta O.o

      Poista
    3. Tänks. Toiseen leikekirjaan ei ole materiaalia juuri nyt, mutta halusin sählätä ja tallentaa blogia varten otettuja kuvia muuallekin. :)

      Haikarat ovat ihania! Näimme niitä todella paljon piippujen ja pylväiden yllä. Joku mainitsi, että ne saattavat olla siirtymässä Suomeenkin joku päivä jos ilmasto vielä lämpenee.

      Raapalekuukausi kuulostaa pelottavalta. O.O' Katso nyt miten Ahmullekin kävi - tuleva bestseller käsissä!

      Poista
    4. PS. Omin oikeastaan T:n järjestyskameran, hän on meistä se pro-kuvaaja, kun minä vaan sählään asetusten ym. kanssa. ;)

      Poista
  3. Mahtava idea tuo raapalekirja. Ja apua! Minä sain nyt vision historiallisten tarinoiden raapalekirjasta! Siinä voisi käyttää juuri sellaisia kauniita vanhanaikaisia taustoja ja historiallisia tai muuten vain vanhanaikaisen tunnelmaisia kuvia, ja kirjoittaa niiden sekaan pikku tarinoita! Apua, miten minä nyt estän itseäni tekemästä tätä? (Tai siis ainakin hankkimasta miljoonaa taustaa ja kuvaa joita siinä voisi käyttää ja sitten olla saamatta itse kirjaa aikaiseksi.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sori, ideat ovat tarttuvia, eikä palautuksia oteta vastaan. ;)

      Voin vielä kertoa, että skräppipapereissa on vallan usein juuri vanhahtavan näköisiä arkkeja, joita olen itsekin haalinut. Askartelun iloa! :)

      Poista