tiistai 15. heinäkuuta 2014

Finncon '14: "Kyllä se siitä" ja muita valheita (osa 3)

Myyntipöydässä Finnconin fanituotteita ja muuta ihanaa. :D

Seikkailu Finnconissa jatkui. Kiiruhdimme edellisestä paneelista aikalailla suorinta tietä seuraavaan, joka olikin hieman poikkeuksellinen ohjelmanumero...

15:00 - 16:00 Nova kirjoituskilpailun palkintojen jako
16:00 - 17:00 Faktan ja fiktion suhde

Kuten ohjelmista huomaa, minulle kävi Novan kanssa aika klassisesti: juuri kun luovuin toivosta ja huutelin sijoittumattomuuttani blogissakin, tulikin tieto sijoittumisesta. Sijoittuneillehan ei vaan kerrota etukäteen, mille sijalle pääsit, joten seuraava puolitoista viikkoa oli aikamoista tunnemyllerrystä. ;)

Nova-sihteeri Leila Paananen ja tuomareista Tarja Sipiläinen.

15:00 - 16:00 Nova kirjoituskilpailun palkintojen jako

Kolmen aikaan olin aivan kypsä henkiseksi hermoraunioksi. Alkuun jaettiin Kosmoskynä-palkinto Pasi Karppaselle, jonka panos fandom-aktiivina on ollut tärkeä osa suomalaisen sci-fi harrastuksen elpymistä 2000-luvulla. Hän on mm. vastuussa Nova kirjoituskilpailun perustamisesta.

Sen jälkeen alkoi todellinen kärvistely. Olin jokaisen novellin kohdalla satavarma, että nyt tulee oma nimi, vaikka novellin genre, nimi ja kuvaus olikin tyystin eri. Sitten kun oma novelli tuli, en tajunnut yhtään mitään ennen omaa nimeäni (O.O'). Paikalla oli joitain Top 10 edustajia, mutta vähemmän kuin odotin.

En nyt mainitse tarkkaa sijoittumistani, sillä haluan säilyttää edes illuusion salaisesta henkilöllisyydestäni. Älkää siis pliis mainitko tarkkaa sijoitusta kommenteissakaan, jos sen tiedätte tai arvaatte. ;)

Saimme tuomareilta kunniakirjat, henkilökohtaiset palautteet ja ruusut, jonka jälkeen meitä vielä kuvattiin ja haastateltiin hieman. Vastailimme kysymyksiin tavoitteistamme kirjoittamisen suhteen, novellien syntyprosesseista ja kirjoittamisen merkityksestä noin yleensä.

Saamani kirjallinen palaute oli oikein jees ja olen sen kanssa aikalailla samaa mieltä. Kisanovellinihan oli ensimmäisiä kirjoittamiani novelleja, joten en osannut kiskoa siitä ihan kaikkia tehoja irti. Nykyisin novellin muoto on jo paremmin hanskassa. Hauska kumminkin huomata kuinka paljon se on jo ennustellut kuluneen vuoden aikana muotoutunutta ääntä ja tyyliä, vaikka onkin viime kesän tuotoksia.

Lopuksi vielä avopuolisoni kannustavat sanat: "Jos se pääsi 200 novellin joukosta Top 10:een, ei se voi olla ihan paska." :D :D

Hannu Rajaniemi, Tiina Raevaara, Johanna Sinisalo ja Jukka Halme.

16:00 - 17:00 Faktan ja fiktion suhde

Tämä paneeli kiinnosti minua erityisesti, sillä paikalla oli kolme kovan luokan kirjailijaa, joilla ei taida olla uskottavuusongelmia mentiin miten villeihin visioihin vain.

Rajaniemi kertoi, että hänellä on erityinen viehtymys valmiisiin juonikaavioihin tarinan rakennusvaiheessa ja myöhemmin editoidessa. Hän tunnistaa kyllä niiden puutteet, eikä nojaa kaavioihin yksinomaan. Tikapuut voikin heittää pois, kun niitä ei enää tarvita. Raevaara tunnistaa oman tutkijantaustansa kirjoittamisessaan: hänkin lähtee usein liikkeelle formaalin mallin tai muotin mukaan. Hänestä ne antavat tarvittavan tuen luomisen vapauteen.

Sinisalo pitää taustatiedon hankkimista mielenkiintoisena työvaiheena. Hänestä tausta kirjoittaa teosta kirjailijan rinnalla. Esimerkiksi mehiläiskadosta kiinnostuminen antoi romaanin aiheen. Rajaniemi kertoo kiinnostuvansa usein todellisuuden kummallisista asioita, jotka ovat niin hulluja ettei niitä usko todeksi. Esimerkiksi 1800-luvulla spiritismia tutkittiin kuin tiedettä ja yritettiin saada aikaan henkivoimalla toimivaa ompelukonetta.

Sinisalo kuulee usein, että tutkijataustaisten kirjoittajien teksti olisi mukamas kuivaa ja tylsää. Raevaara komppaa tätä ja kertoo nähneensä tämän mm. esikoiskirjansa kritiikeissä. Halme puolestaan huomauttaa, että sci-fikirjoittajat ovat olleet professoreita kautta aikojen! Rajaniemi uskoisi kirjoittavansa ilman tutkijataustaakin, mutta millaista hänen tekstinsä silloin olisi?

Sinisalon mielestä tutkijakirjailijat ovat "luotettavaa luettavaa", koska he ovat tottuneet tekemään loogisia johtopäätöksiä, jolloin tämä heijastuu kykyyn rakentaa looginen maailma ja tarina. Raevaara ei pidä siitä, että termistöä ja kuvastoa käytetään vain pintakoristeena tarinassa. Syvällisen ymmärryksen puute näkyy kyllä lukijalle. 

Aavetaajuuden kaupassa oli kieltämättä kirjoittajaa kiinnostava hylly:
Salatiede ja muu sekava. Inspiroivaa faktaa?

Raevaaraa inspiroivat maailman kuvat ja tunnelmat. Tieteellisistä artikkeleista hän muistaa usein yksittäisiä lauseita, kuten tarhaketuille tehdyn tutkimuksen lauseen "neljännessä sukupolvessa ketut alkoivat heiluttaa häntäänsä".

Tässä vaiheessa Sinisalo kaivoi esiin 2005 vuoden Science lehden ja kertoi bonganneensa siitä oheiset aiheet:

  • valaanpyynnin kielto vähentänyt merilehmien lukumäärää
  • dinosaurukset konttasivat
  • puut erittävät ilmaan mm. diabeteksen oireita helpottavia aineita
  • varhaisimmat versiot Shakespearen näytelmistä on tunnistettu päällekkäiskuvametodin avulla
  • Australiassa on olentoja, jotka elävät ikuisessa pimeydessä ja kykenevät mutatoimaan peniksensä

Sinisalo pyysi ettemme nyysisi aiheita. Ne ovat kuulemman hänellä jo varauksessa. ;)

Rajaniemen mielestä faktan kirjoittamisen ei eroa kauheasti fiktiosta. Rahoitushakemuksiinkin pitäisi visioida tulevaisuus 40 vuoden päähän! Hän mainitsi Richard Rhodesin kirjan The making of the atomic bomb esimerkkinä faktasta, joka on kirjoitettu fiktion keinoin. Kirjassa on esimerkiksi pysähdytty kuvaamaan laboratorion tunnelmia.

Sinisalon mielestä kirjoittaminen kutsuu luokseen synkronisiteettiä, eli merkitseviä yhteensattumia. Kun Sinisalo kirjoitti mehiläiskirjaa, tuntuivat kaikki puhuvan mehiläisistä. Tosiasiassa hän ei vain aiemmin kiinnittänyt mehiläisiin samalla tavoin huomiota. Välillä hän haluaa jopa uskoa universumin järjestävän asiat näin, jotta kirja tulisi kirjoitetuksi. Raevaara kuvailee tätä heikkojen signaalien aistimiseksi. Kirjoittaessaan koiratietokirjaa hän näki koiria kaikkialla.

Rajaniemi kuvailee toisia ideoita tahmeammiksi kuin toisia. Kohdalle tarvitaankin sellainen idea, joka lähtee vyörymään lumipallon lailla ja tartuttaa itseensä muitakin ideoita. Sinisalon mielestä yksi idea ei riitä, vaan romaanissa limittyvät useat ideat. Romaanissa törmäytetään vaikeita asioita ja yhteenkulumattomia ideoita. Rajaniemi mainitsi tässä sivuston, joka esittelee outoja korrelaatioita, mutta osoite meni minulta ikävä kyllä ohi. :(

Conissa oli myös esillä Henry Söderlundin
Everything is better with goggles- taidenäyttely.


Sinisalon mielestä eksposition kirjoittaminen työlästä, sillä siitä tulee helposti puuduttavaa. Monimutkaisten asioiden selittäminen onkin hankalaa. Tämän vuoksi hänen kirjoissaan nähdään usein lehtileikkeitä tai muuta faktaa tarinan seassa. Raevaaran mielestä tämä on kaiken fiktion ongelma, ei vain tiedeaiheiden. Sinisalo vastaa, että fantasiassa mennään vielä pidemmälle, sillä lukijaa ympäröivä maailma on niin vieras.

Rajaniemen omissa kirjoissa ei ole kauheasti ekspositiota. Hänestä sci-filukijoille on kehittynyt loistava "maailman lukutaito", mikä on hyvä asia, sillä lukija näkee maailmasta aina vain hyvin pienen palan kerrallaan. Eksposition välttely on hänestä oikeastaan moderni ilmiö, joka on seurausta siitä, että korostamme yhdessä henkilössä pysyvää näkökulmaa.

Sinisalo kirjoittaneensa nuorempana avaruussci-fiä, josta ei tiennyt yhtään mitään. Sen ajan kirjoittajilla oli vielä tähtitiedetausta. Raevaara kokee olevansa liian lähellä omaa alaansa, genetiikkaa, jotta voisi kirjoittaa siitä. Rajaniemen mielestä etäisyys on aina käsittelyn vaatimus. Omasta työstä on vaikea löytää ideoita ja inspiraatiota.

*

Porukkamme jätti iltaohjelman välistä ja vetäydyimme sen sijaan omiin oloihimme. Teimme ruokaa (kirjoittajatkin osaavat edes joskus!), joimme coctaileja ja skumppaa ja kuuntelimme ajattomia musiikkihelmiä, kuten Village Peoplen "Macho man".

Humalassa saatoin myös lukea kavereille ääneen "Taivaalta pudonneen eläintarhan" esipuheen. Onneksi olemassaoleva STK (Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajat) ei ole lähellekään yhtä pelottava kuin esipuheen fiktiivinen "terroristijärjestö" STY (Suomen tieteiskirjoittajien yhdistys). O.o'

Seuraavassa osassa sitten sunnuntain ohjelmaa! :)

24 kommenttia:

  1. Onnittelut vielä Nova-sijoituksestasi!

    Tuo Faktan ja fiktion suhde olisi kyllä ollut niin kiinnostava, harmi että sali oli jo täynnä, vaikka onneksi minulla oli mielenkiintoista ohjelmaa sen tilallekin. Mutta arvelinkin, että sinun blogistasi saa ainakin jonkin käsityksen siitä, mitä on puhuttu. :-) Hitsi, yrityksistä rakentaa henkivoimalla toimiva ompelukone en olekaan kuullut! Pitää oikeasti hankkia jokin "kaikki todella oudot asiat 1800-luvusta ja etenkin sen tieteestä ja keksinnöistä"-kirja, sellaisesta saisi aiheita vaikka kuinka moneen historialliseen fantasiaromaaniin tai steampunk-tarinaan. :-)

    Olen lukenut Rajaniemen kirjoista ensimmäisen, ja olen tosi vaikuttunut siitä, miten säästeliäästi hän käyttää ekspositiota niin, että lukija kuitenkin (juuri ja juuri) pysyy kärryillä tai ainakin voi luottaa siihen, että asioille joita ei ymmärrä, tulee jossain vaiheessa selitys. Minulla oli sitä lukiessani vähän samanlainen olo kuin vaikka lukiessan nuorempana ensimmäisiä 1800-luvun romaanejani. Maailmaa ei selitetty, koska kirjoittajalle ja oletetuille lukijoille se oli itsestäänselvyys, ja siksi välillä tulee todella hämäriä asioita vastaan - mutta vähitellen ne oppii tajuamaan asiayhteydestä, tai sitten jokin taitavasti kätkettyä ekspositio pelastaa. Haluaisin pystyä tekemään historiallisella fiktiolla jotain samaa, koska minua ärsyttää infodumppaukset ja se tunne, että kirja on kirjoitettu enemmän kirjoittajan tietämyksen esittelemiseksi kuin tarinan kertomiseksi. Mutta pelkään että kallistun silti liikaa eksposition puolelle, koska on niin vaikea arvioida, mitä keskivertolukija tarvitsee ymmärtääkseen maailmaa, ja lisäksi kaikkialta kuulee niitä ääniä, joiden mielestä historiallisessa fiktiossa tärkeintä on aikakauden kuvaus eikä jokin muu... No, editoidessa voi aina viilata liikaa ekspositiota pois, ja kysyä koelukijoilta tipahtavatko he vai eivät. Ehkä se tasapaino löytyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos! :D :D

      "Outo tiede 1800-luvulla" kirja olisi varmasti inspiroiva! Ja tuontyyppisiä juttuja voisi mielellään ujuttaa steampunkiinkin.

      En ole itseasiassa Rajaniemen kirjoja lukenut, joten tuo ekspositiopointti oli aika kiehtova. Spefissäkin voi minusta luottaa lukijaan.

      Historia on kinkkinen, koska ihmiset tuntevat sitä niin vaihtelevasti. Minä olen auttamatta hukassa historiallisissa jutuissa ja yhdistelen päässäni milloin mitäkin nippelijuttuja oudoiksi paikkansapitämättömiksi faktoiksi. Tämän takia tuleekin usein dorka-olo kun avaan suuni aiheesta. xD

      Kyllä se siitä!

      Poista
    2. Joskus olen nähnyt vähän sellaisen kirjan. Olisi pitänyt ostaa. :-P

      Toistaiseksi olen lukenut vain sen ensimmäisen, mutta oli kiehtovaa seurata, miten säästeliäästi hän oikeastaan käytti ekspositiota ja miten hyvin siinä tällainen ei-scifistikin pysyi silti mukana.

      Ihmisten tiedot historiasta tosiaan vaihtelevat hurjasti (ilmeisesti ihmiset eivät keskimäärin osaa edes valita oikeaa vaihtoehtoa siitä, tulivatko autot käyttöön 1900- vai 1500-luvulla), ja toisaalta vaihtelee paljon, mitä ihmiset tietävät mistäkin ajasta. Helposti valitsee sellainen yleinen "ennen oli tällaista"-käsitys. Ja sitten uskotaan esim. että "ennen" ihmiset olivat aina kauhean siveitä ja mitään ei saanut tehdä tai näyttää. Tämä saattaakin pitää paikkansa esim. niiden 1800-luvun ihmisten kohdalla jotka noudattivat tiukasti sääntöjä, mutta kaikki eivät noudattaneet, ja jo 1700-luku oli sitten ihan eri juttu.

      Poista
  2. Onnea, onnea sijoittumisestasi! Saattoi nimittäin käydä niin, että minäkin sijoituin. Paikalla en ollut koska matka. Liikaa. =D Laitan nimettömänä nyt tämän kommentin, koska itsekin haluan pysytellä anonyyminä. Ehkä arvaat kuka. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Anonyymi! Onnea myös itsellesi! Minulla on kyllä pieni kutina henkilöllisyydestäsi. Ehkä joku päivä selviää olenko oikeassa vai väärässä? ;D

      Poista
  3. Jee, hyvä että kerroit sijoittumisesta, kyllähän tätä saa juhlia! :) Ja juhlittiinkin. Ja puoliskosi on ihan oikeassa. ;D

    Oliskohan se ollut tämä sivu (se korrelaatiojuttu): http://www.tylervigen.com/ (Bee, saatoin kirjoittaa sen väärin muistiinpanoihisi) :D Mahtavia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla lukee muistiinpanoissani vain vain sanapari "curious correlation". Ehkä se tosiaan oli tuo Spurious Correlation, jonka linkkasit. No, sinne päin. :D Tod näk sanoit oikein mutta kuulin väärin. Curious correlationilla googlaamalla päätyy tänne, http://www.correlated.org/ tämä on kyllä kans mielenkiintoinen! Vähän erilainen kuin tuo.

      Poista
    2. Juhlittiin joo. Huulet palaa vieläkin siitä drinkkien suolamäärästä. xD

      Kiitos linkeistä! Minulla ei ole mitään muistikuvaa niistä. Sivustot tosin vaikuttavat hyvin erikoisilta. O.o'

      Poista
    3. Vau, nuo ovat aika hienoja sivustoja molemmat. Civil engineering -tohtoreita selvästi tehdään mozzarellajuuston voimalla (tämän opin ensimmäiseltä sivustolta). Kun taas toiselta sivustolta näemme mm. että suurin osa oliivien inhoajista pitää tiukasti kiinni säännöistä. Tiedättekös, tuossa jälkimmäisessä on minusta psykologista järkeä... Oliivit ovat aika erikoisen makuisia ja ne usein vaativat sitä, että niitä kokeilee useampaan kertaan eri yhteyksissä - ainakin itselläni oli juuri näin. Luulen, että sellainen ihminen, joka pitää tiukasti kiinni säännöistä, ei ehkä niin paljon halua kokeilla eri asioita ja kokeilla voisiko olla muuttanut mieltään, joten ei myöskään päädy kokeilemaan oliiveja tarpeeksi usein oppiakseen pitämään niistä. Hän arvelee että kun ei pitänyt niistä ensimmäisellä kerralla, asia on sillä selvä. Tämä on tietysti minun puhtaan epätieteellinen hypoteesini ja saattaa kohdella epäoikeudenmukaisesti niin säännöistä kiinni pitäjiä kuin oliiveista pitämättömiä.

      Poista
    4. OMG! Minä olen oliivinvihaaja JA kontrollifriikki! Oudot korrelaatiot ovat kaikki tottaaaaaa!!! O.O

      Poista
    5. Siinäs näit!! Salaliitto!!!

      Poista
  4. Hiphuraa!

    Ja kehut taas muistiinpanoista. Näitä on aina ilo lukea :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hiihii, hiihii, hii, hii, hii! :D Toivottavasti edes osa tunnelmastakin välittyy.

      Poista
  5. Ainakaan Shakespearea ei saanut nyysiä, se oli varattu! :D Ja onnea vielä sijoittumisesta, se on hieno juttu, ja kiva kun jaoit blogissasi, komppaan Lilan kommenttia. Macho mania en onneksi enää muista. ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vielä! ...Mitääh? Et muista Macho mania? Pitääkö sinua muistuttaa?! xD

      Poista
    2. Korvani sulkeutuivat sen tieltä. XD

      Poista
  6. Onnittelut ja kiitokset perusteelisesta ja kiinnostavasta raportista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Sinunkin Åcon raportteja oli kiva lukea. :)

      Poista
  7. Iiisot onnittelut Nova-sijoituksesta, mahtava juttu! :)

    Ja Taivaalta pudonneen eläintarhan esipuhe on kertakaikkisen mainio.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos! Tämmöinen piristää kyllä kummasti mieltä pitkien kässäriputkien keskellä. :)

      Tuo esipuhe on ihan paras. Melkein parempi kuin itse novellit!

      Poista
  8. Vautsi vau, onnea menestyksellä Novassa! 10:n joukossa 200:sta ei tosiaankaan ole ihan paska! (Itse sijoituin viime vuonna 20:n parhaan joukkoon noin 80:stä, se on ehkä vähän paskempi, muttei mikään superhuono sekään)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, kiitos! Muistan kyllä tuon sijoituksesi viime vuodelta. Onhan finaali aina hieno saavutus, etenkin kun kirjoitit tarinan muistaakseni aika lyhyen ajan sisällä! Ei siis olla todellakaan ihan paskoja. :D

      Poista
  9. Voi! Paljon onnea sijoittumisesta! Aivan mieletöntä! :)
    Tuollainen onnistuminen varmasti innostaa kahta kauheammin kirjoittamaan lisää novelleja. Haastattelut ja kaikki... huh!
    Paljon onnea vielä kerran, kyllä sinun ansaitsikin sijoittua. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Onhan tämä tosi kiva juttu. Niin iso osa kirjoittamisesta on nyhväämistä omissa oloissaan, joten tällaiset pienet tunnustukset on tosi ihania. :)

      Poista